Ehostusta, kauniimmaksi tehdään rakennusta

Loikoilua, seuraavien polkujen oikoilua

Nyt toinenkin viikko täällä vierähtänyt ja on se vain asioiden tekeminen mukavaa. Tulee myös hyvä fiilis, kun saa myös siistiä jälkeä aikaiseksi. Yhtä raunioitunutta aluetta rakennuksesta on täällä nyt tullut ehostettua. Ei mitenkään asumiskuntoon, mutta kaikkia tiilejä on laastattu piiloon ja seiniä vähän sileämmäksi. Näiden lisäksi pari ikkunaa laitettu paikalleen ja nyt työn alla on sähkökaapeleita varten kanavien ja pistorasioiden asettelu muutamaan huoneeseen.

On saanu pitää itseään siis kiireisenä. 5 tuntia päivässä tosin vain työskentelyä ja viikonloput vapaita. Tämän vapaa-ajan olen kuitenkin täyttänyt pelaamisella. Tuli katsottua Arcane Season 2 ja sen innoittamana päätin aloittaa TFT:n pelaamisen jälleen kerran. Ehkä ajan tuhlaamista, mutta ei sitä oikein mitään järkevämpääkään tekemistä täällä nyt ole, kun somettamiseen netti ei riittävän tasaisesti pelitä. Sisällä on kyllä wifi, mutta se sisältä ja paikaltaan livettäminen ei ole niin mielenkiintoista.

Itseähän varten täällä kuitenkin eletään ja sitä onkin tullut pohdittua paljon kaiken tekemisen lomassa, että mitä minä haluan ja mihin sitä seuraavaksi. Yksi selkeä juttu ainakin on tullut oivallettua. Sitä pitää saada itselle myös Suomeen joku tällainen mukava rakennusprojekti, jossa voi omaan tahtiin ehostaa ja kunnostaa. Onneksi porukoilla onkin se mökki ja sinne saa keksittyä yhtä sun toista asiaa tehtäväksi.

Toisena asioina asioiden rutinoittaminen. Aikaisemmin on pyrkinyt päivittäin tekemään näitä päiväkirjamaisia merkintöjä, mutta on se parempi tehdä niitä harvemmin. Tietenkin jollakin rutiinilla kuitenkin eli lähdetään nyt aina sunnuntaisin kelaamaan viimeisin viikko läpi ja kirjoitetaan kerralla koko viikon pääkohdat ylös.

Samalla tavoin pitää vielä suunnitella nuo videoiden tekemiset. Ehkä se on parempi alkaa keskittymään isompiin, Youtube videoihin. Pitää vain kuvata sieltä täältä materiaalia ja ehkä tähdätä sellaiseen yhteen videoon jokaista kuukautta kohden. Kuvailee ensin useamman viikon ja viimeisenä viikkona alkaa työstämään materiaalia.

Tällaista pohdintaa täällä. Tietenkin siinä seassa kaikkee muuta pienempää tai isompaa, mutta ei vielä mitään loppuun asti mietittyä. Joulun ja omien synttäreiden viettoon pitäisi myös saada keksittyä jotain, kun niihin en ole saanut mitään uutta ideaa aikaisemman tilalle.

Ilman lunta sitä ollaan joulu tällä kertaa viettämässä, että ei nyt silleen tavoitella edes joulu fiiliksiä. Jotakin spesiaalia olisi kuitenkin hyvä saada aikaiseksi mieltä lämmittämään, sillä kyllä täällä kelit ovat jo aika viileitä. Yöllä pahimmillaan jossain 4°C tuntumassa ja rakennuksen sisällä ei mitään kunnon lämmitystä ole eikä edes suihkusta saa lämmintä vettä.

Nyt sunnuntaina sähkötkin jostain syystä alkanut temppuilemaan. Saa nähdä onnistuuko niiden korjaus tuossa ensi viikolla. Siinä nimittäin menee pois myös wifi ja se oma mobiilidata ei sisälle asti yllä. Jouduin nyt siis tämän merkinnän kirjoittamaan täällä ulkona viilenevässä illassa. 

Viikko vierähtäen touhuilua

Espanjassa kuin kotona loikoilua

Täällä Finca Abogatissa asettunut ihan kunnolla taloksi. Viisi tuntia päivässä vain sekalaista työskentelyä ja remppaamista, jonka jälkeen voi olla kuin kotonaan. On jääkaappi, josta hakea ruokaa. Oma huone, suihku sekä netti, televisio ja pyörä käytettävissä. Sitä on siis kuin normaalissa kodissa, mutta maisemat ympärillä tietenkin Suomea paremmat.

Nyt paikalle asettautumisen jälkeen mieli on tosin hieman muuttunut levottomaksi. Ei olla enää juoksemassa karkuun sitä kysymystä, että mitäköhän sitä seuraavaksi. Vähän on nimittäin suunta elämässä taas hukassa. Kaikkea somettamista alkanut pohdiskelemaan enemmän ja enemmän sen suhteen, että onko tässä edes minulle mitään. Ei siitä paljon hyödy ja kuluttaa enemmän rahaa, kun joutuu isompaa liittymää maksamaan. Eikä se netti nyt edes toimi sitten siellä hienoissa maisemissa, jossa yrittää livettää. Videoiden tekeminen taas liian työlästä sen palkitsevuuden suhteen.

No ottaa tuosta aktiivisemmasta somettamista lomaa täällä olon ajaksi. Vähintään joulukuu täällä tosin köllötellään, joten katsotaan miten käy. Synttärit ja joulun saa täällä vietettyä paljon mukavemmin kuin pusikossa. Tosin saa nähdä millaiset synttärit ja joulut tänä vuonna tulee. Ilman läheisiä nuo hetket ovat vähän merkityksettömiä.

Eiköhän sitä jotakin jälkeä johonkin saada kuitenkin jätettyä. Konkreettisia remppaamisen jälkiä rakennukseen ja muistoja omaan päähän. On tämä silleen avartava kokemus, että voin kyllä suositella muillekin Helpx.net:in käyttöä tai muuta kautta ulkomaille vapaaehtoiseksi tai au pairiksi menemistä.

Jos joskus itsellä on joku asuinpaikka ja siellä riittävästi projekteja, laitan kyllä ovet auki apulaisille. Tosin Suomeen ei niin paljon matkailijoita ehkä ole, mutta yhteyksille avoimena olossa ei ole koskaan mitään menetettävää.

Jalan sitä kuljetaan taipaleella

Kaikki kauneus aina eellä

Ennen aurinkoa sitä noustiin rannalta ja lähdettiin liikkeelle. Ei hirveämmin parane jäädä makoilemaan ja kerämään ohikulkijoiden huomiota puoleensa. Aurinko muutenkin nousee lähes kahdeksalta, joten siinä kyllä ehtii nukkumaan riittävän paljon. Onhan se myös mukava lähteä kävelemään aamun viileydessä ja kauniissa auringonnousussa.

Kaikki muukin täällä on oikein kaunista. Palmuja ja kaikenlaista muuta kasvillisuutta, joita Suomesta ei löydy. Tuoksujen maailmakin on erikoisempi: pihkaa ja appelsiineja. Ääninä aallot silloin tällöin ohikulkevat autot sekä koirat.

Vähän väliä jotain taloa tai appelsiini peltoa ohittaessa koirat tulee haukkumaan. Täällä niitä tuntuu riittävän. Kissojakin tulee välillä vastaan. Rehellisesti sanottuna tuli tuossa kulkiessa nähtyä enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Autoja ja pyöriä välillä kulki ohitse, mutta muuten aika vähän sai nähdä ihmisiä.

Lähes 40km siinä päivän aikana tuli sitten kuljettua, ympäristöä ihailtua ja elämää pohdittua, koska mitä muutakaan kulkiessa tekisi. Yöksi saavuin taas uudelle rannalle, jossa pienen pulahduksen jälkeen kävin levolle tähtitaivaan alla.

On se elämä vain näin kaunista. Yöllä kosteus pääsee kyllä ärsyttävästi tiivistymään tavaroihin, mutta tasainen aaltojen pauhanta, tähtitaivas ja aamuinen auringonnousu on vain jotain kaunista ja vapaata.

Matka kuitenkin jatkuu eteenpäin. Vielä on 25km matkaa jäljellä Barxetassa sijaitsevaan kohteeseen. Laitoin siis jalat taas kulkemaan läpi teiden ja vuorien. Todellakin nyt ensimmäistä kertaa nousin vaeltaen kunnon kukkulan ylitse. Hiki siinä kyllä tuli, mutta nautinnollinen kokemus. Näköalat olivat urakan arvoiset.

Näköaloja riitti myös pidemmin ihailtavaksi. Tiet kulkivat ylös ja alas; Eteeni aukenivat laajat sitrushedelmien farmit ja ympärillä kohoava matala vuoristo. Mukava näin appelsiinien satokautena kulkea, kun pystyi omat energiat tankata ohimennen appelsiineja suoraan puusta tai maasta ottaen.

Lopulta saavutin kuitenkin määränpääni. Finca Abogat lomakodin, jossa idea olisi oleskella koko seuraava kuukausi. Todella kauniin oloinen paikka. Tosin sisältäen paljon alueita, jotka ovat remontissa. Ilmaiseksi ei tietenkään täällä olla vaan osallistuen juurikin noiden remonttien tekemiseen. Tänne ollaan tultu siis työskentelemään, mutta se tuo aina elämään sellaista sopivaa tasapainoa. Saa pidettyä itsensä kiireisenä, jotta ei tylsisty maisemien ihailuun niin nopeasti.

Taipaleella yhteisellä oli pientä turinaa

Maisemien ihmettelyä ja auton tasaista hurinaa

Ensimmäisen yön jälkeen matka jatkui taas eteenpäin. Suuntana meillä oli Chabeuil, johon minut oltiin ihan kutsuttu majottautumaan. Siellä sitten oli tarjolla pieni vaellus ja perinteinen juustoinen alppien lounas. Tietenkin myös sai taas mahdollisuuden suihkuun ja sänkyyn.

Seuraavana päivänä matka jatkui taas eteenpäin. Maisemat ovat alkaneet olemaan nyt paljon kauniimpia. Viinipeltoja ja vuoristoa. Pysähdyttiin sitten erittäin nättiin paikkaan nimeltään Le Pont d'Arc. Sen kaltaisissa paikoissa myös tällainen introvertti katsoo hetken ympärilleen ihmetellen.

Sieltä matka jatkui jälleen eteenpäin. Yhdeksi yöksi jäätiin vielä Ranskaan, mutta sitä seuraavana päivänä huristeltiin jo Espanian puolelle. 25.11. Siellä kävi vähän tunnustelemassa Välimeren voimaa. Ei sitä oikein noissa aalloissa uimaan menty, mutta peseydyin aallokossa, jotka yksi toisensa jälkeen pyyhkäisi ylitseni.

Siellä rannan lähettyvillä sitten yövyttiin ja seuraavana päivänä matka jatkui Valenciaan asti. Se oli kuskini määränpää, mutta itse lähdin jatkamaan siitä jalan matkaa. Suuntanani oli seuraavaksi Barxeta, josta olin tuossa kyydin aikana onnistunut sopimaan itselleni majoituksen yhdestä lomakodista. Saa nähdä millainen seikkailu siitä tulee.

Matkaa kuitenkin taitan nyt jalan, joten pitkälle ei pötkitty. Päätin leiriytyä sitten uimarannalla tähtitaivaan alla. Onneksi ympärille on hyvin ripoteltu rantasuihkuja, joten yön pimeydessä pystyin siellä itseni pesemään rauhassa.

Paljon mahtui tähän muutaman päivän kulkemiseen. Matkalla keskusteluissamme oli kaikenlaista pohdintaa elämästä, ihmissuhteista ja somettamisesta. Kyllä se matkustaminen vain avartaa maailmaa. Tämä ympäristö on välillä oikein nättiä, mutta kyllä sitä mielellään rakentaisi jotain pysyvämpää ja syvempää. Pelkkä matkustaminen ei ole minulle riitä.

Tästä saa kuitenkin tosipaljon kokemuksia. Kokemuksia, jotka todennäköisesti aika vielä kultaa, kun käsittelen näitä asioita sitten enemmissä määrin jälkeen päin. En ole valintaani hetkeäkään katunut.

Pitkää tuiskussa odottelua

Myöhään yöhön köröttelyä

Mukavasti sai kiinalaisen kaverin luonna nukuttua, mutta aamusta oli aika lähteä taas liikkeelle. Kyyti eteenpäin oltiin sovittu nyt sen suomalaisen kaverin kanssa. Tarkasta aikataulusta ei ollut kuitenkaan vielä tietoa, joten oli aika odotella.

Sitä joutui myös lumisateessa ja tuiskussa seisoskella, kun se talvi nyt tänne ehti saapua. Tuulesta ja lumesta johtuen myös kyytini tulo hidastui tunti tunnilta myöhemmäksi. Lopulta kello 20 aikoihin se kuitenkin saapui perille ja lähdimme yhdessä jatkamaan matkaa.

Siinä yön pimeydessä autossa alkoi käymään sitten pieni keskustelu, kun aloin tähän tuntemattomaan, mutta samallaan tuttuun ja samanlaiseen kaveriin tutustumaan. Pitkään ei keskutelu kuitenkaan jatkunut, kun päivä alkoi olemaan meille molemmille jo pitkällä. 

Ranskan puolelle pääsimme kuitenkin kulkemaan 100 kilometrin verran. Pysähdyimme siellä sitten johonkin syrjäiseen levähdyspaikkaan. Minä laitoin pihalle riippumaton pystyyn ja kuski jäi autoon nukkumaan. Sain kuitenkin häneltä lainaan 'under blanketin' riippumattooni, joten vaikka myös Ranskassa lunta ja pakkasta oli nyt jonkin verran ilmestynyt, sain pystytettyä itselleni erityisen lämpimän paikan nukkua.

Talvi pääsi ottamaan kiinni

Mut onneksi yöksi sisälle pääsi

Liian hitaasti kulkenut nyt eteenpäin, kun joutui ensimmäisen pakkasyön nukkumaan. Myös ensilumi oli päässyt tänne satamaan. Ei siinä kuitenkaan mitään, kun pääsee jatkamaan matkaa. Tämä ja seuraava yö kuitenkin vielä täällä.

Seuraavalle yölle onnistuin kuitenkin sopimaan nukkumapaikan sisätiloihin. Tätä odotellessa pyörin sitten kaupungilla omissa ajatuksissa ja puhelimessa oleskellen. Somettamista voisi tehdä enemmän, mutta näistä omista asioista saa kyllä enemmän.

Ilman kameraa kulkiessa tulee muutenkin ne parhaimmat kohtaamiset, kun tänään tuli taas vaihteeksi ihmisiä juttelemaan Suomen lippuni ansiosta. Kaduilla kävellessä vastaan tuli Luxemburgilainen vanhempi mies huikkaamalla: "Hyvä, hyvä. Are you from Finland?" Siinä oli sitten sellainen positiivinen fiilis, kun vähän sain kertoa taas matkastani ja hän pojastaan, joka on suomalaisen naisen kanssa mennyt naimisiin ja asuu Kalajoella. Tällaiset kohtaamiset piristää aina päivää.

Illalla sai kohdattua sitten majottajani kanssa. Kiinasta kotoisin oleva mies. Tapasimme aika myöhään illalla, joten ei juttelulle jäänyt hirveästi aikaa. Siinä kuitenkin tuli taas jaettu oma tarina ja hän teki myös minulle kiinalaisen jalkahieronnan ja kävi läpi eri heijastepisteitä. Se teki kyllä hyvää, kun ei niitä jalkoja saa huolettua riippumatossa. Tuollaisen hieronnan tekeminen olisi myös ehkä hyödyllinen taito opetella.

Näin sitä vain saa uusia erilaisia kokemuksia, kun pyrkii ihmisten kanssa kontaktiin. Hän tarjosi minulle ilmaisen jalkahieronnan ja minä tarjoan hänelle ideoita, kuinka hän voisi ehkä somen avulla tehdä tuosta toimivampaa sivubisnestä. Niin se maailma vain toimii paremmin, kun annettaan vain toisillemme mitä voimme. Vuorovaikutuksesta se Elämä syntyy.

Vihdoinkin sitä aurinkoa

Nähtävyyksien kiertelyn nautintoa

Vihdoinkin sateisuus päättyi loppumaan ja ulkona nukkumisesta sekä kulkemisesta taas nauttimaan. Sateiden tilalle kyllä tuli nyt hieman viileämmät kelit, mutta ei se haittaa. Pitkät kalsarit ja villasukat olisi saanut yöllä olla jalassa, kun kylmä hieman varpaisiin pääsi hiipimään ja unta katkomaan. Aamulla tulikin nukuttua vähän turhan myöhään. Koirien ulkoiluttajat olivat taas liikkeellä, kun leiriäni purin. Kulkivat kuitenkin sen verran kaukaa, että ei joutunut mitään kontaktia ottamaan.

Päiväksi sitten kulkeuduin taas keskustaan. Kirjastossa työsti taas erilaisia asioita ja latasin laitteitani, minkä jälkeen kulkeuduin sitten sopivaan paikkaan nähtävyyksien kuvaamista varten.

Siinä tuli sitten tunnin ajan kiereltyä ympäriinsä. On tämä Luxemburg kyllä tähän mennessä hienoin maa ja kaupunki, jossa olen oleskellut.

Ilta taas kului aikalailla omissa yksityisissä oloissa puhelimen äärellä. Nautin kyllä tästä vapaudesta, kun julkisilla voi kulkea huvikseen ympäriinsä. Käy jossain kauempana pyörähtämässä Lidlissä, kun niitä ei keskustassa ole, ja sitten takaisin keskustaan käyttämään juna-aseman ilmaista WiFiä.

Pimeyden tullen kömmin sitten taas metsään yöpymään. Hieman viileämpi yö taas luvassa, mutta hyvin se sujuu, kun aikaisin menee nukkumaan ja petiä lämmittämään.

Virkeänä taas uudestaan liikkeelle

Mut loppua ei tunnu olevan sateelle

Hostellissa sain nyt hieman paremmin nukuttua. Huone oli jaettu, joten hieman muiden tuottamista äänistä oli harmia. Joku tuli puhelimeen puhuen sisälle aamu yhdeltä ja joku toinen henkilö alkoi kuorsaamaan. Olisi pitänyt korvatulpat hankkia varuilta, mutta riittävän hyvin sain kuitenkin nukuttua. Aamupalakaan ei nyt mitenkään erityinen lopulta ollut, mutta ainakin sai syötyä leipää niin paljon kuin halusi.

Tämän jälkeen oli taas aika lähteä kulkemaan vähän ympäriinsä. Aluksi lähdin junalla väärään suuntaan, mutta onneksi julkiset on ilmaisia eikä minulla ole mikään kiire mihinkään. Voisin halutessani seilailla julkisilla koko maan ympäri ilmaiseksi.

Päivä meni siinä sitten aikalailla seilatessa. Ei nyt julkisilla, mutta omien ajatuksien parissa. Mitä haluan tällä somettamisella tehdä? Mihin haluan elämässäni keskittyä? Tuli paljon vain kuunneltua musiikkia ja fiilisteltyä sitä omaa oloa. Kyllähän sitä asioita voisi jakaa somessa, mutta pään sisään ei sitä kameraa saa eikä pelkän ympäristön näyttäminen tunnu minusta niin palkitsevalta. Minulle riittäisi se elämän jakaminen vain yhden ihmisen kanssa, joten saa nähdä miten tämän somettamisen käy sitten joskus.

Yritin kyllä edellisestä päivästä videon editoida, mutta se olisi vaatinut voice overin tekemistä, mikä vaatisi rauhallisemman ympäristön. Ehkä sitä vielä löytää sen paremman tyylin itselle tehdä noita videoita. Joku sellainen, että se ei tuntuisi niin työltä, kun selkeää palkkaa ei tästä saa.

Paljonhan erilaisia projekteja tämän kautta on auennut, jotka kyllä aiheuttaa oman päänvaivan, kun pitää viestitellä ja olla yhteyksissä suuntaan ja toiseen. Suunta on kuitenkin eteenpäin. Saa nähdä millaisia asioita tässä saa vielä aikaiseksi, ja kuinka tässä tulee vielä kehittymään ihmisenä.

Vapautta tästä kulkemisesta ei kuitenkaan puutu. Kaikki ei aina täydellistä ole, mutta ei sen myöskään tarvitse olla. Sää kyllä paranee ja ideat selkenee.

Sateinen sää pääsi sitten yllättämään

Päätin sitten itseäni lähteä hemmottelemaan

Ei siitä nukkumisesta tullut kuitenkaan mitään. Jossain välissä yötä alkoi vettä satamaan enemmän ja jatkuva ropina valvotti sitten koko yön. Aamulla joutui sitten pakkamaan hieman kostuneet tavarat päälle ja lähteä taas kulkemaan. Ei niin mukava olo siis. Siinä kuitenkin puhelimessa tuli taas juteltua ja esiin tuli ehdotus, että miksi en varaisi itselleni hostellia.

Miksi en? Kyllähän se vähäsen maksaa, mutta siitä on voi olla isompaakin haittaa, jos pyörin ympäriinsä väsyneenä ja tavarat hiljalleen enemmän kostuneina. Katselin siinä sitten itselleni 44€ yön hostellissa. Booking.com lupaili, että siellä olisi myös pesula käytettävissä, mutta tämä paljastui illemmalla vanhentuneeksi tiedoksi.

Hostelliin kävi siis kulkuni. Seuraavan päivän aamupala sisältyi hintaan, mutta ei muuta ruokailua. Kävin siksi pyörähtämässä nopeasti Ranskan puolella Lidlissä ostoksilla. Hostellin ja tämän Ranskan Lidlin välinen etäisyys oli vain 3 kilometriä.

Hostellissa lopulta pääsin käymään taas lämpimässä suihkussa ja sitten kuivaan sänkyyn nukkumaan pienet päiväunet. Unesta herättyäni oli sitten aika selvittää mahdollisuudet pyykien pesemiseen. En hostelliin kirjautuessa ollut asiasta vielä kysynyt, joten kävin siellä nyt ja sain vastaukseksi, että tällaista mahdollisuutta ei heillä olekkaan. Ei siinä sitten mitään. Kerta oltiin jo rahaa lähdetty käyttämään oli se sama vielä käyttää muutama euro lisää ja pyörähdin käymään erillisessä pesulassa.

Vielä on epäselvää milloin jatkan täältä matkaa eteenpäin. Olen sopinut Luxemburgista kyydin kohti Espaniaa yhden toisen suomalaisen kanssa, mutta tämä ei ole autollaan lähtenyt vielä liikkeelle. Sen takia on siis hyvä hoidella tuo vaatteiden pesu nyt, jotta on sitten puhtaita vaatteita jäljellä, kun kyyti tänne saapuu.

Rennosti otin sitten loput päivästä. Vähän mietin ja sovin tulevaisuuden juttuja siinä samalla, mutta muuten yritin ladailla akkujani epäonnistuneen viime yön jälkeen niin hyvin kuin mahdollista. Huoneessani majottautui kuitenkin myös pari muuta kaveria, joten siinä ei voinut olla ihan niin kuin kotonaan. Matkakumppani olisi siinä hyvä, että voisi myös vieraassa ympäristössä rentoutua syvemmin, kun voi luottaa toisen vahtivan sitä omaa selustaa ja tavaroita.

Suuntana siis uusi paikka

Alkoi se ihastelun aika

En saanut mitään paikkaa varattua Luxemburgista. Yhden vastauksen sain, että valitettavasti henkilö on myös itse matkoilla. Sateisesta säästä huolimatta lähdin liikkeelle ja sain myös liftattua aika nopeasti kyydin Luxemburgin puolelle. Hieman läpi Belgian siinä myös ajettiin ja maisemia sain alkaa hämmästelemään.

Tämä Belgia ja Luxemburgin maasto on kyllä minun makuun. Paljon vaihtelua pinnan muodoissa. Mäkiä, peltoja, metsiä ja sinne tänne ripoteltuja vanhemman arkkitehtuurin rakennuksia. Olisipa vain sää parempi ja pyörä alla niin täällä kulkisi enemmän ympäriinsä.

Luxemburgin puolelle päästyäni sain kokea myös toisen yllätyksen. Täällä on kaikki maan sisäinen julkinen liikenne aivan ilmaista. Tämähän on siis oikea parasiiti. Ei tarvitse nyt hetkeen liftailla vaan voi hypätä bussista ja junasta toiseen minne mieli lystää.

Kuljin siis Luxemburgin pääkaupunkiin eli Luxemburgiin. Oikein hienot nähtävyydet myös siellä. Nyt taisi löytyä se elämän rakkaus. Täytyy vain odotella aurinkoisempi sää, jotta pääsee ihailemaan ja kuvaamaan asioita paremmassa valossa.

Niimpä matkani kävi sitten metsikköön nukkumaan. En ollut saanut vastauksia couchsurfing paikoista, vaikka neljälle ihmiselle olin laittanut viestiä. Kyllähän se metsässä nukkuminen myös onnistuu, mutta sateisuus on tympeää. Täällä ei kuitenkaan tarvitse niin paljon kävellä otolliselle seudulle, kun voit keskustasta ottaa bussin vähän syrjemmäksi ja sitten kävellä vain muutama sata metriä lähimpään metsään.

Hyvällä mielellä ja toiveikkaana huomisesta kävin sitten lopulta nukkumaan. Jotain metsän eläimiä kuullosti liikkuvan ympäriinsä, mutta toivottavasti ne olivat vain peuroja. Tarkisteli siinä vähän kännykällä mahdollisia vaarallisia villieläimiä, joista villisika nyt ainut huomioitava otus on. En kuitenkaan usko niiden hyökkäävän riippumaton kimppuun.

Näin paikallinen oppaana

Näkee paikkoja nopsana

Hieman kaupungin yöllinen melui kuului sohvalle, josta olin saanut nukkumapaikan. Ei siis aivan kevyesti tullut nukuttua ja ehkä siitä syystä oli aamulla polvi vähän kipeänä ja jäykkänä — jalat eivät olleet palautuneet kunnolla viime päivien patikoinnista. Ei siinä kuitenkaan mitään. Rinkkaa ei tarvinnut tänään kantaa mukana, joten lähdin sitten isäntäni kanssa pyörähtämään Alankomaissa, sillä siitä oli eilen ollut puhe.

Pyöräilimme siis kaupungin läpi ensin hänen kaverin luokse, joka sitten lyöttäytyi meidän seuraan ja ajoi meidät autolla Alankomaihin. Siellä kävimme sitten katsomassa tuulimyllyä, villihevosia, lehmiä ja kaikkea maisemaa, mitä Brug Molenplas ympäristössä oli.

Sieltä palasimme sitten muutaman tunnin oleskelun jälkeen takaisin Aacheniin. Palattiin isäntäni kanssa hänen kämpälle syömään ja oleskelemaan. Hänellä oli joitain opiskeltavaa tehtävänä, joten siinä olin itse enimmäkseen kännykällä.

Illalla kuitenkin lähdimme takasin ulos. Sain pienen kierroksen paikallisiin nähtyvyyksiin ja hieman historiaa liittyen Aachenin kaupunkiin. Paljastui, että kyseessä on aika historia rikas kaupunki ja nykyään voisi kutsua sitä opiskelukaupungiksi, sillä yliopisto rakennuksia riittää.

Tämän opastetun kierroksen jälkeen menimme vielä johonkin pieneen opiskelijabileisiin mukaan. Ei se luonnollisin ympäristö itselle, mutta eihän sitä tarvitse hengailla samalla tyylillä kuin ympärillä olevat ihmiset. Eikä kyseessä ollut edes mitkään hurjimmat bileet. Paikalla oli joku 10-15 ihmistä, joten rennolle jutustelulle jäi kyllä tilaa.

Ilmaisten naposteltavien jälkeen palasimme lopulta sieltä takaisin majapaikkaani. Kaikenlaista uutta pääsi nyt näin couchsurfingin kautta näkemään. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa, joten yritin ennen nukkumaan menemistä varailla couchsurfing paikan seuraavaan määränpäähän eli Luxemburgiin.

Onni kulkiaa vain suosii

Kohtaamisissa vain hyviä puolii

Aamusta jälleen kerran jatkoin taas vain matkaani. Ajatuksena oli kävellä loppumatka, sillä sitä ei niin runsaasti enää ollut jäljellä. Ohikulkeva auto kuitenkin pysähtyi kohdalleni ja tarjosi kyydin eteenpäin, lähemmäs Aachenia. Lyhyt oli kyyti, mutta autosta noustestani kuskina ollut herrasmies antoi käteeni 50€ ja toivotti onnea jatkoon. Hieman tarpeettoman ystävällinen ele, mutta ei sitä voi nyt kieltäytyä.

Oletin päässeeni jo riittävän perille, sillä couchsurfing paikkani antama osoite näytti sijainniksi tämän hieman Aachenia ennen sijaitsevan Eschweilerin kylän. Vielä ei ollut kuitenkaan isäntä kotonaan, joten päätin odotellessa sortua taas Mäkkiin. Illalla kuitenkin selvisi, että olen vielä väärässä kaupungissa/kylässä. Molemmista löytyi sama katu, joten ihan ymmärrettävä sekaantuminen.

Ei siinä auttanut kuin taittaa vielä se 15 km lisää. Couchsurfing paikan tarjoaja kuitenkin sanoi, että busseissa ei yleensä tarkisteta lippua, joten koitin onneani niillä. En tullut mitenkään rangaistuksi ja lopulta pääsin oikeaan osoitteeseen.

Vielä olisi ollut aikaa suunnitella illaksi jotain, mutta päivällisen ja pienen juttelemisen jälkeen päätin vain ottaa tämän illan rennosti. Huomiselle sovimme sitten jotain mielenkiintoisempaa ohjelmaa.

Jalka patikka vain jatkuu

Paljon askelia matkaan mahtuu

Jalan päätin jatkaa matkaani. 30 päivää tätä reissua nyt takana. Liftaamalla on ollut tarkoitus kulkea, mutta huomattava määrä on tullut käveltyä. Ei se kuitenkaan haittaa. Kävelemisessä on oma vapauden tunteensa, kun voit nähdä, että muista riippumatta sitä voi elämässä edetä. Ehkä se on hitaampaa, mutta ainakaan ei tarvitse ketään odotella.

Aachenista sain lisäksi sovittua couchsurfing yöpaikan, joten sitä ihan mielellään kulkee kohti lämmintä suihkua ja kuivaa nukkumapaikkaa. Sää on ollut jatkuvaa pientä tihkua, mikä alkaa hiljalleen kyllästyttämään. Kenkiä ja sukkia ei saa täysin kuivaksi, mikä on varsinkin jalan kulkiessa ikävempi asia.

Düren tuli kuitenkin nyt saavutettua 32km kävelyn jälkeen. Hyvällä fiiliksellä pystyi menemään nukkumaan. Huomenna vain vajaa 20km päämäärääni, joten voin ottaa seuraavan päivän rennommin.

Nyt on aika hyvät ja selkeät suunnitelmat edessä. Yöpyy viikonlopun Aachenissa, minkä jälkeen tähtään Luxembourgiin. Sieltä ehkä katsoo uuden couchsurfing paikan hetkeksi, minkä jälkeen tulen pääsemään toisen suomalaisen kyydissä matkan ihan Espaniaan asti. Kyllä ne asiat vain järjestyvät.

Nyt ei kyytejä oikein kuulu

Mut kävelyyn jalat ei puudu

Aamulla taas liikkeelle. Nyt pienempien teiden varsilla kulkemassa, joten päätin taittaa matkaa seuraavaan isompaan kaupunkiin jalan. No joku eilen minut bongannut henkilö päätti pysähtyä ja heittää minut 10km eteenpäin. Köln oli tämä kaupunki ja yritin kalastella hyvän paikan liftata Aachen suuntaan, mutta onni ei tuntunut olevan enää mukana tässä touhussa. Sain kyllä lyhyen kyydin "parempaan" paikkaan liftata, mutta lopulta kyllästyin ja lähdin talsimaan eteenpäin.

En minä muita ihmisiä tarvitse tähän matkan tekemiseen. Kyllä se käveleminen tuntuu mukavemmalta kuin paikallaan seisominen. Päädyin sitten kävelemään jonkun järven luokse, jossa laitoin sitten leirin pystyyn. Siellä oli jossain kohdin kyltti, että järvessä alasti uiminen on kieletty, mutta onneksi vain kävin alasti peseytymässä. En siis rikkonut mitään lakia.

Se peseytyminen teki myös ihan hyvää. Parin päivän jälkeen myös pelkkä vesi tekee ihmeitä. Tosin saisi olla sää vain hieman kuivempi. Koko ilta oli pientä tihkua ja ilma kosteana. Makuupussin sisällä sentään on kuiva, mutta vaatteet tulevat olemaan aamulla taas nihkeät.

Runsaasti nyt näkee unia

Vaik' matka onkin tyhjää hupia

Hieman oli sateinen yö, mutta siitä huolimatta nukuin hyvin tai ainakin unia tuli nähtyä runsaasti.  En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt viime aikoina on alkanut näkemään/muistamaan unia paremmin. Näissä unissa on ollut teemana tämä matkailu, reittien valitseminen ja... tytöt.

Ei siis mitään sellaisia youknow unia, mutta kyllä se kaipuu matka-/elämänkumppanille on aika selkee. Yksi päivä unissa kummitteli ala-asteen luokkakaveri, johon minä olin isosiskon mukaan ihastunut — en ollut. Viime yönä se oli sitten viimeisin mielenkiinnon kohde. Moni mies on vähän kateellisena kommentoinut vapauttani kulkea, mutta kyllä sen ankkurin omistaminen olisi ihan hyvä. Hankala sitä on satamoitua ilman sitä.

Muissa unissa sitten vähän painittiin karhun kanssa ja etsittiin hukkunutta rinkkaa. Kyllä sitä näin metsässä nukkuessa on aivot osittain pienessä valppaus tilassa.

Päivällä jatkoin sitten matkaa Düsseldorfin läpi pieneen Dormagen kylään. Aika tyhjän oloisia nuo kaupunkimaisemat ovat olleet. Pääsispä sitä jonnekin mielenkiintoisemmalle seudulle, jossa saisi myös otettua kontaktia mielenkiintoisiin ihmisiin.

Läpi sateen aurinkoon ja taas sateeseen

Ajatukset taittuu toistuvasti haaveeseen

Parkkihallin alla en hirveästi saanut nukuttua, kun kaikki valot syttyivät päälle niin aikaisin. Ei siinä auttanut kuin yrittää saada kyytiä eteenpäin. Heti aamusta ei kuitenkaan onnistanut vaan sateiden alkaessa sitä joutui mennä suojaan odottelemaan otollisempaa hetkeä. Siinä sitä sitten hieman evästystä ja livettämistä McDonaldsin suojassa.

Lopulta pääsin kuitenkin takaisin liftailemaan ja sain kyydin Hannoveriin. Turkkilainen 28v mies oli kuskina. Siinä vähän juteltiin animesta, ihmissuhteista ja elämästä matkalla. Hän ei ollut ennen kohdannut minun kaltaista kulkijaa ja kehui ulkoasuani. Kyllähän tähän on hieman ajatusta laitettu. Takki voisi olla tietenkin tyylikkäämpi.

Hannoveriin saavuttiani jouduin taas hetken odottelemaan sateiden laatumista, mutta sitten pääsin kulkemaan huoltoasemalle, josta sain kyydin Esseniin. Tämä automatka oli hieman kauniimpi, kun aurinko pääsi hetkeksi pilkoittamaan taivaalta ja ympäristössä alkoi olemaan enemmän muotoja. Laakeita kukkuloita ja peltoja. Harmi vain, että moottoritien reunustavien pusikkoiden ja aitojen läpi ei voinut aivan kaikkea nähdä.

Tämä kuski oli hieman vanhempi ja ei aivan ymmärtänyt tyyliäni matkustaa. Esseniin saapuessani hän alkoi hirveästi huolehtimaan, että löydänhän minä paikan nukkua. Hän ajoi jopa yhden hotellin pihalle ja kyseli siellä jotain. Onneksi tilanne ei kuitenkaan mennyt sen kiusaallisemmaksi vaan pääsin lopulta autosta pihalle ja pystyin keskittymään keksimään omat ratkaisuni.

Yritin bewelcome.org sivuston kautta varata itselleni majoitusta, mutta se ei onnistanut. Lopulta päädyin sateisesta säästä huolimatta yöpymään metsikössä.

Väsymys alkoi painamaan makuupussiin käpertymisen jälkeen aina nopeasti, mutta ei ihme. Takana oli taas pitkä päivä, kun edellinen yö oli jäänyt lyhyeksi. Kaikenlaista pohdintaa tuli taas käytyä.

Nyt isoimpana asiana on miettinyt ensi kuussa olevia syntymäpäivääni sekä joulua. Kuinka oikein tulen viettämään nuo? Kyllä ne pitäisi saada jotenkin spesiaaliksi, mutta yksin se ei varmaan onnistu. Toivottavasti sitä saisi siis kohdattua sellaisia ihmisiä, joiden kanssa osuisi kemiat syvemmin yhteen. Vai pitäisikö sitä ostaa syntymäpäivä-/joululahjaksi lentolippu?

Näin matka takas hyristellen käyntiin

Kun into pyristellen saatiin vauhtiin

Nyt oli tarkoitus kulkea Cadenbergestä Cuxhaveniin ja sieltä hypätä taas liftailemaan. Aamusta olo oli kuitenkin aika tyhjä. Isommat tavoitteet ja määränpäät on kyllä tiedossa, mutta seuraavasta etapista ei ole tietoa. Ei se kuitenkaan auta kuin painaa eteenpäin. Myös sää kuvasti hyvin tätä mielen tilaa sumuisuudellaan.

Cuxhavenissa käytiin "ihastelemassa" meren rantaa. Pelkkää sumua ja tyhjyyden tunnetta havaittavissa. Sieltä kuitenkin hyppäsin tien varteen ja sunnuntai päivästä huolimatta sain aika nopeasti kyydin Bremeniin.

Bremen paljastui ihan nätiksi kaupungiksi. Vanhoja hienoja rakennuksia ja kirkkoja. Oma mielenkiinto ei kuitenkaan riittänyt näiden ihasteluihin. Laitoin vain liven pyörimään TikTokkiin pitkästä aikaa ja aloin jakamaan kuulumisia ja tuntemuksia.

Vähän itsenekin yllättäen olin sitten oikein puheliaalla tuulella. En nyt suoranaisesti valittanut mielialattomuudestani, mutta ainakin sain täytettyä sitä tyhjyyden tunnetta aukaisemalla suutani. Ehkä se tyhjyyden tunne johtuukin siitä, että asioita ei päästä riittävästi ulos. Kanavat ei ole auki, ja kyse ei ole tyhjyydestä vain mielintilan paikalle pysähtymisestä. Vuorovaikutuksessa se pääsee taas parhaiten liikkeelle.

Bremenistä yritin vielä liftailla eteenpäin, mutta pimeä on alkanut tulemaan sen verran nopeasti, että päivässä ei jää paljon aikaa kulkemiseen. Kyllähän niitä autoja liikkuu, mutta ei kukaan halua ottaa liftaria kyytiin, vaikka katuvalot hänet valaiseekin. Sitä päätin sitten käydä syömässä döner kebabin ja painuin nukkumaan parkkihallin varjoihin.

Näin se päädyttiin usvaisesta aamusta taas seikkailun makuun. Sitä toivoisi elämään enemmän suuntaa, mutta myös tästä onnistuu sen nautinnon löytämään.

Hetkeksi paikalleen näin jäätiin

Kokemuksena ystävällisyys saatiin

Useammaksi päiväksi jäin sitten majailemaan Cadenbergeen ja aika lähti rullaamaan eteenpäin. Tässä matkailussa ei haeta mitään räikeitä elämyksiä vaan sitä normaalia ja monipuolista elämää. Mikä onkaan parempi tapa nähdä normaalia elämää kuin osallistua siihen kuuluvaan normaaliin arkeen?

Sitä olin sitten osana. Tein piha- ja puutöitä ja kävin majottajani kanssa asioilla samalla nähden kaikenlaista maaseudun elämää. Yhteisöllisyys ihan erilaista täällä Suomeen verrattuna ja ihmiset vaikuttavat myös olevan paljon ystävällisempiä. Jotakin täältä voisi kyllä tulla Suomeen. 

Pelkkänä renkinä ei kuitenkaan minun tarvinut olla. Pääsin myös vapaasti ihastelemaan Wingstedin syksyistä metsä maisemaa. Jotenkin täällä paikat ovat paljon ylväämpiä. Ehkä se on kaikki pitkät suorat tiet, jotka tekevät asioista suuremman oloisia. Ehkä kuusien vähyys tekee metsistä avarampia. En tiedä. Luonto teki minuun kuitenkin vaikutuksen.

Toisena päivänä pääsin kulkemaan myös kajakilla, mikä oli myös mukava kokemus. Sää ei nyt ollut mitenkään aurinkoinen, mutta veden päällä lilluessa ja kulkiessa sitä saa myös ajatukset ajalehtia. Sain kyllä viettää oikein rauhallista aikaa.

Pakko myös sanoa, että tällaisia kokemuksia minun tulee hakea enemmän. Suomeen palatessa täytyy ehkä perheen mökki työntää tällaiseen Helpx käyttöön ja katsoa, jos sinne saisi houkuteltua muita matkalaisia. Ihmiskohtaamiset on jokaisen matkan suola.

Täytyy myös niitä kieliä ehkä opiskella enemmän. Meillä molemmallakaan ei ollut kovinkaan vahvaa englantia, joten sellainen laajempi ja mielenkiintoisempi keskustelu jäi aika vähälle. Kyllä sitä tultiin toimeen myös puhumatta, mutta ehkä siinä olisi ollut mahdollisuuksia kokea enemmän, jos oltaisiin voitu keskustella paremmin.

Näin äärelle uuden käytiin

Kun vieraaksi vieraan mentiin

Aamulla hieman ikävänä yllätyksenä sain huomata, että kaikki kaupat ovat kiinni lähistöllä uskonpuhdistuksen muistopäivän johdosta. En ollut ostanut vieläkään repun pohjalle mitään evästä sen varalta, jos kauppaan ei pääse. Sitä sitten lähdettiin liikkeelle syömättä mitään. Suuntana oli Cadenberge.

Hieman ihastelin Glückstadtin ympäristöä matkalla lautalle, joka vei Elbenin joen yli. Tämän jälkeen kuitenkin marssin määrätietoisesti eteenpäin läpi pitkien suorien ja yli peltojen. 26 kilometriä siinä kertyi, mutta lopulta pääsin perille. Cadenbergessä oli myös pizzeria avoinna, joten sain vihdoinkin syödä jotain matkan varrelta löytämieni omenoiden lisäksi.

Hieman energiaa saatuani päätin astella tapamaan henkilöä, jolta olin Helpx-sivuston kautta sopinut majoituksen. Ovella minua oli sitten vastassa oikein mukava 64v nainen. Kummallakaan meistä ei englanti ollut kaikista sujuvin kieli, mutta ei se meidän juttelua estänyt.

Ilta kului siinä sitten rattoisasti. Kerroimme toinen toisillemme itsestämme ja vertailimme kotimaitamme. Söimme päivällistä ja iltapalaa. Sovimme huomiselle, että minkälaisia askareita minä voisin tehdä vastineeksi tästä saamastani majoituksesta, ja tämän jälkeen oli aika käydä nukkumaan. Kuljettuani ulkona paikasta toiseen jo reilun viikon ajan sisätilojen lämpö ja ruoka alkaa selvästi väsyttämään hieman eri tavalla. Lämpimän suihkun jälkeen olikin mukava asettua kunnolliseen sänkyyn nukkumaan.

Suunta sitten vain valittiin

Eteenpäin jälleen patikoitkiin

Aamulla vielä pohdiskelin seuraavaa suuntaa, mutta lopulta päätin vain lähteä kulkemaan. Otin suunnakseni Cadenbergen, sillä sietä ehkä voisin löytää majoituksen ja kulkisin silti kohti seuraavaa maata eli Alankomaita. Liftaamisen sijasta päätin myös lähteä kulkemaan vain kävellen, koska ei niitä maisemia ehdi näkemään autolla kulkiessa.

Valinta oli oikea ja sää vihdoinkin kulkemiseen sopiva. Sain ihailla pitkiä lehtipuiden reunustamia suoria teitä ja kauniita rakennuksia. Tässä se mieli vain lepää, kun kulkee eteenpäin.

Siinä kävellessä en voinut olla kuitenkaan herättämättä autoilijoiden huomiota. Sain lopulta taitettua matkaa myös parin auton kyydissä, mikä oli ihan hyvä jouduttamaan matkaani. Sain siis taitettua taas 60km eteenpäin ja asettauduin yöpymään Glückstadtiin.

Huomenna matka jatkuisi eteenpäin Elbenin joen toisella puolen. Sain nimittäin vahvistettua itselleni yöpaikan Cadenbergiin.

Tässä tulee nyt enemmän käveltyä, mutta on se sen arvoista. Tässä nyt nähnyt paremmin Saksan kauneutta. Monessa talossa on söpösti halloween koristeet ja vastaantulijat monesti tervehtii. Hymyillen voi siis kulkea.

Päivä yhtä paikalla oloa, pohdintaa

Kaivaten sitä suunnitelmaa, toimintaa

Neumünsterissa päätin viipyä vielä toisen päivän. Sateisuus ei ollut vieläkään hellittänyt, joten kuljin vain lähimpään kirjastoon oleskelemaan. Siellä laitteita ladatessa yritin alkaa katsomaan jotain paikkaa, jossa saisin majoituksen pientä työskentelyä vastaan. Worldpackers-sovelluksessa yritin ensin kalastella tällaista mahdollisuutta, mutta sitten löysin Helpx-sivuston, joka vaikutti paremmalta vaihtoehdolta.

Siinä kului sitten koko päivä asiaa miettiessä sekä tietenkin vähän kaupassa käydessä. Saksassa on kaikki hieman halvempaa, joten päätin ostaa karkkia pitkästä aikaan. Lopulta päädin myös ostaa jäsenyyden Helpx-sivustolle, koska siellä vaikutti olevan ihan mielenkiintoisia paikkoja tarjoamassa majoitusta.

Seuraavaksi pitää vain katsoa, mihin näistä vaihtoehdoista pääsee sopimaan vierailun. Tämä rinkan kanssa kulkeminen tosiaan rajoittaa hieman sitä ympäristön tutkimista rennosti. Ehkä sitä voisi jopa saada pyörän lainaan tuota kautta, että voisi tehdä kunnollisia kierroksia pelkästään maisemiin keskittyen. Myös se ihmisiin tutustuminen on aina mielenkiintoista, mutta se vaatii kyllä hetkeksi aloille asettautumista ja yhdessä oloa. Jos siis nyt laittaisi pyrkimykseksi asettautua aina välillä vähintään viikoksi aloilleen johonkin sopivaan paikkaan.

Kaupunkia näin, matkaa jatkettiin

Tien varteen lähdin, Saksaan siirryttiin

Kosteat päivät vain jatkuu, joten herättyäni päätin kulkea Odensen kirjastoon hieman pidättelemään sadetta. Sieltä sitten sopivassa välissä lähdin kulkemaan kaupungille katsomaan katukuvaa päivän valossa. Nämä Tanskan kaupungit on kyllä jotenkin vain niitä mukavan rauhallisia ja kauniita. Tietenkin jotkut alueet olivat tylsempiä modernien rakennustensa kanssa, mutta paljon oli juuri sellaisia vanhoja ja eri värisiä taloja.

Siitä sitten hetken kiereltyäni päätin kulkeutua taas liftaamaan kohtin Koldingia. Satoi pientä tihkua, mutta en antanut sen haitata minua. Hetken aikaan sain odotella ja siinä odotellessa pari pikkutyttöä tuli kyselemään, että mitä oikein teen. He eivät oikein ymmärtäneet minun liftaamistani ja sanoivat, että minun olisi pitänyt bussilla kulkea. He olivat kuitenkin väärässä, sillä sain siitä sitten kyydin lähemmäksi isompaa tietä, jossa heti autosta ulos astuessani paikalle pysähtyi toinen auto antamaan kyydin Koldingiin asti.

Koldingissa yritin vielä onneani toiveissani päästä lähemmäksi Saksan rajaa, mutta minua onnisti jälleen kerran ja sain kyydin Saksaan asti. Saksalainen kaveri oli ollut Tanskassa käymässä, joten hänen paluu kyydillään pääsin sitten Neumünsteriin asti.

Hyvälle fiiliksellä päätin sitten käydä vähän evästämässä enemmän. Lidlistä ensin edullisia tuotteita paistopisteeltä, jonka jälkeen muutamat hampurilaiset McDonaldsista, jossa sain myös laitteet latautumaan.

Ilta alkoi olemaan jo kunnolla pimeä, kun lähdin nukkumapaikkaani metsästämään. Johonkin puiston metsään lopulta kävelin. Sää oli edelleen kostea ja sateinen, mutta siitä huolimatta sain pystytettyä riippumattoni pystyyn - tällä kertaa ensin testattuani puiden tukevuuden. Sääsuojan alla pystyin sitten kaivautumaan kuivaan makuupussiin. Nyt on Suomen lisäksi nukuttu ulkona jo kolmessa maassa.

Pientä ja isoa sattumusta

Ei kuitenkaan matkassa harmitusta

Yöllä taas jotenkin tuli herättyä ja uni oli hukassa. Ei kuitenkaan huolta, sillä sain kulutettua aikaa mukavasti puhelimessa aamun tunneilla asti, jolloin sain nukahdettua vielä hetkeksi. Siitä herättyäni päätin lähteä taas liikkeelle, sillä se lupasi sadetta ja mielellään kulkisin seuraavaan kaupunkiin etsimään suojaa.

Pääsinkin kulkemaan Ringstediin aika pian ja pystyin asettautumaan kirjaston suojaan. Siinä vietin aikaa laitteita ladaten ja puhelimella. Huomasin siellä ollessani saaneeni jalkaani tämän elämänvaiheen ensimmäisen punkin. Onneksi ei ollut mitenkään pahassa paikassa, joten sain irroitettua sen pinseteillä.

Lopulta kuitenkin oli aika jatkaa taas matkaa. Tien varresta kyyti onnisti taas nopeasti ja pääsin kulkemaan Odenseen. Kaunis kaupunki ainakin näin illan hämärtyessä ja valojen syttyessä.

Hieman kävi evästämässä ja maistoin Choripania. Oli ihan hyvää, mutta on se ruoka vain kallista näin Tanskassa. Kävin vielä Lidlistä hakemassa jotain halvempaa syötävää, joiden kanssa sitten astelin läheisempään metsään.

On se meno minulla vain välillä huvittavaa, kun evästin kännykän valossa metsässä samalla kuunnellen musiikkia. Niin random elämys, mutta silti 5/5. Nukkumaan siitä lopulta käytiin, mutta ei ilman haavereita. Laitoin nimittäin taas vaihteeksi riippumattoni kiinni lahonneeseen puuhun. Tietenkään en pimeässä metsässä osannut sitä havaita, joten riippumattoon asettautuessa se rysähti sitten päälleni. Olisi voinut käydä pahemmin, mutta puu täräytti ja ruhjoi enimmäkseen niskaa. Ei tullut täysin suoraa osumaa keskelle kalloa, mutta pitää nyt kyllä tarkkailla omaa vointia. Uusia puita en kuitenkaan jaksanut etsiä, joten päädyin nukkumaan sitten maassa.

Läpi usvan, veden kulkua

Uudessa maassa saan nukkua

Usvaiseen aamuun sai herätä tavarat hieman kosteana. Siitä välittämättä kuljin taas tien laitaan liftaamaan. Aika pian kyyti onnisti sitten kohti Helsingborgiin. Oli oikein mukava automatka, kun usva vallitsi kaikkialla.

Helsingborg vaikutti ihan kauniilta kaupungilta, mutta nyt ei jääty odottelemaan usvan hälvenemistä vaan jatkettiin lautalla matkaa meren yli Tanskaan, Helsingöriin. Ensimmäistä kertaa tuli nyt tästä kulkemisesta maksettua, mutta kalliimmaksi se tulisi kiertää Malmön kautta Tanskan ja Ruotsin väliselle sillalle.

Tanskan puolella alkoi näkyvyys olemaan jo parempaa. Helsingöriin ei kuitenkaan jääty pyörimään isommin vaan päätin jatkaa matkaa liftailemalla, sillä päivä oli vasta nuori. Aika nopeasti sitä pääsi sitten liikkeelle. Lyhyitä matkoja kerralla, mutta silti eteenpäin.

Pientä tunarointia oli myös matkassa. Olin kylttiini kirjoittanut selkeän suunnan sijasta koko kyseisen saaren nimen - oletin itse sen olevan joku alue keskellä saarea. Yksi ystävällinen tanskalainen kuitenkin tuli kohteliaasti kertomaan tilanteesta, joten osasin kirjoittaa paremman tekstin. Kyllähän se tanskalaisten naurattaminen on ihan hyvä asia, mutta minä tarvitsen kyytejä.

Roskilde saatiin lopulta saavutettua. Oikein kauniita maisemia sai siinä matkalla, liftatessa ja patikoidessa, katsella. Tämä matkustaminen alkaa tuntumaan vain entisestään mukavemmalta. Tanskalaiset ovat myös selkeästi todella ystävällisiä ja kyytejä tuntui saavan suhteellisen nopeasti. Roskilden metsiin päätin kuitenkin leiriytyä.

Kulkurille se ruuan tankkaus

Itsensä huutelu ja hankaus

Päätin pitää Halmstadissa pienen lepopäivän. Kävin Lotus nimisessä thairavintolassa syömässä buffet lounaan ja siitä kulkeuduin sitten mereen pesulle. Oli oikein mukava paikka lounastaa ja uimaan mennessä jokin ruotsalainen saunoja porukka kutsui minut mukaansa saunomaan. Sauna ei nyt ollut ihan suomalaisissa lukemissa eikä vettä edes heitetty kiukaalle. Saunomisen tyyli oli vähän sellainen hartaampi.

Se on hyvä näin aina pysähtyä hengähtämään ja katsella sitten huomista uudesta perspektiivistä. Todella paljon on maailma mukavia ihmisiä täynnä. Jos asia ei ole näin, ehkä minä olen sitten niin mukava, että saan muutkin mukaviksi. En tiedä. 😅

Pitkää seisontaa, odottelua

Kannustavaa hymyilyä, puhuttelua

Vaikka houkutteli jäädä aamulla makoilemaan, matkan jatkaminen vaatii liikkeelle lähtöä. Kömmin siis metsiköstä takaisin tien varteen liftaamaan. Päivä oli hidasta yritystä – kyytiä ei tuntunut löytyvän millään, vaikka välillä kävin tankkaamassa energiaa muutamalla hampurilaisella ja yritin myös Facebookin kautta sopia kimppakyytiä. Eräs kuljettaja tarjosi paikkaa autossaan, mutta bensojen jakamiseen pyydettiin 500 kruunua, joten jatkoin liftaamista.

Moni ohitse kulkenut hymyili kannustavasti, ja iltapäivällä pari koulupoikaa pysähtyi juttelemaan, kysellen matkasuunnitelmistani. Pienet kohtaamiset piristävät, vaikka kyyti jäisikin saamatta.

Kuuden tunnin jälkeen onni lopulta kääntyi, ja kohdalleni pysähtyi romanialainen rekkakuski, jonka kyydissä pääsin Halmstadiin. Matkalla keskustelimme elämästä, ja hän mainitsi kadehtivansa kaltaistani vapaata elämäntyyliä. Hänellä on vaimo ja neljä lasta, ja vaikka vapaus on rajoittunutta, hän kertoi olevansa tyytyväinen elämänsä “kahleisiin.” Ehkä joskus täytyy valita vapauden sijasta sitoumukset, jotka tuovat omanlaistaan merkitystä.

Halmstadissa kävin kaupan kautta hakemassa iltapalaa ja pysähdyin hetkeksi syömään erään koulun nurkalle. Siinä istuessa läheisestä talosta tuli nainen kysymään, olenko kunnossa, mutta huomasi nopeasti minun vain syövän rauhassa. Tilanne tuntui hieman kiusalliselta, mutta ymmärrettävästi pimeässä illassa rinkkojen kanssa liikkuva voi herättää huomiota ja huolta. Jatkoin siitä syvemmälle metsään ja pystytin riippumaton omaan rauhaani.

Sellaisia tympeitä epäonnistumisia

Hikisiä matkoja ja ponnistuksia

Aamulla tie kutsui taas, mutta kolmesta tunnista huolimatta kyytiä ei herunut. Vaikka liftauspaikka vaikutti aluksi lupaavalta, ilmeisesti se ei ollut paras mahdollinen. Lopulta pysäytin ainoastaan poliisiauton, ja virkavalta uhkasi sakottaa, jos en poistuisi moottoritien varrelta. Käsitykseni mukaan paikka ei kuitenkaan ollut vielä varsinaista moottoritietä, ja aiemmin poliisit olivat ajaneet ohi sanomatta mitään. Tilanteessa ei kuitenkaan kannattanut väitellä, joten päätin etsiä uuden paikan.

Siitä alkoi pitkä taival jalan Jönköpingistä Torsvikin McDonaldsiin, ja matkan varrella tuli kuljettua niin maanteitä, polkuja kuin lopulta metsän halki, kun mapsin reitit olisivat tehneet liikaa mutkia. Hienot näkymät oli kuitenkin matkan varrella. Ruotsin maaseutu on vain kaunista. Vaikka sain säästettyä muutaman askeleen, reissu uuvutti siinä määrin, että en enää jaksanut yrittää liftaamista sinä päivänä. Päädyin jälleen kerran hampurilaisaterialle. Hitaasti etenevä matka käy kalliiksi, kun se johtaa usein noihin nopeisiin mutta hintaviin ruokailuratkaisuihin.

Vaikka ateria antoi vähän energiaa, istuttuani hetken McDonald’sissa ja pidettyäni livelähetystä, päätin siirtyä etsimään nukkumapaikkaa. Löysin läheisestä metsästä hyvän lepopaikan kuusen ja tähtitaivaan alta. Matkanteko voi olla raskasta, kun asiat eivät suju suunnitellusti, mutta levon jälkeen on toivottavasti taas uutta virtaa jatkaa matkaa.

Onni suosii odottajaa

Vaik sää ei suosi kulkijaa

Aamu alkoi 5 km kävelyllä Södertäljeen, jossa pysähdyin hetkeksi kirjastoon lataamaan laitteitani. Sen jälkeen jatkoin matkaa etsiäkseni sopivaa huoltoasemaa liftaamiseen. Valitsemani paikka ei ollut kyllä ihanteellinen liikenteen suhteen, mutta se oli paras mahdollinen vaihtoehto, koska moottoritielle ei tietenkään voi mennä liftaamaan. Onneksi onnistuin kuitenkin saamaan kyydin ja pääsin Norrköpingiin. Kuljettajana oli ruotsalainen, joka työskentelee paloturvallisuuden kouluttajana. Matkan aikana keskustelimme englanniksi, ja hän kertoi löytäneensä oman tiensä yrittäjyyden pariin jätettyään koulun kesken - ehkä myös se oma polku tästä selkenee. Hän jakoi myös historiaa matkan varrella näkyvistä paikoista, kuten puuhiilen valmistuksesta, jota alueella on tehty aiemmin.

Norrköpingissä päätin jatkaa vielä valoisan aikaan matkaa. Seuraavaan liftauspaikkaan kulkiessa poimin vain pari omenaa tien varressa olevasta omenapuusta. Tällä kertaa löysin kuitenkin paremman liftauspaikan, jossa oli enemmän liikennettä ja hyvä bussipysäkki autoille pysähtyä. Siitä sain tunnin odottelun jälkeen kyydin kahdelta maahanmuuttajalta, jotka veivät minut Jönköpingiin.

Päivän aikana sain kuljettua yhteensä 300 km. Päätin juhlistaa tätä pizzalla ennen nukkumapaikkan etsintää. Vettä alkoi siinä hieman sadella, mutta löysin lopulta sopivan pusikon, jossa sain jälleen kerran vaipua uneen.

Jalkaisin uuvuttavaa taivallusta

Erilaisten valintojen oivallusta

Matka jatkui, ja tarkoituksena oli kulkea Hallundan McDonald’sille liftaamaan seuraavaa kyytiä. Matkalla tuli pysähdyttyä välillä, koska rinkan kantaminen alkaa nopeasti tuntua ja kehon palautumiseksi on välillä hyvä istahtaa. Kävellessäni jäin myös juttelemaan hetken yhden kaverin kanssa, joka pysäytti minut kysyen matkastani ja määränpäästäni.

McDonald’silla kävin syömässä pienen aamupalan, minkä jälkeen yritin saada kyytiä huoltoasemalta ja tien varresta kylttien avulla. Kyytiä ei kuitenkaan tullut, ja tuuli voimistui niin paljon, että hattukin meinasi lentää päästä. Päätin sitten jatkaa matkaa jalan.

Päivän aikana kertyi sitten kävelyä 28,4 kilometriä. Valitsin pienemmän maantien reunan, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä maisemat olivat oikein mukavat. Ne olisivat jääneet näkemättä, jos olisin onnistunut saamaan kyydin. Vaikka kävely oli sinänsä raskasta, on siinä oma viehätyksensä. Olen alkanut pohtimaan, että pyörä voisi olla parempi kulkuväline, mutta liftaaminen on se tapa, jolla olen päättänyt kulkea, joten siihen yritän edelleen.

Yöksi leiriydyin Tallun järven rannalle, ja onnistuin löytämään mukavan paikan riippumatolle. Pääsin myös virkistäytymään järvessä, vaikka tuuli puhalsi melko kovasti järveltä. Lopulta makuupussin lämmössä nukahdin taas puhelin korvassa.

Sitä päivässä sattuu ja tapahtuu

Kuin näköalat silmille avautuu

Aamulla sai huomata, ettei puisto ollut ihan sallittu paikka nukkua, sillä paikalle sattui puiston työntekijä tai vastaava henkilö, joka käski poistumaan ja antoi ensimmäisen varoituksen. Jos olisin jäänyt siihen, poliisit olisivat todennäköisesti tulleet paikalle. Olin joka tapauksessa jo lähdössä, joten ei siinä sen kummempaa, jatkoin matkaa.

Päivä kului nähtävyyksiä katsellen. Kävin ensin museossa pyörimässä ja sen jälkeen laitoin liven käyntiin, jolloin lähdin kiertämään Tukholman kauniita kujia ja rakennuksia. Täytyy sanoa, että Tukholma on todella viehättävä kaupunki.

Iltapäivällä aloin miettiä päivän ruokailua, kun sattumalta yksi seuraajistani kutsui minut syömään. Päädyin erääseen baariin, jossa he tarjosivat hampurilaisaterian. Ilmainen ruoka kelpaa aina, ja samalla sain viettää mukavan illan jutustellen. Suomalaisia kavereita olivat, mutta jossain vaiheessa yksi ruotsalainen liittyi seuraamme ja kysyi, mitä “sisu” tarkoittaa. Keskustelimme sitten suomeksi meidän suomalaisten kesken ja muiden kanssa englanniksi ja ruotsiksi.

Lopulta siirryttiin vielä toiseen baariin, jossa minulle tarjottiin toinen hampurilaisateria. Ei kai siitä voinut kieltäytyä, kun kerran tarjottiin! Ilta jatkui mukavasti, kunnes tiet erkanivat, ja lähdin etsimään omaa nukkumapaikkaa.

Onnistuin löytämään hyvän paikan, josta oli hieno näköala kaupungin valoihin. Jotenkin tuntuu mukavalta olla ulkopuolinen tarkkailija, joka ei ole osa kokonaisuutta, vaan katsoo sen kauneutta. Siinä nukkumaan asettuessa soiteltiin vielä puhelu, päivän tapahtumien läpi käymiseksi ja lopulta uni alkoi painaa silmiä. Nukahdin sitten puhelin korvassa.

Keskellä tätä kulkua ja kauneutta

On ajatuksissa välillä vain vaikeutta

Aamulla sain vielä nauttia aamupalan ja kyydin lähemmäs tietä, mistä pääsinkin nopeasti liftaten Tukholmaan. Sää oli kaunis saapuessani kaupunkiin, ja siellä riitti paljon nähtävää ja ihailtavaa, mutta eilisen pohdinnat pyörivät edelleen mielessäni. Kuvasin asiaan liittyen videon esittäen kysymykseni seuraajille, johon vastauksena sain vain kehotuksia nauttia ja somettaa niin kuin itse parhaaksi näen. Niinhän tässä on koko ajan tehty, mutta samalla haluaisi saada tästä jotakin konkreettista aikaan.

Iltapäivää kohden olo alkoi kuitenkin tuntua ylikuormittuneelta. Ehkä se ei ole ihme, kun miettii, mitä kaikkea tässä on: kuljen jatkuvasti tuntemattomissa paikoissa, eikä aina ole yhteistä kieltä ihmisten kanssa. Samalla yritän rakentaa somea, joka tuottaisi jonkin verran rahaa, mutta kehitys tuntuu etenevän hitaasti. Tasapainon löytäminen matkasta nauttimisen ja sen dokumentoinnin välillä on haastavaa, ja välillä tuntuu, että eksyy liialliseen kontrollin hakemiseen. Lisäksi vastaan usein toistuviin kysymyksiin, enkä aina jaksa antaa valmiita vastauksia asioihin, jotka olisivat helposti löydettävissä. Tästä saa joskus kritiikkiä niskaansa. Omia haaveita ja toiveita on myös alkanut kasvaa, ja ne kaipaavat nyt täyttymistä.

Nämä asiat eivät paina liikaa, kun ne näin osaa tiedostaa. Kaiken ei todellakaan tarvitse ratketa tässä hetkessä. Asiat järjestyvät ajallaan, mutta tänään iltapäivällä ja illalla olo oli hieman uupunut. Onneksi ei tarvitse enää olla yksin ajatustensa kanssa – pystyin käsittelemään asioita puhelimitse ja viemään ajatuksia muihin suuntiin. Huomenna on uusi päivä ja uusi mielentila. Elämään kuuluu sen aaltoilu.

Maha täyteen nähtävää, maistettavaa

Kohtaamisia, asioita voi oivaltaa

Aamulla heräsin rauhassa keskellä syksyn kauniita värejä. Olisi tehnyt mieli jäädä makoilemaan pidemmäksikin aikaa, mutta koska nukkumapaikkani ei ollut täysin piilossa, päätin lähteä kulkemaan kohti Upsalan keskustaa tarkoituksenani katsella nähtävyyksiä.

Matkalla suomalainen ohikulkija huomasi Suomen lippuni ja pysähtyi juttelemaan. Hän antoi minulle muutamia vinkkejä paikoista, joissa kannattaisi käydä. Hän tarjosi myös yösijaa, mutta en heti aamusta halunnut kiirehtiä päätöksen kanssa. Päätin ottaa asiat yksi kerrallaan – ensin laitteiden latausta kirjastossa ja sopivan ruokapaikan etsimistä.

Päädyin syömään buffetlounaan China Gardenissa. Paikka oli todella viihtyisä ja sain vatsani täyteen seuraavaksi pariksi päiväksi 12,50 eurolla. Pyrin pitämään ruokabudjetin noin 10 eurossa päivässä, joten buffeteissa tankkaaminen muutaman päivän välein vaikuttaa toimivalta ratkaisulta.

Ruokailun, pienen levon ja laitteiden latailun jälkeen lähdin tutustumaan Upsalan nähtävyyksiin. Kaupungissa oli paljon upeita vanhoja rakennuksia, ja samalla jaoin kokemuksiani YouTube-liven kautta yleisölle.

Kierreltyäni noin tunnin ajan päätin lähteä etsimään uimarantaa, jossa voisin peseytyä ja levätä seuraavaa yötä varten. Matkalla Suomen lippuni sai jälleen huomiota, kun suomalainen äiti poikansa kanssa pysähtyi juttelemaan kanssani. He tarjosivat minulle yösijan, ja tietysti otin tarjouksen vastaan. Sain käydä kunnon suihkussa, pestä vaatteeni, nauttia iltapalaa ja kuunnella tarinoita ennen kuin menin nukkumaan turvalliseen ja suojaisaan paikkaan. Onneksi asiat järjestyvät välillä näin hyvin.

Matkailusta on alkanut nauttia enemmän ja enemmän. Mietin kuitenkin tasapainoa matkasta nauttimisen ja sen dokumentoimisen välillä. On vaikea olla täysin läsnä, jos samalla pitää jatkuvasti jakaa kokemuksia somessa. Toisaalta se antaa mahdollisuuden palata myöhemmin hetkiin paremmin. Tämä on asia, joka vaatii pientä pohdintaa.

Läpi kauniiden öiden näin kuljetaan

Sitä omaa tarinaa, elämää ehk' huudetaan

Yöllä tuli valvottua hieman enemmän, kun alkuyön nukahtamisen jälkeen heräsin taas pohtimaan elämää. Siinä sitten kuvasin videonpätkää ajatusten jakamista varten. Onneksi yössä ei kuitenkaan tarvinnut täysin yksin aikaansa viettää, vaan puhelimessa rupattelin aamuyöhön asti.

Aamuyöllä nukahdin vielä tunninksi, mutta sitten oli taas aika lähteä liftaamaan. Monet ihmiset toivottivat taas onnea somessa, mutta kyyti ei oikein napannut edes tunnin ja puolen tunnin odottelun jälkeen. Päätin siis mennä syömään jotain kunnollista, ja valitsin herkullisen hampurilaisaterian 12 eurolla.

Takaisin tien varteen palattuani ja hetken odoteltuani pääsin kuitenkin vihdoin liikkeelle. En päässyt pitkälle, mutta 15 kilometriä eteenpäin. Tästä kävelin 5 kilometriä seuraavalle bussipysäkille, jossa lopulta onnisti paremmin.

Jossain vaiheessa ylempänä kuultiin vihdoin toiveet, että saisin kyydin, kun eteeni pysähtyi rekka, joka oli menossa kohti Tukholmaa. Matka alkoi taittumaan oikein urakalla. Yhteistä kieltä ei meillä kuskin kanssa ollut, mutta keskityimme molemmat omiin maailmoihimme.

Sain ihailla maisemia ja pohtia omia asioitani. Kuskilla puhelin kävi kuumana, ilmeisesti vaimonsa kanssa. He puhuivat turkkia, joten en tarkalleen tiedä keskustelujen sisältöä, mutta jokin parisuhdekriisi heillä oli meneillään. Oli kyllä erikoisella tavalla mieleenpainuva matka.

Pari kertaa jouduimme tauolle pysähtymään, kun ajotunnit tulivat täyteen. Sain ihailla toisen unen lahjoja, kun tämä ehti 45 minuutin tauon ajaksi nukahtaa puoleksi tunniksi. Nukkumisen ammattilainen oli kyseessä. Itseäkin alkoi nukuttamaan loppumatkasta, ja siinä myös hetkeksi torkahtelin. Aivan Tukholmaan asti kyyti ei vienyt; jäin kyydistä Upsalassa, jossa kömmin lähimpään pusikkoon nappaamaan kunnolliset unet pitkän päivän päätteeksi.

Kasteen alta taas matkaan kuljettiin

Kuutamoon, kaupungin valoihin silmät suljettiin

Pienestä tihkusta huolimatta jatkoin aamulla matkaa suoraan tien varteen. Pääsin aika pian rekan kyytiin, ja kuski oli minut jo eilen Haaparannassa nähnyt, joten hän tarjosi nyt kyydin Antnäsista Piteåhon.

Piteåhon jälkeen päädyin taas vähän hankalaan paikkaan kyydistä pois, mutta lopulta ulkomaalainen pariskunta nappasi minut ja pääsin Skellefteåån. Siellä kävin kirjastossa lataamassa akkuja ja yritin kännykällä saada multistriimausta toimimaan, mutta homma ei toiminut ihan odotetusti.

Iltapäivällä päätin vielä hetkeksi kulkeutua yrittämään liftausta ja samalla ihailin kaupungin kirkkoa, muita kauniita rakennuksia ja syksyn värjäämiä puita. Tunti ja puoli meni ilman onnea, joten aloin etsiä nukkumapaikkaa.

Löysin todella upean nyppylän, josta oli hieno näkymä öiseen, valojen täyttämään kaupunkiin. Sain rauhassa ihailla maisemaa ja pohdiskella, kuinka kauniin kokonaisuuden osana olemmekaan, kun asioita katsoo oikeasta näkökulmasta.

Matkaan taakse Haaparannan kuljettiin

Hyvin alkumatka näin suljettiin

Aamulla pääsin seuraajan kyydillä Haaparantaan tämän käydessä siellä ostoksilla. Itse kävin siellä testaamassa kuuluisat IKEAn lihapullat, jonka jälkeen hyppäsin tienvarteen.

Tunnin odottelun jälkeen minut nappasi kyytiin suomea puhuva kaveri, jonka kyydissä pääsin sitten Kalixiin. Vähän jäi rupattelu vähälle, kun tämä joutui hoitelemaan työasioita. Nuuskaa hän joutui kuskailemaan kaikkiin pikkukauppoihin, kun se on Haaparannassa sitä isointa bisnestä.

Kalixista matka jatkui sitten hetken odottelun eteenpäin Norra Gäddvikiin. Taas ihan hyvin suomea puhuva kuski, mutta tälläkin kävi puhelin kuumana, joten matka oli aika hiljainen minun osalta.

Jäin kyydistä vähän ikävään kohtaan, joten päätin sitten matkan jatkamisen sijasta kävellä seuraavaan kylään Antnäsiin. Siellä kävi sitten vähän iltapala naposteltavaa ostamassa, jonka jälkeen asteli metsään nukkumaan.

Nyt aika aktiivisesti lähtenyt työntämään sisältöä someihin, jonka myös kyllä huomaa. TikTokin puolella taas lähes sata uutta seuraaja, mikä ei kyllä paljoa merkitse, kun siellä ei voi somettamisella oikein tienata. Kaikki plussa on kuitenkin hyväksi, että kyllä tästä asioita alkaa kehittyä.

Matkan teko on ollut siis helppoa ja Ruotsin maisemat on ihan nätisti yllättänyt, vaikka ei niitä ole ehtinyt niin hyvin ihailemaan. Hyvään alkuun olen siis päässyt.

Päivä nyt suurempaa kuntoilua

Sellaista lähtötason muotoilua

Cooperin ja lihaskuntotestin suoritus olivat päivän ohjelmassa, ja ne tulikin tehtyä. Cooperia varten minulla ei ollut kenkiä, joten jouduin juoksemaan paljain jaloin – uusilla varsikengillä juokseminen olisi ollut huonompi vaihtoehto. Siitä huolimatta sain juostua 2870 metriä, joka on erinomainen tulos. Jalat eivät olleet täysin lämpimät, joten alun pyrähdyksen jälkeen jouduin hidastamaan tahtia. Voimaa juoksemiseen oli kyllä jaloissa, mutta hapenotto teki juoksusta raskaampaa, sillä en ole pitkään aikaan liikkunut niin, että olisin hengästynyt kunnolla. Testin jälkeen keuhkot olivat koetuksella, ja suussa maistui rauta, mikä on tyypillistä, kun keuhkorakkulat repeävät rasituksessa. Vaikka testi kesti vain 12 minuuttia, se haastoi hyvin omaa kuntoa. Tästä olisi hyvä tehdä tavoite, että kerran viikossa liikkuisi kunnolla hengästymiseen asti.

Juoksun jälkeen piti hetki tasata sykettä ennen lihaskuntotestiä. Koska unohdin juomapullon, kävimme baarissa pyörähtämässä, ja sain lasillisen kylmää vettä. Tämän jälkeen palasimme seuraajan kotiin, missä suoritin lihaskuntotestit: punnerrukset, vatsalihasliikkeet, selkälihakset, leuanvedot ja vauhditon pituushyppy. Tulokset olivat hyviä, mutta omasta mielestäni nämä testit eivät kovin hyvin mittaa kuntoa. Minuutin toistot yleensä heikentävät liikkeiden laatua. Tietenkin joissain liikkeissä tarvitaan nopeita lihaksia, mutta keskivartalon lihasten osalta hallitut, hitaat liikkeet ovat paljon tärkeämpiä, sillä niiden tehtävä on pitää keho stabiilina.

Yhteistulos oli erinomainen, ja voin olla tyytyväinen siihen, kuinka hyvässä kunnossa olen pysynyt. Silti tuntuu, että voisin vielä parantaa. Tämä onkin todennäköisesti totta, sillä lähdin testeihin kylmiltäni. On vaikea olla miettimättä, millaisia tuloksia saisin, jos treenaisin etukäteen pari viikkoa ja tekisin testin kunnollisen lämmittelyn jälkeen.

Loppupäivä kului rennosti. Latasi päivän toiminnasta videon someen, keittelin makkarakeiton ja selailin kännykkää sekä juttelin puhelimessa. Oikein hyvin käytetty päivä. Nyt tuntuukin siltä, että olisi mukava käpertyä lämpimään peittoon ja hemmotella itseään hyvän kirjan parissa.

Saatu tehtyä viimeiset valmistelut

Käyty läpi virheet ja vaikeudet

Sillan alta noustiin sitten uuteen päivään. Laitoin livelähetyksen pystyyn, ja sinne tietenkin ilmestyi pari sataa ihmistä ihmettelemään touhujani. Osa oli vähän huolissaan, mikä on harmi, kun oletus tehdään siinä ensinäkemältä eikä selvitetä tilannetta ensin, kun aletaan ehdottelemaan rahallisen tuen tarjoamista. Tällaisia ihmisiä voisi joku helposti lähteä käyttämään hyväksi.

Muuten päivä kului sitten kaupoilla, kun etsin viimeiset tarvikkeet vielä ennen matkani jatkamista. Kenkiä yritettiin metsästää yleisön kanssa useammastakin kirpputorista, mutta lopulta päädyttiin ostoksille Budget Sportsiin. Sieltä löytyi mukavan tuntuiset varsikengät. Kengät hankittuani ostin myös pienen Suomen lipun, jonka voin matkoillani kuljettaa rinkassa liehuen. Lisäksi ostin isomman virtapankin ja kunnon tussin.

Tämän jälkeen lähdin kyläilemään yhden seuraajan luokse saunomaan, ajatuksena, että huomenna voisi pitää itselle kuntotestin, johon tarvitsen jonkun ajastamaan aikaa. Illalla perille päästyäni vaihdettiin nopeat kuulumiset, minkä jälkeen käytiin omiin oloihin nukkumaan.

Omat unet kuitenkin keskeytti puhelu, johon tietenkin tuli vastata. Puhelimessa oli sitten paljon käsiteltävää. Hankalia asioita, ja vähän yllättäen tuli sitten itkettyä, kun on kaikenlaista sisäistä taakkaa ja solmua tässä elämässä kertynyt.

Eihän sitä ole koskaan kieltänyt, ettei itsellä olisi ongelmia. Onhan niitä, ja onneksi ne nyt pääsivät vähän purkautumaan. Tuli toteutettua se ehkä kummalliselta kuullostava tavoite itkemisessä onnistumisessa. Siinä en ole muistaakseni onnistunut koskaan. Nyt ehkä pääsee tästä paremmalla mielellä jatkamaan eteenpäin ja eheyttämään kaiken, mitä oman itsekontrollin alle on tukahdutettu.

Vähän vielä touhuilua

Sit muualle joutuilua

Yön yli sitä jäi kyläilemään, kun eipä sisätiloista ollut mitään syytä lähteä ulos nukkumaan. Päivällä käytiin vähän puolukoita poimimassa, mutta yöpakkaset olivat jo tehneet tehtävänsä, eikä niitä viitsinyt enää kerätä talteen.

Loppupäivä kului leppoisasti oleskellen ja vähän jutellen. Lopulta päätin kuitenkin jatkaa omia seikkailuja ja suuntasin sillan alle nukkumaan. Ilta venyi tällä kertaa pitkälle yöhön, mutta niinhän siinä joskus käy.

Hyviä pieniä, suuria tekoja

Eikä haussa mitään velkoja

Kun matkan jatkaminen ei vielä ollut edessä, päätin kuluttaa aikaa auttamalla kaveria takapihan talvikuntoon laittamisessa. Haravoitiin, purettiin trampoliini ja järjesteltiin varastoa – kaikenlaista mukavaa tekemistä, jossa samalla sai piristää mieltä.

Työn lomassa tuli mietittyä, että tällaista haravointipalvelua voisi tarjota muillekin. Tietysti sopivaa palkkaa vastaan, vaikka voisin hyvin tehdä sen myös pelkällä ruokapalkalla.

Rehellisesti sanottuna tässä vähän alkanut ymmärtämään millainen vaikutus loppujen lopuksi pienilläkin teoilla voi olla. Vaikka se ei itselle ole niin suuri taakka, toiselta se voi keventää huomattavasti asioita. Myös yhdessä tekeminen saa aktivoitua enemmän, mikä on aina hyvä asia.

Niinpä sitä nyt kuljettiin

Liftaamisen sijaan vain poljettiin

Ja niin matka lähti käyntiin. Ensin liftasin tyhjällä tiellä lähes kaksi tuntia, mutta päätin lopulta ottaa pyörän alle. Ajattelin: “Kuljetaan Vaalaan isomman tien varteen.” No, sitten poljin sen 50 kilometriä. Vaalassa vilkaisin karttaa ja huomasin, että Muhokselle oli toiset 50 kilometriä. Ja kuten arvata saattaa, päätin polkea senkin matkan, kun alku ei ollut edes liian paha.

Muhoksella päätin pysähtyä kummitädin luokse yöksi, sillä huomiselle oli luvassa autokyyti. Oli mukava vaihtaa kuulumisia kasvotusten, sillä edellisestä käynnistä oli ehtinyt kulua jo 7-8 vuotta. Eikä yhden illan aikana ehtinyt edes kaikkea jutella. Pyörällä kulkiessa onkin se hyvä puoli, että on helpompi pysähtyä kyläilemään, kun taas liftatessa sitä monesti vain huristaa ohi.

Monenlaisia tarinoita syntyy

Niissä intoni liekkiin syttyy 

Tänään oli vähän erikoisempi päivä – tai ehkä parempi puhua yöstä. Näin nimittäin pitkästä aikaa kunnon painajaisen, jossa oli sitä kauhun ja pelon tunnetta. Pari päivää sitten kävin vierailemassa yhden aika hylätyn talon luona. Se oli ihan kuumottava paikka illan pimeydessä, mutta en jäänyt sitä mitenkään suuremmin miettimään. Alitajuntaan se kuitenkin jäi, sillä näin siihen liittyvän painajaisen. Ehkä joillekin painajaiset ovat inhottavia, mutta minulle se oli todella mielenkiintoinen kokemus, kun niitä ei ole tullut nähtyä hetkeen. Kaiken lisäksi sain kirjoitettua sen hyvin muistiin, joten tietenkin käytin yöllä kolme tuntia sen analysointiin. Mikä olisikaan nautinnollisempaa?

Aamulla heräsin aika myöhään, vasta yhdentoista aikaan. Päivälle oli sovittu puhelu dokumenttielokuvaohjaajan kanssa, joten se tuli hoidettua. Jotenkin se inspiroi, kun muut kokevat tarinani kertomisen arvoiseksi. Itsekin nauttii siitä ja pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa tarinaa entistä paremmaksi ja selkeämmäksi. Ehkä tulevaisuuden ammatti rakentuu tarinoiden ympärille.

Loppupäivä kului treenaillen ja peukaloita pyöritellen. Huomenna kuitenkin lähdetään. Se on nyt päätetty.

Nyt hetki vain odotteluu

Vähän uuden kokeiluu

Autolla pääsin kätevästi kaupunkiin, ja pyörä kulkeutui mukana. Kävin Höyhtyän Välkeellä, jossa tarjolla oli ilmaista piirakkaa kansainvälisen mielenterveyspäivän kunniaksi. Siellä oli myös hyvä luento mielen hyvinvoinnista – aihe, josta ei voi puhua liikaa.

Sitten noudin postista tilaamani puhelintarvikkeet, mutta sen jälkeen palasin taas peukaloiden pyörittelyyn. Yksi asia pitää saada hoidettua ennen kuin voin jatkaa matkaa, joten odottelua on vielä edessä. Pitäisi keksiä jotakin tekemistä ajankuluksi.

Illalla päätin spontaanisti osallistua lavarunoiluun. Olen saanut paljon kehuja seuraajilta runoistani, ja kyllähän niissä jotain onkin. Huomasin kuitenkin, että omassa esiintymisessä on vielä parannettavaa. Pitää työstää pidempiä kokonaisuuksia pelkkien lyhyiden riimien sijaan ja elävöittää esitystä eleillä sekä äänenpainon vaihtelulla – se tekee ihmeitä.

Uuden kokeileminen on kuitenkin aina hyvä juttu. Kannattaa heittäytyä uusiin ympäristöihin, jos haluaa elämäänsä jotain uutta.

Maasta sieniä maanantaina

Pientä piirasta laitettavana

Tuli vähän laiskasti lähdettyä tähän päivään. Sängyssä loikoilua ja haaveilua. Nyt on kyllä vähän liian helppoa. Onneksi äiti kuitenkin ehdotti, että lähdetäänkö metsään poimimaan sieniä. Suppilovahveroita sieltä sitten hetken poimi, kunnes sormet alkoivat jäätyä. Pitäisi olla jotkin sopivan ohuet hanskat tuohon touhuun, mutta kylmät ja märät sienet jäädyttäisivät sormet siitä huolimatta.

Melkein 5 litran ämpärin sai kuitenkin täyteen ja siitä sitten pyöräytti pari sienipiirakkaa. Sellainen sienestys päivä tänään. Sai taas jonkin videonkin aikaiseksi. Loppupäivä sitten kului johonkin – vähän puheluita ja aikataulutuksia toisille puheluille, mutta muuten vain laiskottelua.

Päivät rennosti omaan tyyliini

Sain siskon lapsen syliini

Sunnuntai. Se on aina se lepopäivä. Tai ainakin silloin, kun ei mitään erikoisempaa tekemistä keksi ja nukkuu myöhään. Vähän kuitenkin treenattua, leivottua sämpylöitä, sanottua ja rentouduttua.

Isosisko tuli illalla käymään tänne, joten pääsin vihdoin näkemään siskon poikaa. Siitä sitten aikanaan koulutetaan omanlainen kulkuri, eikö niin? Nyt kun tämä tapaaminen on hoidettu, voin alkaa suunnitella oman matkan jatkamista.

Tilasin netistä jo vähän lisää tarvikkeita somettamista varten: paremman mikrofonin ja kuoret puhelimeen. Nämä laitoin tulemaan postitse Ouluun, joten sinne täytyy itsekin kulkea.

Remonttia ja sen kaavailua

Jatkuvasti voimistuvaa haaveilua

Seuraava matka suuntautui pikkusiskon luokse. Hän on muuttanut maalle, jossa talo on remontin alla. Päiväksi mentiin siis avuksi puuhailemaan. Itse olin siellä lähinnä turhan panttina, sillä vanhemmat hoitivat suurimman osan työstä, ja minä olin vain juoksupoikana. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla kylässä, mutta se oli kyllä ihan nätti paikka. Ensi kesänä sitten maalaustalkoisiin.

Siinä joutilaana ollessa ja ajomatkoilla kulutin aikani enimmäkseen musiikin kuunteluun ja haaveiluun. Haaveiluun ne ajatukset sitten uppoavat ja pysyvät. Onhan se ihan mukavaa, mutta viime aikoina olen huomannut, että joutilaana ei oikein muita ajatuksia liiku. Kyllähän se myös vähän turhauttaa, kun haaveet ovat siellä häilymässä toteutettavissa, mutta eivät kuitenkaan tarkkaan suunniteltavissa. Pitäisi siis olla koko ajan jotain tekemistä, jotta saisi pidettyä ajatukset kiireisinä ja pois haaveilusta.

Apuna kaikenlaista touhua

Mut kuljetaan omaakin polkua

Edelleen vanhempien luonna ja apupoikana olemista ei nyt voi välttää — tai voisi, mutta samapa se olla apuna kaikenlaisessa. Käytiin sitten äidin kanssa pyörimässä kaupungilla asioilla. Kirpputorilla käytiin etsimässä sopivia kenkiä, mutta ei onnistanut. Lisäksi vietiin purkujätteitä kaatopaikalle ja ostettiin finfoamia ikkunoiden eristämiseen.

Huvittavasti kaupungilla pyöriessä, kännykkää räplätessä, muutamat Kajaanin lyseon pikkupojat alkoivat huutelemaan jotain. Näköjään yrittivät isotella minulle. Huikkasin takaisin, että mikä homma, ja lähdin kävelemään heitä kohti. Tietysti he lähtivät juoksujalkaa karkuun. Välillä kyllä saa ihmetellä ja nauraa tuollaiselle lapselliselle huville, kun pienestäkin eleestä lähdetään pakoon.

Sellainen seikkailu kaupungilla. Illaksi palasin takaisin porukoille, mutta päätin taas viettää yöni muualla. Minulle oli edellisenä iltana vinkattu yksi paikka, joten päätin lähteä tutkimaan sitä. Paikalla oli aika hylätyn oloinen talo. Yön hämärässä ja otsalampun valossa se tuntui jopa vähän kuumottavalta. Sisälle ei kuitenkaan päässyt lukkojen takia, joten paikka ei ollutkaan täysin hylätty. Piha rehotti kuitenkin sen verran villinä, ettei paikka ollut aktiivisessa käytössä.

Ihan hauskaa tällainen seikkailu. Nukkumapaikaksi valitsin lopulta pellolla olevan ladon. Sain sinne sisälle ripustettua riippumaton mukavasti. Lisäksi sai taas ihastella tähtitaivasta. On se vaan niin kaunista. Tosin se olisi kauniimpaa jaettuna.

Pientä, isoo väkertelyä

Vähän sai häkeltyä

Pari päivää on nyt tullut touhuttua kaikenlaista: lastenhoitoa, koirien ulkoiluttamista, sämpylöiden leipomista, askartelua ja pohdintaa. Päivät ovat menneet yllättävän nopeasti, vaikka onkin oltu paikallaan.

Olen pohtinut paljon tätä somettamista ja yrittänyt ideoida asioita eteenpäin. Olen myös julkaissut videoita vähän sekalaisesti, yrittäen selvittää, mikä vetäisi parhaiten yleisöä puoleensa. Uteliaisuuden herättäminen ja kysymysten synnyttäminen tuntuu olevan kaikkein tärkeintä. Toinen vaihtoehto olisi trendien mukana kulkeminen, mutta se ei olisi enää omaa sisältöä, vaikka joihinkin trendeihin voisikin lisätä oman sävyn. Minulla on kuitenkin jotain, mikä tulee vetämään yleisöä puoleensa. Kun lähden ulkomaille liftaamaan, ne näyttökerrat varmasti nousevat.

Olen myös miettinyt, miten ulkomailla tienaisi rahaa, kun panttijärjestelmää ei kaikissa maissa ole. Nyt olen kuitenkin askarrellut tölkkien avaajista ihan käyttökelpoisen oloisen rannekorun. Ehkä siinä voisi olla mahdollisuus katubisnekseen. Ainakin idea on todella hauska. Täytyy vain miettiä tarvittavat työkalut mukaan, kun alumiinia pitää leikata ja teräviä reunoja hioa.

Tämä paikallaanolon ajanjakso on nyt saatu päätökseen. Vanhemmat palasivat ulkomaanmatkaltaan, joten olen vapaa liikkumaan. Tosin isosisko on tulossa käymään perheemme ensimmäisen lapsenlapsen kanssa, joten ehkä täytyy vielä odotella siskon pojan näkemistä, sillä en ole häntä vielä nähnyt.

Ruoista ja koirista minun ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, joten nyt voin tehdä pieniä päivä- tai yöseikkailuja. Päätinkin heti illan saunomisen jälkeen karata takaisin nukkumaan ulos. Tähtitaivaskin oli oikein mainio taivasalla nukkumiseen. Hetken aikaa sitä vain ihailin, mutta tallensin myös kameralla materiaalia, joten katsotaan, millaisen lyhyen videon siitä saan aikaan.

Pitää vain pitää pyörät pyörimässä, niin ehkä se menestys on pian vyörymässä.

Se on elämä yhtä aikuistumista

Sitten taas pelkkää kasvattamista

Hylätyn jalkapallokentän laidalla oleva hylätty pukukoppi/suihkutilarakennus oli viime yön nukkumapaikka. Oli hauska nukkua siellä, koska paikka sijaitsee sen verran keskellä kylää, että yöllä herätessä ja kuunnellessa koirien haukuntaa alkoi hieman miettiä: “Entä jos joku päättäisi poiketa tänne?” Ei sitä kuitenkaan jaksa antaa mielikuvituksen laukata liikaa. Joillekin tällainen nukkuminen voi olla pelottavaa, mutta todennäköisyys yllättäville tilanteille on niin pieni, ettei sitä jaksa isommin murehtia.

Pientä seikkailua yön yli, ja sitten taas koiria hoitamaan sekä pikkusiskolle tekemistä keksimään. Lasten kasvattaminen on kyllä hankalaa hommaa, kun täytyy taas vaihteeksi itse keksiä aktiviteetteja. Hirveästi ei ole itseohjautumista muualle kuin tietokoneen äärelle, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Tekeminen täytyy käytännössä keksiä toisen puolesta, ja yleensä omat keksinnöt eivät edes riitä. On tylsää, mutta ei kuitenkaan suostuta keksimään mitään, eikä myöskään tekemään toisten ehdottamaa. Kyllä sen tietää, missä vika on. Tietokone ja kännykkä ovat mädättämässä noita aivoja, mutta miten siitä mädästä pääsee eroon, kun se on päässyt juurtumaan löysäilyn aikana. Kunhan joskus saa omia lapsia, yrittää kyllä tehdä asiat paremmin. Toki sitähän ne kaikki aina sanoo.

Lopulta sain pikkusiskon tekemään vähän muutakin. Kävin kaupasta ostamassa ainekset kermatoffeen valmistamiseen, johon hän lähti mukaan. Käytiin myös ulkoiluttamassa koirat. Onhan se eteenpäin, mutta kyllä olisi hyvä, jos lapset osaisivat itse ehdottaa jotain mukavaa yhdessä tekemistä. Koulussa opetetaan vain tekemään sitä, mitä käsketään. Missä vaiheessa lapsista sitten kasvatetaan itseohjautuvia, jos ei kotona?

Kolosta kuljen vain toiseen

Vaik' joku kyllästyy moiseen

Aamulla sitten takaisin neljän seinän sisälle. Yllättävän hyvin sain nukuttua. Alusta oli vähän epämukava, mutta ilma ei ollut mitenkään homeinen. Se tuoksui hieman metsältä ja sammalelta, mutta aamulla ei ollut pää tukossa.

Päivällä julkaisin videon tästä seikkailusta ja yritin kuvata vähän muutakin sisältöä. Välillä tämä somettaminen tuntuu vähän teennäiseltä, mutta olkoon. Seuraavaksi yöksi suuntasin toiseen paikkaan, josta tein vähän livelähetystä.

Siinä tuli taas pohdittua elämää ja kaikkea. Tämän somettamisen kautta olen kyllä saanut todella paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut ymmärtämään omaa elämääni paremmin. Olen kohdannut monenlaisia ihmisiä – jotkut ovat jääneet mieleen enemmän, toiset vähemmän – mutta jokainen kohtaaminen on opettanut jotakin.

Kyllä tästä on hyvä jatkaa, vaikka joskus jakaisi sitä matkaa vähän vähemmän.

Sitä perus perjantai pohdintaa

Seikkailuiden spontaania loihdintaa

Se on nyt perjantai, eli huomenna ei tarvitse herättää ketään aikaisin kouluun. Päätin siis suunnitella illaksi yön yli reissun yhteen läheiseen hylättyyn kellariin, jossa kokeilisin nukkua. Aamulla on kuitenkin hoidettava muita asioita.

Päätin siis pestä yhden WC:n aikani kuluksi ja sitten harrastin yhtä lempiasioistani, eli pohdiskelin elämää ja kuolemaa. Nykyään käytän ChatGPT:tä aika paljon omien ajatusteni työstämiseen, koska sieltä saa aina vähän erilaisia analyyseja. Se on kyllä hyvä työkalu, kun voi jälkeenpäin tehdä yhteenvedon siitä, mitä tulikaan pohdittua:

"Olen miettinyt omaa paikkaani ja elämän merkitystä. Yksilön rooli yhteiskunnassa tuntuu usein mitättömältä, ja liika pohdiskelu on välillä vienyt minut synkkiin ajatuksiin. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään itseäni paremmin ja huomannut kaipaavani spontaanisuutta tasapainottamaan ylianalysointiani."

Tosiaan oman pään sisällä pyöriminen on minulle ehkä se isoin ongelma. Siksi on hyvä tehdä vastapainoksi spontaaneja haasteita, kuten mennä nukkumaan johonkin satunnaiseen paikkaan. Niinpä lähdin nytkin myöhään illalla kulkemaan kohti kesällä bongattua hylättyä kellaria. Elämän pitää olla seikkailua, joten mikä olisikaan helpompi tapa toteuttaa sitä kuin kulkea yön pimeyteen ja palata seuraavana päivänä virkistyneenä.

Jalat ne sitten oli hajalla

Vaihteet vain vähemmäm vajaalla

Kyllähän jalkoja kivisti sitten eilisen jälkeen. Pohkeet menivät hieman jumiin, kun hetkeen ei ollut tosiaan askelia ihan 30 000 asti kertynyt. Niitä oli yrittänyt kyllä venytellä, mutta näköjään se ei riittänyt.

Ei siinä mitään. Jatkoi koirien ulkoiluttamista ihan normaalisti, mutta ylimääräisen kävelyn jätti pois. Olisihan sitä hauska pilata ajankuluksi, mutta päätin sen sijasta selailla YouTubea ja muuta vastaavaa.

Täppöstä vain toisen eteen

Kun peliriippuvuus virtaa vereen

Vanhemmat ja kaksi nuorempaa sisarusta lähtivät aamulla kohti Italiaa, joten jäin nyt pyörittämään taloa. Eipä siinä paljoa tekemistä ole, joten keskityin tänään WalkScapen grindaamiseen. Pelissä on yksi saavutus, jossa päivän aikana täytyy ottaa 30 000 askelta, joten keskityin siihen.

Koiria ulkoiluttamalla sain kerättyä osan askeleista, mutta loput kävelin juoksumatolla, ja samalla sain luettua kirjaa. Yksi kirja onkin ollut kesken jo lopputalvesta lähtien, joten on hyvä käyttää tämä tilaisuus hyödyksi. Juoksumatolla kävellessä ei tarvitse katsoa eteensä, joten lukeminen sujuu hyvin.

Rehellisesti sanottuna tuo peli on aika koukuttava, kun siinä täytyy nähdä vaivaa asioiden saavuttamiseksi. Harmi vain, ettei päivässä voi kävellä loputtomiin. Illalla jalat alkoivat jo olla vähän jumissa. Nyt ei ole muutenkaan tullut otettua niin paljon askelia, joten tämä on hyvää lämmittelyä ulkomaita varten. Parempi laittaa jalat kipeiksi nyt kuin tien päällä.

Päälle nyt kodin lämpöä ja lyhtyy

Sieltä kyllä nyt ideoita syntyy

Vähän pientä rentoutumista tietokoneella ja saunassa, jonka jälkeen uutta inspiraatiota iski päälle. Nyt on pari hyvää videoideaa keksitty, jotta lapsenhoitajana olo ei kävisi liian tylsäksi.

WalkScape-peliin olen nyt innostunut kunnolla, ja porukoilta löytyy juoksumatto, jolla voin helposti kävellä samalla keskittyen vaikka kirjan lukemiseen. Voisihan sitä toki ulkonakin pelata ja kävellä, mutta koirien lenkittämisen lisäksi siinä ei ole juurikaan muuta mielenkiintoista. WalkScapesta voisi siis tehdä muutaman videon.

Toinen suunnitelma on yöpymiskokeilu parissa eri paikassa. Viikolla en vielä viitsi lähteä, kun täytyy patistaa nuorimmainen kouluun, mutta viikonloppuna voisi huvikseni testata kahta eri paikkaa. Yöt alkavat viiletä, mutta eivät ole vielä liian kylmiä.

Lokakuun 10. päivä on tarkoitus lähteä kulkemaan Ruotsia pitkin etelään. Ennen sitä täytyy vielä tehdä muutamia hankintoja. Uusi kännykkä on jo tilattu, mutta varavirtalähde ja kengät pitäisi vielä jostain kaivella. Vähän laiskasti olen asioita järjestellyt, mutta mitäpä sitä turhaan stressaamaan ja hätiköimään elämää.

Bussilla näin vain kuljettiin

Kuulumiset viimeisimmät suljettiin

Sateinen päivä oli, joten päätin lähteä Kajaaniin bussilla liftaamisen sijasta. Olisihan sillä taas säästänyt 20€, mutta nyt ei vain jaksanut vaivautua. Bussilla pääsee myös varmemmin perille, ja äidiltä sain sitten Kajaanista kyydin porukoiden luo. Vaihdeltiin siinä kuulumisia matkalla, ja perillä juttelin lisää nuorempien sisarusten kanssa. Tietenkin heti illalla piti pyöräyttää pari sämpylää, kun sitä touhua ei oikein tien päällä voi harrastaa.

Nyt onkin edessä vähän yli viikko täällä talon pyörittämistä, kun muut – paria sisarusta ja lemmikkejä lukuun ottamatta – lähtevät Italiaan ulkomaanmatkalle.

Sunnuntai päivä se oli

Peukaloiden pyörittelyä hetki moni

Ei tullut paljon mitään tehtyä. Se on työskentely nyt päättynyt ja pitäisi taas liikkeelle päästä. Siinä minä olen kuitenkin kummastuttavan hidas. Vaikka paikallaan olossa ei suoranaisesti mitään vikaa ole, ei se ole minun juttu, jos siinä ei ole mitään selkeää tekemistä. Huomenna tähdätään sitten vanhempien luokse. Oulussa ei nyt enää hirveästi ole inspiraatiota, mutta vanhempien luonna voisi pari projektia toteuttaa.

Vähän kyllä harmittaa, kun en saanut tänään mitään aikaiseksi. Sähköposteja nimittäin voisi aina lähetellä, että ehkä saisi niitä yhteistöitä hankittua. Se on vain itselle sellaista kamppailua, kun loppujen lopuksi ei niin hirveästi kiinnosta olla mainosalustana.

Pitkiä, mukavia päiviä ja työtä

Kun ajatukset monet on myötä

Koko viikko on taas vierähtänyt perunapellolla töitä tehden. Nopeasti se aika menee, kun työ vie mukanaan, mutta nyt tämä urakka on ohitse. Saa nähdä myöhemmin, millainen palkka siitä tilille kilahtaa.

Työskentely on ollut ihan mukavaa, vaikka välillä joutui olemaan toimettomana, kun kone hajoaa. Työn ja lorvimisen aikana on voinut kuitenkin ajatella kaikenlaista. Voisi jopa sanoa työtä jopa meditatiivisensi kokemukseksi, kun ajatukset jäävät leijumaan ja voi keskittyä vain käsillä olevaan työhön. Siitä syntyy tyhjyyden tunne, joka antaa tilaa uusille ajatuksille.

En voi tarkemmin kirjoittaa ylös kaikkia ajatuksiani, sillä osa on yksityisiä, ja mietinnät ulottuivat laidasta laitaan. Harmittavaa on se, että tällaisessa luovassa tilassa monet ajatukset ja ideat jäävät lopulta kirjoittamatta ylös, ja osa niistä unohtuu. Toisaalta, ehkä se ei ole huono asia – idean siemen voi jäädä itämään alitajuntaan ja nousta esiin myöhemmin.

Sellainen viikko tällä kertaa. Työtä ja ajattelua. Lompakon ja itsensä kasvattamista.

Ympäriinsä pyöräilyä, leikkiä ja huvia

Täynnä vain pää pohdiskelevia kuvia

Ajan kuluksi ja omaksi huviksi kävin pyörimässä kaupungilla, vaipuneena omiin ajatuksiini. Yksi miespuolinen TikTok-seuraaja oli aiemmin kysellyt, voisiko törmätä taas, joten laitoin hänelle viestiä. Vastausta en kuitenkaan saanut. Eipä se minua haittaa, mutta ehkä olisi aika lopettaa muiden perässä juokseminen ja antaa heidän halutessaan juosta minun perässäni.

Alkuillasta piipahdin Oulun rauhanyhdistyksellä seuroissa pitkästä aikaa. Ei siellä mitään erityistä ollut, ja meinasin lähteä kesken kaiken pois, kun ajatukset harhailivat omissa asioissani. Päätin kuitenkin jäädä loppuun asti. Lähtiessäni poistuin suoraan ulos, vaikka tuttu kasvo tulikin vastaan. Uskonnolliset asiat tuntuvat nykyään liiallisilta kaiken muun päälle, enkä jaksa enää teeskennellä olevani jotain muuta kuin olen.

Illalla menin vielä saunan kautta nukkumaan, sillä huomenna on taas edessä työpäivä. Hyvä tilaisuus pohtia elämää – tai olla ajattelematta mitään, kun pääsee työn imuun ja tekemisen flow-tilaan.

Kun päivään ole ei selkeää kulkua

Siit syntyy ainaista vaivaa, surkua

Laiska lauantai. Enimmäkseen vain paikoillaan oleskelua, kun ei ollut tarvetta liikkua mihinkään. Tällainen paikallaan oleminen saa olon kuitenkin usein tuntumaan tyhjältä. Toisaalta, kun on tylsää, on aikaa pohdiskelulle, ja tällä kertaa tuli mietittyä paljon tekoälyn hyötyjä ja uhkia. Minulla on aina paljon sekalaisia ajatuksia, joten nykyään on kätevää, kun voi työntää ne AI:n prosessoitavaksi ja saada selkeämpiä ideoita takaisin. Tällaisia työkaluja on tullut hyödynnettyä enemmän ja enemmän. Kävimme myös mukavan keskustelun tästä aiheesta minut tällä hetkellä majoittavan henkilön kanssa. Tekoäly on todella mielenkiintoinen ja usein mielipiteitä jakava aihe.

Illalla käytiin pyörähtämässä Koitelinkoskella paistamassa makkaraa. Auringonlaskun punertama taivas oli kaunis. Siinä vietettiin rauhallista iltaa, mutta ennen nukahtamista tuli kuitenkin aiheutettua jonkinlaista mielipahaa – tosin ei tietenkään tahallaan. Seuraavana aamuna yritetään lähteä paremmin liikkeelle useammassakin mielessä.

Mitä sitä tehdä mitään turhia

Kun aikaa on katsoa elokuvia

Sillan alla oli hauska nukkua ja herätä, vaikka herätys tulikin aikaisemmin kuin olin toivonut. Lähellä oleva työmaa aiheutti meteliä, joka herätti minut. Aamulla laitoin liven päälle, ja erikoisemman paikan ansiosta katsojamäärät olivat hieman suuremmat. Sen jälkeen poljin takaisin sisätiloihin, sillä loppupäiväksi oli luvassa sadetta.

Päivän aikana tuli pyöriteltyä peukaloita, ja illalla katsoin vihdoin elokuvan “Into The Wild”, jota monet olivat jo pitkään suositelleet minulle. Se sopi minulle erinomaisesti, sillä itsekin olen luomassa omaa tarinaani. Toivon vain, ettei tarinallani ole samanlaista loppua. Kuten elokuvassakin, olen kohdannut monia hyviä ihmisiä matkallani. Vaikka kaikki eivät ajattele asioista samalla tavoin, he osaavat silti hyväksyä sen, että jokainen kulkee omaa polkuaan.

Jäin miettimään, että monelle oman polkunsa valitseminen saattaa jäädä tekemättä, tai se tapahtuu vasta myöhemmällä iällä. Tämä on harmillista, sillä elämästä on vaikea nauttia, jos ei kulje omaa tietään. Toivon, että voisin inspiroida ihmisiä enemmän omalla tekemiselläni. Ehkä tulevaisuudessa voisin tarjota ihmisille elämyksiä, joissa he pääsevät kokemaan jotain silmiä ja siipiä avaavaa, oikean tiedon ja materiaalin tukemana.

Tehty nyt on töitä ja pitkää päivää

Aluksi ei ollut edes sateen häiriön häivää

Useampi päivä on nyt mennyt perunapellolla koneen päällä, lajittelemassa mätiä ja raakoja perunoita sekä kiviä ja juuria syötävien joukosta. Fyysisesti tämä on juuri sopivan raskasta hommaa—työ, jossa voi antaa käsien hoitaa homman, ja ajatukset voivat harhailla omia polkujaan. Työn lomassa on tullut mietittyä kaikenlaista, erityisesti tulevaisuutta, jota yrittää pohtia nykyään enemmän.

Loppuviikolle oli kuitenkin luvassa sadetta, joten työt jouduttiin keskeyttämään. Päätettiin sitten torstai-iltana lähteä kaupunkiin ja nukkua sillan alla—pientä seikkailua muuten työntäytteiseen arkeen, jossa illat ovat olleet lähinnä vain nukkumista varten. 

Päivällä perunan poimintaa ja purkua

Illalla mietittiin tulevaisuuden kulkua

Ensimmäinen työpäivä saatiin pakettiin. 11 tuntia vierähti pellolla koneen päällä, lajittelemassa kivet, juuret ja huonot perunat pois hyvistä. Päivään mahtui toki ruokatauko ja muutamia pienempiä taukoja, mutta pitkä päivä siitä silti tuli. Ei siinä kuitenkaan valittamista, kun voi heittää aivot narikkaan ja antaa käsien tehdä työn.

Tällaista voisi harkita jatkossakin. Vaikka tämä oli vasta ensimmäinen päivä, huomasi illalla, miten uuvuttavaa työ voi olla. Muuta ei päivässä sitten välttämättä jaksakaan tehdä. Somettaminen jää nyt toiselle sijalle, mutta siihen ehtii palata ensi kuussa.

Illalla väsymys iski aikaisin, mutta paistettiin kuitenkin ulkona makkarat, jotka olivat jääneet syömättä pyöräretkeltä. Siinä samalla juteltiin ja ideoitiin, että voitaisiin tulevaisuudessa kokeilla tehdä yhdessä jokin haaste. On hyvä kerätä ideoita tulevaisuutta varten, se tuo elämään suuntaa. Nautitaan kuitenkin päivä kerrallaan ja suunnitellaan tarkemmin sitten myöhemmin.

Takaisin metsästä kuljimme

Laitoimme hyvät pizzat suihimme

Aamulla palattiin takaisin päin. Oli kyllä mukavaa ajella, kun sää ja maisemat osuivat kohdilleen. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa tallentaa kameralle, joten nuo hetket jäävät vain omiin muistoihin. Ehkä joskus voisi lähteä jonkun kanssa samalle reissulle ja jakaa kokemuksen sillä tavoin.

Illan päätteeksi ja tulevaa työviikkoa juhlistaaksemme käytiin porukalla pizzalla Pizzeria Lilassa. Maha tuli täyteen kunnon pizzaa. Oli kyllä ruuhkainen aika, mutta pizzojen hinta-laatusuhde on tuolla paikallaan.

Elämä tuntuu mukavalta, kun voi vain touhuilla rennosti hyvässä seurassa.

Kulkua ja seikkailujen tuntua

Maisemien vaihtoa, metsäistä polkua

Käytiin vähän pyöräilemässä ympäri kaupunkia, keräiltiin pulloja ja tölkkejä samalla eri paikkoja katsellen. Löydettiin kaikenlaista hyödyllistä—yhdestä roskiksesta pyörälaukku ja hylätystä laivasta täysi vessapaperirulla sekä jotain naurun aihetta.

Yöksi poljettiin syrjemmälle Kallioselän autiotuvalle. Siellä paistettiin makkaraa, saunottiin ja lopulta käytiin nukkumaan.

Tällainen rento ja mukava päivä, täynnä kulkemista ja jutustelua elämän pohdinnan aiheista. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan?

Monia syvempiä tapaamisia

Elämää miettiviä halaamisia

Tapaamisia ja pohdintaa täynnä oli tämä päivä. Aamulla heräsin lyhyiksi jääneiden unien jälkeen ylös. Viitisen tuntia ehti nukkua, mutta sen verran autoja kulki sillan yli, että ei jaksanut jäädä makoilemaan pidemmäksi aikaa. Sen sijaan kävin Tuiran uimarannalla virkistäytymässä ja samalla sopi tapaamisen päivälle.

Hengailin päivän ja tutustuin uuteen ihmiseen. Ihmisiä tulee ja menee. Päivän mittaan pohdiskelin, mitä elämältään haluaa ja minkälaisia ihmissuhteita haluaa muodostaa. Millaistakohan elämä olisi ollut, jos lapsuudessa ja nuoruudessa olisi ollut joku ystävä, jonka kanssa olisi ollut mukava olla myös hiljaisuudessa? Tuskin sellaiseen olisi pystynyt lähteä, kun ei ollut minkäänlaista yhteyttä omaan identiteettiin.

Illalla seura vaihtui toiseen—kaveriin, jonka kanssa tarkoitus työskennellä perunapellolla seuraavat pari viikkoa. Nyt viikonloput ovat kuitenkin vapaina, joten tarkoitus on hengailla ja keksiä tekemistä yhdessä. Illalla jo käytiin vähän pyörillä kulkemassa ympäriinsä, saunomassa ja juteltiin samalla elämästä ja kulkurielämästä.

Pitkä oli tämä päivä, mutta mukavaa vaihtelua, kun keskittyi vain ihmisten kanssa olemiseen.

Odottelua tylsyyden raskauttamaa

Myöhään lopulta kutsui unimaa

Aamulla kokeilin liftata tien varresta eteenpäin. Siinä odotellessa bongasin kuitenkin Facebookin kautta kimppakyydin. Ongelmana oli vain se, että kyyti kulkee vasta 22:30 aikoihin. Kyseessä oli kuitenkin varma ja suora kyyti Ouluun asti, joten päätin odotella.

Hieman kävelin ympäriinsä ja pelasin WalkScape-peliä. Ei sitä kuitenkaan jaksa paljon rinkan kanssa kävellä, joten menin köllöttelemään riippumattoon. Odotellessa aika käy vain tylsäksi, ja tylsistyneenä ajatukset lähtevät pyörimään turhan paljon. It’s what it’s.

Illalla sain hypättyä kimppakyydillä Ouluun. Kuski onnistui kiertämään tietyömaan tekemän ruuhkan, kun pystyin vinkkaamaan etukäteen, mistä kannattaa kiertää. Itse matka kului aika hiljaisesti—juttu ei vain luistanut tai ehkä se oli vain liian myöhäinen ilta. Oulussa perillä kömmin sitten vanhan tutun sillan alle nukkumaan. Ei meinannut jaksaa kiivetä sinne, mutta joku oli sattumalta jättänyt tikapuut lojumaan lähettyville. Niitä pitkin pääsin mukavasti koisimaan.

Aina vain tapaa uusia ihmisiä

Aukaisemassa isommin omia silmiä

Aamulla kävi sitten vielä moikkaamassa eiliseltä tuttua seuraajaa ja lataamassa valmiin videon omalle puhelimelle. Siinä sitten vähän juteltiin lisää niitä näitä. Helluntaiseurakunnan tiloissa oleskeltiin, ja paikalle pyörähti myös muita ihmisiä, joista osa oli kuullut juttua minusta. Siinä sitten joku pastori halusi siunata minua. Miksi siitä kieltäytyisikään, vaikka se ehkä hitusen tuntuikin kiusalliselta. Ainakin saa tietää, kuinka moni ihminen haluaa toivoa vain hyvää.

Illemmalla sitten tapasi toisen seuraajan. Se on kyllä aina mukavampaa nähdä ihmisiä kasvotusten, kun silloin voi saada toisista selkeämmän kuvan. Tosin joillakin henkilöillä, joita aikaisemmin on tavannut, on hirveän suuri ristiriita some-minän ja oikean minän välillä. Onneksi tällaisten ristiriitaisten ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä.

Neljä tuntia tuli sitten hengailtua tämän iltaisen kaverin kanssa. Jotenkin nämä viime päivien tapaamiset ovat kaikki olleet todella mukavia. Todella hyviä keskusteluja saa aikaiseksi ja myös sellaista inspiraatiota ja ajattelun aihetta. Kaikki ovat myös vähintään sen 10 vuotta minua vanhempia. Mistäköhän johtuu, että itse kokee vetoa vanhempiin ihmisiin, mutta myös he tuntuvat tulevan niin hyvin juttuun kanssani?

Ouluun päin seuraavaksi olisi tarkoitus kulkea, ja siellä taas uusi tuttavuus vastassa, joka myös on yli 30-vuotias. Perunapellolle sinne enimmäkseen on töihin menossa, mutta joutessaan yrittää myös hengailla. Vaikuttaa sekin tapaaminen ihan lupaavalta ja ajatuksia avaavalta.

Omaa matkaa kuvaavaa kuvailua

Omien ajatuksien turhaa jupailua

Päivä kuvattiin sitten vähän materiaalia ja kierrettiin eri paikoissa. Seinäjoella on kyllä ihan mukavasti siistiä nähtävää. Laskettelurinne löytyy, kun se on itse kasattu ja näköalat sen huipulta ovat mitä mainioimmat. Lupaavan oloista kuvituskuvaa saatiin kasaan, että pian saa nähdä, millainen kokonaisuus siitä luonnistuu.

Nyt on yhden seinäjokelaisen kanssa tavattu, ja huomenna sitten tarkoitus tutustua toiseen. Katsoo, mitä siitä syntyy, kun ei mitään tarkempaa ole suunniteltu. Silleenhän tämä elämä on nyt muutenkin kulkenut, vaikka tässä on aika selkeä perusrutiini opittuna.

On tullut kuitenkin huomattua, että itsellä on kyllä ehkä ongelmallisesti taipumuksena miettiä asioita liikaa. Pitäisi olla selkeä kuva, miten asiat tulevat toteutumaan tulevaisuudessa. En voi nauttia asioista, jos en saa selitettyä itselleni, miksi teen sitä, mitä teen ja kuinka asia on tekemisen arvoista.

Nämä asiat vaikuttavat erityisesti tämän oman tulevaisuuden, some-uran rakentamisen kohdalla. Vaikka muilta saa paljon positiivista palautetta, sitä vähän väliä epäilee omaa kykeneväisyyttä. Mistä se johtuu? Miksi sitä ei voisi vain yrittää asioita täysin rennosti ilman mitään turhaa epäilyä?

Sateesta, auringosta hedelmä syntyy

Kun kulkijana matkaa yhteen kysyy

Aamu alkoi aurinkoisena, mikä oli mukavaa vaihtelua sateisten päivien jälkeen. Raikkaassa säässä oli hyvä liftailla, ja onneksi kyydit järjestyivätkin nopeasti. Ensimmäisellä kyydillä pääsin vain hieman eteenpäin, mutta toinen kyyti vei suoraan Seinäjoelle asti. Kuskinani oli luomutilan omistaja Nurmosta, ja keskustelimme kaikenlaista matkan varrella. Kun kerroin suunnitelmistani mennä Tyrnävälle perunapellolle töihin, keskustelu kääntyi kiertävään renkin elämään, jota ennen vanhaan harjoitettiin. Ajatus tällaisesta elämäntyylistä tuntui kiehtovalta ja jopa somettamisen arvoiselta, sillä moni on kiinnostunut vanhanaikaisista elämänmuodoista.

Seinäjoelle päästyäni vietin iltaa paikallisen seuraajan kanssa, joka pyörittää ruoka-apua. Kävimme yhdessä buffetissa syömässä, ja myöhemmin illalla grillasimme yhdessä. Kaveri lupasi auttaa ruokahuollossa, joten ei tarvitse stressata syömisestä täällä ollessani. Sain myös tarjouksen esittelyvideon kuvaamiseen paremmilla laitteilla kuin omani, ja pääsimme aloittamaan jo tänään. Kuvailimme dronella kävelyä ja nuotion äärellä oloa, ja huomenna jatketaan kuvauksia lisää.

On kyllä mielenkiintoista, kuinka tällaisia yhteyksiä ihmisiin syntyy matkan varrella ja niistä saattaa kehkeytyä jotain suurempaa. Innolla odotan, mitä kaikkea tästä vielä syntyy.

Taivaalla vain sade pilviä

Kun matkalla pidättelen auki silmiä

Sateisista pilvenriekaleista huolimatta päätin lähteä jatkamaan matkaa, sillä kalenteriin saanut nyt täytettä. Seuraavalla viikolla on tarkoitus hengailla Seinäjoella, ja sieltä viikonlopuksi Ouluun, jossa olisi parin viikon verran töitä tarjolla. Kuukauden lopussa täytyy palata porukoille hoitamaan koiria ja vahtimaan pikkusiskoa heidän lomamatkansa ajaksi.

Jyväskylästä liikkeelle pääseminen ei ollutkaan ihan mutkatonta, sillä kyydin saamiseen meni reilu tunti. Lopulta pääsin Keuruuseen, jossa nappasin kaupasta pientä välipalaa. Kaupan edessä syödessä tuli sitten sopivasti tarjottuakin kyytiä eteenpäin, ja illan päätteeksi saavutin Virrat, missä päätin jäädä yöksi.

Kyytien odottelu oli alkanut väsyttää, eikä enää ollut järkeä jatkaa matkaa pidemmälle samana päivänä, vaikka mahdollisuus olisi voinut ollakin. Aiemmatkin keskustelut kyytien aikana olivat menneet omalta osalta vähän väsyneissä merkeissä. Ei tee mieli nukahtaa kenenkään autoon, vaikka suurin osa ihmisistä onkin todella mukavia. Olisihan se noloa.

Suunnittelua ruokapöydässä

Hyvien eväiden ääressä

Mummon pöydän antimista saa kyllä hyvin tankattua, mutta onhan tässä tullut jo aika lailla laiskoteltua sisätiloissa. Välillä on mukavaa vain antaa ajatusten virrata rauhassa, vaikka tiedänkin, että olisin voinut jo jatkaa matkaa, vaikka sää on ollut epävakainen ja välillä taivaalta on ripotellut vettä.

Seinäjoelle on jotain suunnitelmia, mutta muuten kalenteri ammottaa aika tyhjyyttään. Sain kuitenkin puhelun yhdeltä seuraajalta, joka kertoi, että Oulun suunnalla olisi tarvetta työntekijälle perunapellolle. Pari viikkoa Oulussa työskentely voisi tehdä ihan hyvää matkakassan kannalta. Täytyy katsoa, miten suunnitelmat kehittyvät ja oisko se hyvää vaihtelua tehdä oikeampaa työtä.

Talosta toiseen vain kuljen

Lauluun sateen ja ukkosen silmät suljen

Matka Mikkelistä Jyväskylään sujui taas mukavasti ja nopeasti. Ei tarvinnut kuin kymmenisen minuuttia odotella, kun joku tuttu kaveri otti kyytiin. Hän kertoi seuraavansa minua silloin tällöin somessa ja siksi uskalsi poimia minut kyytiin. Tässä onkin yksi niistä syistä, miksi somea teen: ihmiset uskaltavat pysähtyä ja jutella helpommin, kun heillä on jo jonkinlainen kuva minusta. Se tekee matkanteosta paljon vaivattomampaa ja mukavampaa.

Jyväskylään päästyäni suuntasin isovanhempieni luo. Sadetta oli luvassa, joten parempi oli viettää aikaa sisätiloissa. Illalla ja yöllä pauhasi oikein kunnon ukkosmyräkkä, joka paukutteli ikkunoita ja valaisi taivaan. Täytyy myöntää, että tällaiset hetket tuovat mukavaa jännitystä. Varsinkin isovanhempien vintillä nukkuessa.

Aion jatkaa matkaa Seinäjokea kohti viikonlopun jälkeen. On mukavaa välillä viettää aikaa isovanhempien kanssa, ennen kuin taas suuntaa tien päälle.

Näin sitä elämää vain ruokitaan

Se kylmästä maasta hedelmäkin kuokitaan

Aamu alkoi rauhallisesti omissa oloissa, kun treenailin hieman ja kävin pyörällä kiertelemässä Mikkeliä samalla livettäen. Oli mukavaa päästä kulkemaan taas pyörällä.

Illalla menimme sitten Bistro Holvi -ravintolaan syömään. En ollutkaan aiemmin käynyt näin hienossa ravintolassa, jossa oli useampia annoksia alkupalasta pääruokaan ja jälkiruokaan asti. Ruoka oli todella maukasta, vaikka annokset eivät ihan mahaa täyttäneetkään. Siispä palasimme Vilin kämpälle tekemään kunnon hampurilaiset. Nälkä kasvaa vain syödessä, joten tuli myös syötyä muikkuja ja perunoita sekä jäätelöä. 

Päivä oli todella antoisa, ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Olen niin kiitollinen, että tämä elämäntapa on tuonut mukanaan mahdollisuuksia tavata mahtavia ihmisiä ja jakaa erilaisia kokemuksia. Olen myös ylpeä itsestäni siitä, että lähdin tälle polulle, kauas siitä jähmettyneestä ja kuihtuneesta tilasta, jossa aikaisemmin olin. Näin elämällä on merkitystä, ja jokainen päivä tuo jotain uutta.

Metsään saavuttiin, tarinaa kuvattiin

Tyytyväisinä peteihimme painuttiin

Matka Helsingistä jatkui jälleen Leppävaaraan, jossa tapasin iltapäivästä kolme kaverusta ja aloimme kuvata lyhytdokumenttia elämästäni. Kuvasimme haastatteluja ja kuvituskuvaa päivän askareistani. Ei tarvinnut esittää mitään erikoista, vaan olin vain oma itseni ja vietin rennon illan.

Kuvaamisen jälkeen vietimme illan metsän pimeydessä. Muullakin porukalla oli teltat mukana, joten päätimme nukkua kaikki ulkona ja jatkaa kuvaamista vielä huomenna. Pimeässä istuessamme juttelimme niitä näitä ja kuuntelimme metsän ääniä. Se oli todella mukava kokemus. Pimeä metsä ja syvälliset keskustelut ovat jotain erityistä. Jostain olisi hienoa saada seuraa omille matkoille, jotta tällaisia iltoja voisi viettää useammin.

Oli matka pituudessaan puuduttava

Mut mieltä muistojen uudistava

Pääsin takaisin tien päälle, en vielä täysin terveenä, mutta riittävän virkeänä. Matka kesti kuitenkin kahdeksan ja puoli tuntia, joten pelkkä istuminen kävi uuvuttavaksi. Monen tutun kaupungin ohi tuli ajeltua, mutta nyt ei ollut aikaa pysähtyä, sillä asioita oli aikataulutettuna.

Perillä sain kuitenkin hetken hengähtää. Nukkumapaikka löytyi perinteiseen tapaan kahden puun välistä, joten saatoin käydä meressä pulahtamassa ja huuhtomassa puuduttavan ajomatkan jäänteet pois. Pienen iltapalan jälkeen suuntasin lähimpään pusikkoon yöpymään.

Tästä se lähtee taas rullaamaan. Ehkä hieman hitaasti, koska jalka on vielä kipeä, mutta venyttely tuntuu auttavan.

Näin sitä on vain oltu, sairasteltu

Ei mitään suuria tehty voitu

Sairastellessa olen ottanut rennosti, välillä pelannut tietokoneella tai muuten vain kuluttanut aikaa. Olen myös viettänyt aikaa perheen kanssa. Aika lailla kaikki ovat nyt sairastuneet, mutta isossa taloudessa onkin hankala välttyä siltä.

Olo alkaa kuitenkin olla paranemaan päin. En ole vielä täysin terve, mutta liikkeelle täytyy kuitenkin lähteä. 21. päivä pitäisi olla Espoossa lyhytelokuvan kuvauksia varten, eikä aikataulua lähdetä muuttamaan. Matkustamiseen jää nyt niin vähän aikaa, että on pakko käyttää julkisia kulkuneuvoja liftaamisen sijasta.

On myös aika palata somettamisen pariin. Vanhempien luona sisällön luominen on ollut hankalaa. Nyt olen kuitenkin ottanut haasteeksi kirjoittaa päivittäin runoja. Katsotaan, jos siinä samalla kehittyisin luovana kirjoittajana. Olen postannut runoihin liittyen myös videoita, mutta ne eivät ole suuresti vetäneet ihmisiä puoleensa.

Harmittaa hieman, että vauhti on hiipunut kaikkien asioiden suhteen, ensin odottelun ja sitten sairastumisen takia. Toivottavasti löydän pian uutta vetoa jatkaa eteenpäin.

On se ikävää sairastuminen

Mut pysähtyä antaa se hetken

Päivä kului sairastellessa. Ajan tappamiseksi pelailin taas tietokoneella ja yritin myös nukkua. Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikein nautinnolliselta, kun päätä särki ja nenä oli tukossa.

Mielessä pyöri sekalaisia ajatuksia, mutta niihin oli vaikea tarttua. Jotenkin kummallisesti mieleen nousi myös erilaisia muistoja lapsuudesta. Ehkä kipeänä ja heikkona oleminen nostattaa tuollaisia muistoja pintaan. Vaikka sairastuminen on ikävää, se on kuitenkin hyvä mahdollisuus pysähtyä ja hieman "resetoida" omaa olemustaan.

Jotain sitä nyt vaivaamaan kiipee

Sitä taitaa olla nyt kipee

Tuli tosiaan nukuttua vähän huonosti. Niskat olivat aamulla jumissa, eikä fiilis ollut kohdillaan. Päivällä kuitenkin, samalla kun poimin viinimarjoja, rustailin hieman runoja somea varten.

Illalla kävimme taas saunassa, ja sain vihdoin noudettua odottamani kirjeen. Pieni lahja ja muistaminen—on aina mukavaa huomata, että joku oikeasti ajattelee minua.

Illalla olo alkoi kuitenkin tuntua hieman kipeältä. Pyörittelin vielä sämpylöitä myöhään, mutta päässä tuntui päänsäryn alku. Yöllä se sitten puhkesi kunnolla.

Toivottavasti ehdin sairastaa ennen lauantaita. Silloin olisi mahdollisuus saada kyyti suoraan Jyväskylään. Vähän harmittaa, että lähtö takaisin tien päälle on nyt viivästynyt, mutta toisaalta, jalka on ollut vielä hieman kipeänä, joten ehkä on hyväkin levätä.

Kun peli himo iskee

Itsensä vain pettymyksiin itkee

Tänään tarinoiden pohdinta jäi taka-alalle, kun heräsi himo pelata tietokoneella pitkästä aikaa. Siinä vierähti sitten koko päivä.

Mieli ei ollut tyytyväinen, mutta pelihimo saatiin kulutettua pois, ja tilalle tuli sellainen "krapula". Pelatessa sitä unohtaa helposti ryhdin, ja samaa tilannetta toistaa monta kertaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Ei siis ihme, että olo oli levoton nukkumaan mennessä, eikä mukavaa asentoa löytynyt helposti. Kuitenkin sain muistettua, ettei pelaaminen ainakaan tuossa muodossa ole sen arvoista.

Peleissä kiehtoo tarinamaisuus ja mahdollisuus kehittää omia hahmoja, mutta pelien satunnaisuus vie ne sellaiseen suuntaan, ettei lopulta ole kuitenkaan tyytyväinen. Ehkä minun pitäisi alkaa kirjoittaa omaa fantasiatarinaa. Siinä olisi samat elementit, mutta voisin itse valita asiat haluamallani tavalla. Jostain pitäisi vain löytää motivaatio, että jaksaisi rakentaa jotain tuollaista, vaikka juonen rakentaminen tuntuu välillä tylsältä.

Päivä ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan. Sain herätettyä hyviä ajatuksia ja pohdintaa.

Ajatuksia, ideoita päässä vain syhyää

Tosin toteutuminen vaatii aikaa ja kykyä

Vielä ei päässyt jatkamaan kulkurin matkaa, sillä odotan postissa saapuvaa kirjettä. Päivä kului siis rennosti perheen kanssa hengaillen, saunoen, laiskotellen ja yrittäen kirjoittaa ideoita paperille.

Päässäni liikkuu monenlaisia asioita, jotka pitäisi saada kirjoitettua ylös. Tänään esimerkiksi aloin miettiä mahdollisuuksiani jonkin sortin puheiden pitäjänä. Minulla on lopulta paljon ajatuksia eri asioista jaettavana, ja live-lähetysten seuraajien perusteella en puhu ihan turhia. Puhujakeikkojen hankkiminen vaatii kuitenkin valmiita pohjia, joten aloin kirjoittaa sellaisia. En päässyt vielä kovin pitkälle, mutta hiljalleen voisin saada aikaan materiaalia, jota voisi "myydä."

Lisäksi matkalla on kypsynyt monenlaisia tarinaideoita. Ainut ongelma on se, että ilman kannettavaa tietokonetta laajempi kirjoittaminen on todella työlästä. Kaikkea ei voi vielä toteuttaa, mutta ehkä sitten, kun asettuu pidemmäksi aikaa paikoilleen.

Sateinen ja tuulinen oli hää sää

Ehk onnellista liittoa lupailee tää

Aamulla heräsin poikkeuksellisesti jo seitsemältä, kun vieressä nukkunut koira potki takajalallaan naamaan. No, ei siinä mitään. Sain torkuttua vielä tunnin lisää, mutta sitten piti nousta ylös ja tehdä aamutoimet, jotta ehtisin ajallaan lähteä kohti pikkusiskon häitä.

Pikkusiskon häät ja sinne kulkeminen veivätkin sitten koko päivän. Häät olivat mukavan rennot. Vihkiseremonia ei ollut mitenkään liian pitkä, ja hääjuhlien ohjelma ei ollut täyteen tupattu. Sain keskittyä herkkujen syöntiin ja sisarusten kanssa jutteluun. En lähtenyt tekemään uusia tuttavuuksia, vaikka sulhasen puolelta olikin tuntemattomia ihmisiä.

Omia ihmissuhteita on jo valmiiksi riittävästi. Pyrin mieluummin syventämään jo olemassa olevia suhteita, joten paluumatkalla häistä kävin isän kanssa pitkän keskustelun. Tai oikeastaan minä jaoin isälleni aika laajasti omia näkemyksiäni elämästä, lapsuuden kokemuksista ja muista asioista. Matka sujuikin omasta mielestäni yllättävän nopeasti. Koko päivä meni ihmisten seurassa, joten oli hyvä päästä lopulta nukkumaan.

Ehkä itsekin pääsen jossain vaiheessa rakentamaan kunnolla yhteistä tulevaisuutta jonkun rakkaan ihmisen kanssa. En voi olla muuta kuin onnellinen siskoni ja hänen puolisonsa puolesta, kun he ovat onnistuneet löytämään toisensa. En ole ennen ymmärtänyt tämän asian hienoutta, mutta nykyään osaan nähdä ja kuvitella, miltä se heistä tuntuu.

Auringon alla loikintaa ja pohdintaa

Illalla saunomista ja sämpylöiden loihdintaa.

Päivä kului rentoon pohdiskeluun ja auringossa pyörimiseen. Pohdin paljon tulevaisuutta, sekä yksin että yhdessä live-katsojien kanssa. Moni asia on vielä niin epäselvää ja minusta riippumatonta, että saa nähdä, mihin tässä päädytään.

Haluaisin elää vapaasti ja omassa tahdissa, mutta muiden kanssa eläminen vie vapauden. Toisaalta haluan elämään myös monipuolisuutta ja yllätyksiä, jotka syntyvät kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.

Illalla oli saunavuoro, sämpylöiden paistoa ja Youtubessa selatessa vastaan tuli kokonainen elokuva, "Forever My Girl", jonka päätin katsoa. En ole hetkeen saanut itkettyä. Omien asioiden kohdalla se on jotenkin hankalaa, mutta elokuvien parissa kyyneleet pääsevät vuotamaan. Tekee hyvää, kun pystyy aktivoimaan tunnekanavia syvemmin.

Kuinka itsensä saa hallintaan

Se perustuu oikeaan valintaan

Tänään aamu lähti taas vähän laiskasti liikkeelle. Jalka oli taas aamulla kipeämpänä. Yön aikana nivelet jäykistyvät tai mikä ikinä siellä onkaan rasittunut. Ei sen kuitenkaan uskoisi olevan murtuma. Joka tapauksessa päivä ei tietenkään lähde samalla innolla liikkeelle, kun pitää varoa jalkaansa.

Aamupäivä tuli tuhlattua sarjakuvia selatessa, ja shakkia tuli myös pelattua, vaikka siinä hävisi häviön jälkeen. On jännä, kuinka helposti menee sellaiseen kierteeseen, jossa vain hakee jotain dopamiinia, mutta ei koskaan tule tyytyväiseksi.

Lopulta siitä sai irtaannuttua. Väsäsin aikaisemman videon loppuun, jonka editointia olin viivyttänyt. Olisi ehkä hyvä tehdä jokin laajempi esittelyvideo siitä, mitä kaikkea on tähän mennessä seikkailtu, jotta mahdollisille sponsoreille saisi välitettyä tarkemman kuvan siitä, mihin he ovat lähdössä mukaan. Se ei kuitenkaan ole minun tyyliäni.

Jos yritän miettiä asiat loppuun asti, en koskaan aloita mitään käytännössä. Olen havainnut tämän itsestäni. Minulle sopivin tyyli on hypätä tuntemattomaan ja korjata suuntaa sitten matkalla.

On todella tärkeää oppia tuntemaan omat lainalaisuudet ja suunnitella asiat sen mukaan. Jos on taipuvainen pohtimaan asioita liian pitkälle ja yliajatteluun, on vain heitettävä itsensä jokeen pelkän lautakasan sekä vasaran ja naulojen kera.

Hetki käydään hitaalla

Sitten hommia isommalla mitalla

Tänään oli taas hieman tehokkaampi päivä. En nyt saanut mitään suurta aikaiseksi, mutta sain pilkottua ja pinottua kasan puita, samalla kuunnellen kolme podcastia. Lisäksi pidin pari live-lähetystä ja illalla leivoin vielä sämpylöitä.

Pitää vain saada itsensä tekemään asioita. Elämässä ei ole muuta väliä kuin sillä, että tekee ja elää. Ilman tekemistä elämä ei ole oikeaa elämää. Ilman hyödyllistä tekemistä elämässä ei ole kasvua, ja ilman kasvua elämä ei myöskään tunnu elämältä. Elämän pitää siis olla kasvavaa ja eläväistä.

Sitä kyllä ehkä ratkaisun tietää

Mutta tyyli elämän monen kieltää

Aamulla herätessä alkoi eilisen lisäksi tympimään myös jalka. Se ei ole nyt niin kipeä ollut, mutta eilisestä marjapusikoissa rämpimisestä se ei tykännyt. Siinä tuli sitten pitkin päivää vain selattua sarjakuvia ja pelattua shakkia, sellaista loppujen lopuksi turhaa itsensä viihdyttämistä.

Illasta kuitenkin fiilis lähti parantumaan, kun pystyi jakamaan omia ajatuksiaan pois. Se onkin itsellä paha ongelma, kun asiat jäävät pyörimään vain oman pään sisälle. Tällöin ne vain voimistuvat ja eivät lähde mihinkään. Tavallaan ymmärtää sen, että ratkaisu mielessä pyöriviin asioihin on lähteä tekemään jotain muuta. Tämä on kuitenkin yksin hankalaa, kun taustalla pyörii ajatus: ”Tehdään näin, että unohdan tämän.” Eihän sitä unohda. Siihen tarvitsee jonkun ulkopuolisen, jonka ajatuksien mukaan voi lähteä, ja usein heidän ajatuksissaan ei sama asia ole pyörimässä.

On se vain elämä sellaista, että pelkästään oman pään kanssa ollessa sitä jää helposti loukkuun.

Epäluulo ja saamattomuus

Mistä kohoaa tämä laiskuus

Tänään nousi pintaan taas sellaiset riittämättömyyden tuntemukset. Vanhemmilla on kotona niin monta erilaista projektia ja kaikenlaista tehtävää, mutta itse elän miten haluan. Ei sitä tarvitse vanhempiaan ylpeäksi tehdä; heille riittää se, että on onnellinen. Sitä kuitenkin alkaa miettimään asioiden järkevyyttä, kun en nyt mitään saa aikaiseksi. Tuosta voi olla montaa mieltä, mutta toisinaan tuntuu, ettei itsestä ole mihinkään.

Onneksi marjastamaan voi kuitenkin aina mennä. Illalla tuli taas kuvattua uuden otoksen videota varten, mutta saa nähdä milloin sen jaksaa editoida. Täällä iskee aina sellainen saamattomuus ja laiskuus. Jotakin käsittelemättömiä asioita tuolla omassa pääkopassa ehkä on, jotka nousevat hiljalleen pinnalle porukoilla ollessa.

Missä on ne mahdollisuudet

Vaatii ne omat alustukset

Toinen ei niin tapahtumarikas päivä. Sitä voisi kyllä tehdä enemmän, mutta ei oikein inspiroi. Ainakin sitä voi aina treenata, joka edistää jotakin omassa elämässä.

Illalla kävin auringonlaskun aikaan kuvaamassa yhden videon. Idea oli hyvä ja näin, mutta en ottanut huomioon valaistuksen vaikutusta. Jos kuvaa itseään vastavaloon, ei voi oikein olettaa värien näkyvän omissa vaatteissa. Ideana oli esitellä, mitä kaikkea olen tähän mennessä saanut ilmaisena sponsorointina ja ehdottaa, jos löytyisi lisää halukkaita. Jollakin tapaa niitä yhteistyömahdollisuuksia pitää saada luotua, jos haluaa somen tuottavan jotain.

Sitä pitää työntää itsensä mahdollisuuksien äärelle. Ei niitä mahdollisuuksia saa, jos niille ei luo selkeää pohjaa mihin syntyä.

Sellaista tympeetä laiskottelua

Muil ehk jotain juhlimisen vaihtelua

Sitten vähän laiskempaa arkea. Pikkusiskolla oli polttarit mökillä, jossa olin marjastamassa, joten täytyi sieltä poistua tieltä. Pikkuveljellä oli taas synttärit. Ei mitään erikoisempaa juhlimista, mutta vähän sai kakkua syödä.

Loppu päivä kului sitten enemmän tai vähemmän vain laiskotellessa ja kaikkea turhaa selaillessa. Vähän sitä tuli treenailtua ja pohdiskeltua asioita, mutta tällaista tällä kertaa. Hammaslääkäriaika tuli varattua, joten nyt on vähän ärsyttävästi kiinni täällä sen suhteen. Eikä tarkkaa aikaa ole edes tullut, joten pitää sitä odotella.

Yksin kanssa omien ajatuksien

Nousee epäilykset kesken marjastuksien

Nyt on tullut marjastettua aikalailla koko viikon. Päiviin ei ole siis kuulunut mitään muuta kuin yksinoloa omien ajatusten kanssa samalla, kun marjastaa.

Sitä on tullut monenlaista mietittyä, mutta useimmiten ajatukset ovat pyörineet oman elämän ympärillä: kuinka tästä kuljetaan eteenpäin. Kuinka osalla sisaruksista elämä menee paremmin eteenpäin ja he saavuttavat enemmän kuin minä. Ei se vertailu ole järkevää, ja loppujen lopuksi, mikä arvo joillakin saavutuksilla on? Ehkä joku voi pitää joitakin minun asioita saavutuksina, mutta ainoastaan sillä on merkitystä, kuinka itse koen asiat arvokkaiksi. Vai onko?

Paljon olen myös pohtinut, mikä olisi järkevin tapa tienata rahaa ilman oikeisiin töihin menemistä. Marjastaminen vie kuitenkin sen verran aikaa tuloihin nähden, että tuntipalkkana se ei ole hyvä. Pulloja ja tölkkejä keräämällä voi tienata enemmän lyhyemmässä ajassa, kun tietää oikean paikan ja ajan keräillä.

Yksi askel kerrallaan sitä kuitenkin saa kulkea. Onhan tässä koko elämä aikaa, mutta mikä on paras valinta? Pitäisikö itseä vain työntää kovemmin eteenpäin epämukavuusalueelle? Mitä aikaisemmin sitä jaksaa työskennellä kovasti, sitä pidempään työn tulokset kantavat hedelmää ja kypsyvät entisestään.

Unelias oli matka pois

Seuraavaksi työnä marjatusta ois

Onneksi nukkumapaikasta löytyi toinen pyörä, joten aamulla sain poljettua kauppaan. Matka ei sujunut kovin nopeasti, koska ketjut tai rattaisto löivät välillä tyhjää, mutta kuitenkin pääsin ostamaan puhelimeen uuden laturin, joten puhelin oli taas käytössä.

Tämän jälkeen palasin takaisin ja aloin järjestellä lähtöä kohti Vuolijokea. Joudun kuitenkin lähtemään rinkan kanssa, joten otin mukaan ohimennen löytämäni penkittömän pyörän romun ja käytin sitä lähimmälle bussipysäkille. En tänään halunnut liftailla.

Kuljin sitten "kotiin", jossa vietin illan leväten ja pelaten lautapelejä, sillä huomenna alkaa marjastus. Illan kohokohtana sain nauttia itse tehdyistä sämpylöistä, jotka olivat todella hyviä.

Sadetta ja ukkosta täällä oli

Asiat ja pyörä meni vähän koli, koli

Toinen Qstock-päivä oli sateinen ja vähemmän menestyksekäs. Sain tienattua vain 65 euroa. Sade rajoitti toimintaa, ja muita kerääjiä oli liikkeellä enemmän. Yritin käyttää paikalla oloa taktiikkaa Tiktok-liven kanssa, mutta se ei osoittautunut tehokkaaksi. Lopulta kiertelin vain pyörällä, mikä oli tehokkaampaa ja hauskempaa.

Pyörä alkoi kuitenkin temppuilla. Pullokassit jäivät eturenkaan pinnojen väliin ja lensin nokalleni. Onneksi sain otettua käsillä vastaan ja laskeuduin pehmeästi. Pyörä ei hajonnut, mutta takakumi alkoi taas vuotaa. Yöllä, kun pumppasin lisää ilmaa, pyörä kaatui ja venttiili katkesi. Tämä johti siihen, että jouduin taluttamaan pyörän nukkumapaikkaan useamman kilometrin.

Lisäksi iPhonen latausjohto kärähti kosteuden takia ja muuttui käyttökelvottomaksi. Ei olisi kannattanut ostaa useampipäistä johtoa, koska ne hajoavat herkemmin.

Kaikesta huolimatta päivään mahtui myös paljon positiivisia asioita. Vaikka tällaiset kasautuvat vastoinkäymiset voivat olla raskaita, menen vain eteenpäin. Kaikki kyllä järjestyy, eikä maailma helposti kaadu.

Pitkä oli päivä ja ahkera näin

Löytyi pantteja paljon kasa päin

Qstock-päivä oli menestys, sillä tienasin yhteensä 99,90 euroa. Törmäsin myös moniin seuraajiin, joiden kanssa jäin juttelemaan pidemmäksi aikaa.

Aloitin työn yhdeltä ja jatkoin pyörimistä noin yhteentoista asti. Päivän aikana tuli siis pyöräiltyä paljon. Ruokataukoihin ei hirveästi ollut aikaa, mutta pidin energiatasot ylhäällä syömällä hiilareita, kun palautin pantteja.

Onko tämä hyvä tapa kuluttaa aikaa ja energiaa? Tienaan ihan hyvin, mutta voisi sitä tienata paremminkin. Tämä puuha on kuitenkin todella mukavaa. Ensi vuonna aion keskittyä enemmän marjojen poimintaan. Se on samanlaista keräilyä, mutta tuottaa enemmän ja antaa mahdollisuuden olla omassa rauhassa.

Kestän ihmisvilinää hyvin, mutta koko päivän ihmisten seassa kulkeminen on uuvuttavaa. Onneksi tämän jälkeen voin vetäytyä marjametsiin.

Nyt se on vain marjastusta

Ei siis mitään laiskottelun harrastusta

Pelkkää tylsää, yksitoikkoista mustikoiden poimintaa

Mut päässä kulkee hiljaista ajatuksien toimintaa

Kun noin laiska on

Seuraava urakka mahdoton

Laiskan päivän jälkeen oli hyvä pitää ahkerampi päivä, ja tänään sellainen olikin. Runsaasti panttien metsästystä ja mukavia hetkiä. Oulussa olen myös sen verran tuttu kasvo, että ainakin viisi eri henkilöä tervehti ohi mennen.

Päivän aikana tienasin 61 euroa, mikä on todella hyvin. Helteinen keli on kuitenkin ollut, joten tämä on rankkaa touhua. On tärkeää muistaa juoda vettä ja käydä välillä vilvoittelemassa.

Tämä on vasta alkua, sillä huomenna alkaa Qstock. Sen aikana ihmiset ovat entistä enemmän liikkeellä, mutta myös kilpailijoita löytyy enemmän. Katsotaan, miten käy.

Myöhään näin noustiin

Mut laiskuudestakin voitettiin

Laiska aamu. Aurinko alkoi porottaa telttaan niin aikaisin, että heräsin hikisenä. Ensin kävin tietenkin uimassa, mutta senkin jälkeen aurinko vain lämmitti ja olo oli laiska.

Lopulta pääsin liikkeelle kuuden aikaan. Kävin yhden kierroksen keräämässä pulloja ja tölkkejä, mikä tuotti 21 euroa. Ihan huomattava saalis, kun aikaa kului vain reilu tunti.

Harmillisesti pyörän kumi alkoi vuotamaan jossain kohtaa. Tapasin paikallisen seuraajan kanssa ja yhdessä paikkailimme kumin. Se piti ilmaa, mutta myöhään illalla parin tunnin pyöräilyn jälkeen se oli taas tyhjänä. Ehkä hyppäsin pyörän selkään liian nopeasti paikkaamisen jälkeen. Noh, sain pumpun mukaan, joten lisäilen vain ilmaa aina, kun on tarvetta.

Sään puolesta tämäkin päivä on ollut mitä mainioin. Yöllä kävin taas pulahtamassa kuun valaisemassa joessa. Pitää tietenkin aina huuhdella kaikki lika pois, kun vähän käy hyppelemässä roskiksissa. Siellä on kuitenkin rahaa, joten miksi sitä likaa kannattaisi kammota. Päivän saaliiksi kertyi 35 euroa, vaikka liikkeelle lähdin todella myöhään.

Kun yksi ovi sulkeutuu, asian menettää

Toinen avautuu, asia etenee tää

Ei kauan pysynyt pyörä tallessa. Aamulla tavaroita talteen viedessä joku ehti napata pyörän itselleen. Se oli odotettavissa, kun lukkoa ei ollut, mutta silti harmitti, erityisesti kun jalka oli kipeä.

Asiat kuitenkin järjestyivät hyvin. Sukulaisten kautta sain yöpaikan, johon pystyin jättämään ylimääräiset kantamukset talteen ja sain myös uuden pyörän käyttöön. Näillä järjestelyillä kulkeminen helpottui huomattavasti.

Illalla keräsin hyvän saaliin pulloja ja tölkkejä sekä nautin täydellisestä säästä. Lempeä ilta-aurinko ja auringon laskettua kirkas kuutamo loivat hienon tunnelman. Ilta myöhään nukkumaan mennessä huomasin kuitenkin, että lämpötilat laskevat yöllä aika koleiksi. Syksy hiipii hiljalleen, mutta kesää on vielä hyvin jäljellä.

Auto matka läpi maalaismaiseman

Jalka kipeänä jälkeen kaiken talsinnan

Hieman huonosti nukutun yön jälkeen kävelin tien varteen odottamaan kyytiä. Sieltä se saapui sitten ajallaan, ja matka kohti Oulua alkoi 72-vuotiaan kuskin ollessa ratissa.

Matkalla juteltiin niitä näitä, uskosta ja elämästä. Päässä kuitenkin pyöri paljon omia ajatuksia, joten alun juttelun jälkeen matka oli hiljaisempi. Sää oli mitä otollisin, ja pystyin ihailemaan Suomen maalaismaisemia.

Ouluun saavuttua kaivoin esiin pyörän, jonka olin piilottanut lähtiessäni. Siitä sitten polkemaan kohti keskustaa.

Päivän tunnelma oli kuitenkin hieman latistunut, sillä oikeassa jalassa oli marssimurtuma tai jokin muu kipeä osa rasittuneena. On pakko ottaa vähän rennommin tässä välissä. Pyörällä kulkeminen toki auttaa, ettei jalka rasitu liikaa, mutta välillä on pakko kävellä. Ehkä olisi aika hankkia kunnolliset kengät käyttöön.

Muutamia tapaamisia

Matkan eteenpäin sopimisia

Tämä päivä oli täynnä tapaamisia. Aamun vietin omissa oloissani, laitteita lataillen ja videoita lataillen.

Kolmelta oli ensimmäinen tapaaminen yhden seuraajan kanssa. Kolme tuntia kului nopeasti, jutellen niitä näitä ja löytäen samanlaisuuksia. Kaveri oli kulkenut hippiporukan mukana ulkomailla, mikä herätti mielenkiinnon. Ehkä tapaan hänet uudestaan, sillä emme syventyneet paljon hippikulttuuriin, sen syihin ja millaista touhua se tarkalleen on.

Toinen tapaaminen oli illalla. Livetin kävellessäni, jotta illan toinen vieras tietää, minne tulla. Hetken odottelun jälkeen päätimme mennä Galata Kebab Houseen kebabille. Palvelu oli 5/5. Myyjä kysyi, mitä livetän, mikä johti mukavaan keskusteluun ja pariin ilmaiseen cokikseen.

Lopulta tapasin toisenkin seuraajan. Otimme nopeasti yhteiskuvan ja sitten oli aika mennä nukkumaan. Vaikka yöpaikka olisi ollut tarjolla, olin suunnitellut muuta. Huomenna on aikainen kimppakyyti Facebookin kautta, joten päätin kulkea yöksi lähelle pysäkkiä, josta nousen kyytiin aamulla.

Kuuntele, tienaa ja opi

Päivä näin oli mulle tosi

Yön vietin riippumatossa vanhassa tutussa paikassa viime vuodelta, kolmen metrin korkeudessa Pyynikin uimarannan lähettyvillä. Vaikka ihmisiä liikkui aamusta ympäriinsä, kukaan ei häirinnyt ilman kiipeilyä. Aamulla lähdin liikkeelle ja huomasin, että lähimmässä kauppakeskuksessa on ilmainen säilytyslokero.

Ilman rinkkaa oli mukavaa kulkea kaupungilla keräten pulloja ja tölkkejä. Yhteensä sain kierrätettyä 423 pulloa ja tölkkiä, tienaten 56,20 €. Tämä vaati 24 km kävelyä ja kulutti tunteja, mutta ei se tuntunut työltä, kun samalla vain käppäili rennosti ja kuunteli äänikirjaa.

Kuuntelin Helena Kastikaisen kirjan "Kävele, unohda, rakastu". Aloitin kuuntelun jo eilen, mutta kuuntelin koko kirjan loppuun nyt, koska Storytellin ilmainen kokeilu oli päättymässä. Todella hyvä kirja, täynnä hyviä ajatuksia, jotka sopivat hyvin omaan elämäntyyliini.

Kirjassa tuli esiin ajatus kuudesta tarpeesta, jotka ohjaavat tekojamme: varmuuden, vaihtelevuuden, merkittävyyden, yhteyden, kasvun tai myötävaikuttamisen tarpeesta. Tämä herätti miettimään, mikä näistä tarpeista ohjaa omaa elämääni. En suoranaisesti hae vaihtelevuutta, vaan halusin eroon aikaisemmasta tyhjyydestä. Ehkä tässä on kyse kasvun tarpeesta, halusta kulkea kohti jotain uutta.

Helena sai tarinansa perusteella hyvin sponsoroitua tukea, joten ehkä minunkin pitäisi rohkeasti ottaa yhteyttä ihmisiin ja yrityksiin. Tämän ajatuksen hyväksyminen on vaikeaa, sillä haluan selviytyä yksin enkä halua vaivata muita. Kuitenkin auttajilta auttamisen riemun poistaminen ei ole reilua heitä kohtaan. Tämäkin ajatus nousi kirjassa esiin. Suosittelen siis lukemaan tai kuuntelemaan "Kävele, unohda, rakastu".

Sataa, sataa ropisee

Tölkit kassiin vain kolisee

Päivä rentoilua ja illalla matka Tampereelle. Alun perin oli tarkoitus odottaa isosiskon kyytiä, kun he ajoivat Hämeenlinnan ja Tampereen ohitse, mutta se peruuntui, joten matka jatkui junalla.

Päivä oli sateinen, joten liftaaminen ei oikein tullut kysymykseen. Tampereelle saavuttuani oli vieläkin mukava kuuro menossa, joten suuntasin lähimpään kauppakeskukseen, Koskikeskukseen. Siellä törmäsin sattumalta vanhaan tuttuun, 70-vuotiaaseen pullonkerääjään, jonka olin tavannut viime vuonna Tampereella. Vaihdoimme vähän kuulumisia.

Illalla lähdin kiertelemään kaupunkia samalla livettäen. Vaikka en ollut aikonut kerätä pulloja ja tölkkejä, niitä kertyi kävellessä reilun viiden euron edestä. Olisin voinut kerätä enemmänkin, mutta kaikki kantamukset olivat mukana, mikä rajoitti mahdollisuuksia. Toivottavasti huomenna ja muina päivinä löydän hyvän säilytyspaikan varusteille, jotta voin keskittyä rennommin kaupungilla kulkemiseen.

Matka jatkui eteenpäin

Mut Hämeenlinnaan mä jäin

Hämeenlinnassa yksi seuraaja oli jo pitkään toivonut minun vierailua, joten päätin mennä sinne. Onnibussilla matkustaminen oli varmuuden vuoksi hyvä valinta, jotta saatoin ilmoittaa selkeän saapumisajan.

Päivä kului kokonaan seuraajan "hoidossa". Hän esitteli paikallisia nähtävyyksiä, tarjosi kotiruokaa ja juttelimme paljon. Oli todella mukava päivä. Joillakin ihmisillä on niin pyytteetön halu auttaa ja olla kiinnostuneita elämästäni. Se on jotain, mitä en täysin ymmärrä, mutta otan kiitollisena vastaan.

Kasvokkain jutteleminen on myös aina erityisen mukavaa. Siinä pääsee syvemmälle keskustelussa ja saa paljon hyviä ajatuksia sekä ideoita. Joskus olen uskotellut itselleni, että en tarvitse muita ihmisiä ympärilleni, mutta toisten ihmisten läsnäolo antaa paljon ja vie asioita eteenpäin eri tavalla kuin yksin ollessa.

On hyvä rakastaa ja olla rakastettu. Yön yli viettää täällä, jonka jälkeen huomenna siirrytään Tampereelle.

Mustikoiden runsasta poimintaa

Se sitä onnellisuuden toimintaa

Päivä vierähti mustikoiden parissa. 2,5 tuntia poimintaa, 2 tuntia perkkaamista ja tunti mustikkapiirakan leipomiseen. Oikein mukavaa touhua.

Jos tällaista kulkevaa elämäntyyliä jatketaan, suunnittelen jatkossa elämistä marjastuksen ja sienestyksen ympärille. Ehkä joissain festareilla voi käydä pantteja keräämässä, mutta ei nyt, kun metsät ovat täynnä kultaa.

Se on mukavaa tekemistä, jossa voi olla vain läsnä siinä hetkessä. Tarvittaessa voi tietenkin myös pohdiskella elämän kysymyksiä ja haaveilla, mutta voi ja saa olla täysin stressittömänä. Onnellisuus ei vaadi paljoa, vaan se vaatii vain vähään tyytymisen.

Kun yhdestä luopuu ja kadottaa

Uuteen siirtyy, mut kaduttaa

Leppävaaraan hetkeksi pyörähtämään. Kävi palauttamassa uuden puhelimen ja noutamassa paketin. Vintedin kautta olin tilannut GoPro-otsapannan, joka nyt saapui perille. Siinä oli viimeiset asiat, jotka täällä tuli hoitaa. Lyhyt dokumentti jäi nyt välistä, eikä uutta uutisjuttuakaan lähdetty tekemään, vaikka siitä oli puhe. Elokuussa sitten seuraavan kerran.

Illaksi lähti kulkemaan taas isosiskon luokse, kun tuli idea, että voisi niitä mustikoita marjastaa. Kävi siinä välissä uimarannalla pulahtamassa ja onnistui samalla hukkamaan bluetooth-nappikuulokkeensa. Ne olivat tippuneet vaatteita vaihtaessa johonkin, enkä sitten onnistunut löytämään niitä. Joku ilmeisesti otti ne itselleen. 39€ arvoiset. Vähän tympäisee hukata, mutta kävin ostamassa Lidlistä 19€ isommat kuulokkeet, että nämä eivät ainakaan hukkaan mene.

Ei mitenkään erikoinen päivä. Yömyöhään tuli kuitenkin taas valvottua ja pohdiskeltua omaa elämää sekä masentuneisuutta. Eli ihan perus.

Pitkää lautapeli hetkeä

Ei siitä muuhun voi ehtiä

Isosiskon luona kylässä käynti. Kolme ja puoli tuntia lautapeliä ja sitten vain rentoa oloa. Oli kyllä mukava pelata, ja olisi voinut myös toisen erän pelata, jos rehellisiä ollaan. Isäntäväki oli kuitenkin väsynyttä, joten pelaamiset piti jättää toiseen kertaan.

Pelaamisen jälkeen jäi kuitenkin hieman tyhjä olo. Energiaa olisi ollut muuhun, mutta jotenkin oli niin mukavasti keskittyneenä pelaamiseen, että siitä olotilasta ei pystynyt irrottautumaan ja keskittymään tekemään jotakin muuta. Tuo on kyllä aika tyypillistä itselle, että asiasta toiseen vaihtaminen ei kovinkaan nopeasti onnistu. Jos jotain mukavaa on alkanut tekemään, sitä haluaisi tehdä pidempään, kun toiseen asiaan hyppääminen vauhdista on hankalaa.

Ollaan sellaisia hitaita kulkijoita ja tarkkailijoita. Laiskiainen ja varis / sloth and crow eli slocrowth.

Taasko se itsestään vain jauhaa

Miks pohdinnan musa aina näin pauhaa

Uusi päivä, uudet kujeet. Aikalailla samaa kuin kaikki muutkin päivät: kirjastossa laitteiden latailua, pientä panttien etsintää sekä livetystä.

Tänään oli kuitenkin hyvät keskustelun aiheet livessä. Aluksi puhuttiin siitä, ettei tällainen elämä voi olla onnellista ja että roskiksien kaivaminen on vaarallista. Ei se ole vaarallista, kun tietää mitä tehdä. Illemmalla sitten pohdiskeltiin vähän syvempiä aiheita: mielikuvien synty, tunteellisuus, tunnelukot ja menneisyyden merkitys

Pyörittelin näitä kaikkia ajatuksia miettien, miksi olen sellainen kuin olen. Joku yksinpärjäämisen tunnelukko tässä varmaan itsellä on ja kyvyttömyys kokea empatiaa itseään kohtaan. Se on tavallaan mielenkiintoista, että olen ehkä pohjimmiltani tunteellinen ihminen, koska muiden ihmisten herkistyminen ja elokuvat vaikuttavat minuun. Jotenkin kuitenkin järkeistän monet asiat kuin suojatakseni itseäni.

Nykyään yritän antaa itselleni luvan olla haavoittuvainen, mutta se ei onnistu noin vain. En saa kunnolla itkettyä vaikka ehkä koen alakuloa ja surua. Ehkä sitä ei kuitenkaan voi tehdä yksin Täytyy kokea riittävää turvaa ja luottamusta jonkun seurassa, että voi antaa kaiken purkaantua. Yksin ollessa liskoaivot tulevat liikaa eteen.

Ei rakeita, vaan sadetta ja raejuustoa

Hauskoja sattumuksia, montaa juttua

Oli ehkä pientä nettiin uppoamista tänään. Kännykällä kaikkia asioita tehdessä sitä kyllä välillä eksyy ja jumittuu nykyään selaamaan Youtubea. Kaikkia asioita on tehtävänä, mutta paikasta toiseen hyppiessä sitä välillä eksyy tuhlaamaan aikaa. Kyllä tämä itsekuria vaatii, että omaa uraa saisi luotua.

Tuli kokeiltua erilaisia ilmaisia AI-työkaluja, mutta nämä ovat aivan täynnä mainoksia, jotka vievät aina minuutin katsoa läpi. Ei ihme, jos ihmisillä tarkkaavaisuus heikkenee, kun sitä vähän väliä rikotaan minuutin tauoilla. Tosin se onkin hyvä syy miksi kannattaa maksaa asioiden käytöstä. Se kasvattaa työskentelyn tehokkuutta ja keskittymiskykyä huomattavasti.

Sateinen päivä oli. Ei viitsinyt kaupungilla pyöriä, vaikka mietin kuvaavani livessä jotakin nähtävyyksiä. Harmaus ei ole mukavaa katsottavaa. Pitää yrittää kuitenkin sään salliessa livettää hyviä nähtävyyksiä Youtubeen, jotta tallenteissa olisi myös jälkeenpäin katsottavaa.

Tuli tänään myös koettua, kuinka hyvän kiertämään laittaminen palkitaan. Jaoin jollekin huono-osaiselle ruisleipää ja raejuustoa syötäväksi. Siitä tilanteesta poistuessa ei kulunut kauankaan, että löysin maasta avaamattoman Snickersin. Lisäksi myöhemmin päivällä löysin aivan käyttökelpoisen sateenvarjon.

Minulta löytyy kyllä myös sadeviitta, mutta tähän sateiseen päivään varjo oli ihan tarpeellinen, vaikka selässä olevaa rinkkaa ei ihan saa sen alle mahdutettua. Sateet ovat kyllä mukavia helteen sijasta, mutta oli hieman tympeää laittaa riippumatto pystyyn. Tämä on kuitenkin se, mitä valitsee.

Sateen jälkeisiä hitaita hetkiä

Hetket muodostaen kauniita retkiä

Sateen jälkeen se on tietenkin poutaa, ja se tarkoittaa, että tavarat on levitettävä kuivumaan ja tuulettumaan. Harmi vain, että samalla ei voi ladata laitteita, kun pistorasiat ovat tietenkin sisällä.

Tähän kaikkeen kuluu aikaa, mutta kyllä sitä muutakin ehti tekemään kuin vain asioiden odottelua. Tapasi seuraajan kanssa ja nouti yhden lahjapaketin. Perjantainen ihmishöly Helsingissä kävi kuitenkin sen verran uuvuttavaksi, että illaksi lähti kävelemään sieltä pois. Kaikki tarvitsemani asiat on nyt hoidettu.

Munkkiniemen uimarannalla kävi yöllä pulahtamassa, jonka jälkeen kulki lähimpään isompaan pusikkoon. Oli tunnelmallista, kun vesi oli tyyni ja taivaalla loisti puolikuu. Toisinaan pitäisi olla kunnon kamera mukana valokuvaukseen, kun joistain hetkistä saisi niin hyviä kuvia.

Laiskaa pyörintää ja juttujen heittoa

Huuliharpulla nyt uuden soittoa

Selloon taivallus ja siellä pyörintää loppupäivä. Ei kyllä hirveämmin tule mitään tehtyä, kun kaikki tavarat ovat kannossa. Ei kuitenkaan jaksa tähän väliin päivällä etsiä piiloa rinkalle, joten otti sitten suhteellisen rennosti.

Pizzalla kävi, soitteli huuliharppua ja törmäili ihmisten kanssa juttelemaan. Illalla sitten pienen käsitreenin jälkeen vain sopivaan pusikkoon nukkumaan.

Päivän fiilikset eivät olleet mitenkään huipussaan, mutta kyllä se siitä iltaan parani. Se on kyllä pieni ongelma, kuinka sitä pyörittelee asioita vain omassa päässään eikä tee jotakin, edes pieniä asioita eteenpäin. Noh, yksi uusi sopiva kappale huuliharpulle tuli nyt bongattua, joten kohta aletaan täysipäiväiseksi katusoittajaksi.

Monenlaista tehtävää, hyvää paloa

Kyl elämäs ehtii tehdä jotain jaloa

Tänään testailin vähän livettämisen mahdollisuuksia GoPron kautta Youtubeen, suunnittelin kaikkea ja vietin rentoa päivää. Asiat vierivät ihan mukavasti eteenpäin.

Kännykän temppuilusta oli ehkä enemmän kyse TikTok-päivityksen puutteesta, kun nyt se toimi taas ihan mukavalla laadulla. Ei tätä nyt viitsi lähteä vaihtamaan, kun asiat toimivat ja Youtube-livettäminen GoProlla jopa ehkä paremmin kuin vanhan kännykän välityksellä. Nyt löytyy riittävästi RAMia siihen.

En pyrkinyt mitenkään pantteja etsimään, mutta niitäkin päivän aikana kertyi ihan yrittämättä joku 7€. Sillä saa kyllä ruokaa ostettua ja yrittää hankkia riittävästi kaloreita, koska ajattelin alkaa tekemään treenailuvideoita.

Treenailuvideoiden kautta haen yhteistöitä liittyen ravintolisiin, jotta saisin ilmaiseksi lisäravinteita. Samalla tyylillä pitää alkaa tekemään joitain muitakin videoita, joihin saisi yhdistettyä helposti erilaisia tuotteita. Lisäksi alkaa livettämään päivittäin Youtubeen vähintään 1 tunnin sessioita, jotka jättää sitten tallenteina kaikkien nähtäväksi.

Kyllä ne asiat vain lähtevät pyörimään. HS:n kanssa tulee myös ehkä tässä sovittua uuden jutun teko.

Näin tuli paljon panteilla tuloja

Mut puhelimen kans pieniä vaivoja

Leppävaarasta Helsinkiin lähijunalla ja siellä päivä pyörintää. Paljon pulloja, tölkkejä ja puhelinmurheita.

Hieman raskasta kulkea ympäriinsä kaupungilla kaikki kantamukset mukana, mutta se on osa tätä elämäntyyliä. Pullojen ja tölkkien keräämiseen ei pyri keskittymään, mutta niitä tulee vain vastaan. 10€ edestä tuli ohimennen kerättyä ja yksi kauppakassillinen tyhjiä tölkkejä löydettyä. Lisäksi yksi seuraaja antoi jätesäkillisen 24,60€ edestä pantillisia pulloja ja tölkkejä. On tämä kyllä huvittavaa, kuinka näin voisi loppujen lopuksi elää täysin panttien palauttamisesta tulevilla tuloilla.

Päivän tuottojen kunniaksi kävin sitten taas vaihteeksi pizzalla. 7€ pizza on ihan mukavan edullinen. Pizzeria Barbarossa Kampinkuja 2:ssa tarjoaa kaikki pizzat tällä samalla hinnalla.

Ei päivä pelkkää iloa ollut. Liveissä kuvan laatu on ollut huonompi tällä uudella puhelimella verrattuna vanhaan, joten sitä yritettiin pohdiskella, jos asetuksista tilannetta saisi korjattua. Vähän kuitenkin vaikuttaa siltä, että ehkä pitää laittaa puhelin palautukseen ja vaihtoon. Ei ole järkevää hankkia uutta puhelinta upgradena, jos se onkin downgrade.

Toiset ne kun liftaa

Jotkut ei sitä vain hiffaa

Rauhallinen aamu. Omassa tahdissa ylös, aamupalan valmistus liedellä: kananmunaa, juustoa ja meetvurstia ruisleivän väliin. Tavaroiden pakkaus ja sitten liftaamaan kohti pk-seutua.

Siinä liftatessa laitoin liven päälle ja katsojaluvut hyppäsivät 500:aan. Ihmisiä selvästi kiinnostaa ja ihmetyttää tämä liftaaminen. Kyytiä ei varsinaisesti liftaamalla saanut, mutta liven kautta yksi seuraaja ilmoitti, että hänellä olisi matka samaan suuntaan. Vähän skeptisesti tuollaisiin suhtautuu, mutta tämä ei ollut trolli.

Oli mukava matka ja kuski tarjosi Kivihovin Nesteellä hampurilaisaterian. Ei olisi tarvinnut, mutta sitä pitää ottaa vastaan mitä tarjotaan. Tuli matkalla myös kuultua hyviä vinkkejä. Etenkin ulkomaille lähtiessä kannattaa tavoitella ehkä jotain ulkomailla asuvia suomalaisia ja ottaa heihin yhteyttä. Siitä tulisi ihan mielenkiintoinen video, kun liftailen henkilön X luokse.

Pk-seudulla kulkeuduin sitten Leppävaaraan tervehtimään tuttuja kasvoja ja kuonoja. Siinä tuli sitten myös saunassa käytyä. On se hauskaa, kuinka näitä tuttuja ihmisiä alkaa kertymään jokaiseen kylään. Jos kaipaa seuraa, sitä tulee kyllä löytämään helposti paikasta riippumatta.

Illalla kävin sitten vähän ulkosalilla pyörimässä ja taas vähän ideointia harrastelin. Kyllä tästä asioita rakentuu, mutta rakenteita täytyy alkaa vain muodostamaan, että ne selkeytyisivät.

Lepoa ja huvia

Huikeita idea kuvia

Otin rennosti. En lähtenyt kerämään viimeiselle Ruisrock päivälle enää pantteja vaan keskittyi hengailemaan isoveljen ja tämän tyttöystävän kanssa. Siinä sitten pelaili vähän Monopolya ja otti päivän vain rennosti. Se on välillä hyvä näin, kun siinä tuli ajatus, että ehkä sitä voisi luoda joskus oman kortti- tai lautapelin.

Seurataan ihmisten kulkua, se ehk hölmöä

Siitä kuitenkin mulle monta pulloa ja tölkkiä

Eväät hyvin tarjottu taas majoituksen puolesta, minkä jälkeen kulku sopivalle paikalle.

51€ euroa tuli päivän aikana tienattua. Onhan se vähän verrattuna oikeisiin töihin, mutta ihan mukavaa passiivista tuloa, kun minun ei tarvitse muuta tehdä kuin istua vain paikallani jätesäkin kanssa. Täyden jätesäkin kuskaaminen lähimpään palautusautomaattiin on tosin työlästä, mutta työnkuvaan nähden ihan hyvää rahaa.

40€ tienasin paikalla olemalla ja illalla 11€ pyörimällä Turun keskustassa ja jokirannassa. Siellä kulkiessa tuli yksi seuraaja vastaan, jonka kanssa vaihdoin hieman ajatuksia elämän filosofiasta ja yhteiskunnan nykyisestä tavasta opettaa meille vähän kaikkea avaamatta mahdollisuuksia vapaampaan itsensä etsimiseen.

Illasta aikaisin sitten nukkumaan. Katselen huomenna vielä viimeisen urakan.

Se Varis nyt sillalla vain istui

Pussiin edessä moni tölkki tippui

Aamulla maittavan ruoan jälkeen liikkeelle. Pyörin hetken katsomassa paikkoja täällä Turussa ja sitten tuli ilmoitus, että uusi puhelin oli saapunut noudettavaksi. Kävin tämän hakemassa ja siinä sivussa siirtämässä kaikki kolikot lompakosta tilille.

Hieman kestää totutella uuteen puhelimeen, mutta uskoisin tämän olevan kuitenkin hintansa arvoinen sijoitus. Tarvittaessa saa myös jaettua netin vanhempaan puhelimeen ja selata asioita yhtä aikaa, kun esimerkiksi livettää toisella.

Toivottavasti saisi nyt vain pulloja ja tölkkejä keräämällä maksettua tämän takaisin. Ensimmäisen päivän saalis ei nyt mikään hyvä ollut, vain 25€.

Uusia seuraajia siinä tuli kuitenkin jonkun verran samalla livettäessä, joten pitää vain muut päivät multitaskata samalla tavoin. Valmistelen kyltin ja mainostan samalla itseäni tyyliin: "Paljonko tienaan panteilla heinäkuun festareilla? @slocrowth."

Onneksi on hyvä paikka nukkua ja käydä suihkussa, joten tätä touhua jaksaa sitten paremmin.

Hyvin taitettiin pitkää matkaa

Heränneistä ajatuksista hyvä on jatkaa

Liftailut Kokkola-Laitila, Laitila-Turku ja yöksi isoveljen luokse.

Kokkola-Laitila-matka oli kyllä tähän mennessä paras liftausmatka. Koko matkan keskustelu kävi kuumana syvempien aiheiden parissa: lestadiolaisuus, vastuullisuus yrityksissä, parisuhde, itsensä löytäminen, FOMO ja elämän tasapaino. Pari ajatusta:
”Yksi ihmiselämä ei ole riittävä kokemaan kaikkea.”
”Jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, siirry muualle; muutos ei tule luoksesi, sinun tulee kulkea muutoksen luokse.”

Toinen kyyti oli kirjaimellisesti vähän nopeampi. Sitä se välillä on, ihmisiä on monenlaisia. Onko se kuinka hyvä asia, että pitää itsensä kiireisenä? Mistä se johtuu, että näin tehdään? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, jotka heräävät aina tilanteissa, joissa tapaa ihmisiä, joilla meno on kuin höyryveturilla.

Illalla sitten isoveljen kämpälle kylään ja hankittiin minulle pyörä lainaan. Tällä tukikohdalla ja välineillä saadaan toivottavasti ihan hyvin keräiltyä pulloja ja tölkkejä rahaksi.

Aamusta Monttuun uimaan

Liftaaminen päättyi keliin kuumaan

Laiska aamuherääminen, jonka jälkeen matka kävi pyörällä kohti Ouluntullia. Tarkoitus oli liftaamalla kulkea sieltä eteenpäin.

Ennen liftaamista piti kuitenkin käydä pulahtamassa Ouluntullin Nesteen takana olevalla Montun uimarannalla. Todella mukava ja siisti paikka vierailla. Jossakin välissä tämä oli uutisissa yhtenä Suomen mielenkiintoisimmista uimarannoista.

Uinnin jälkeen aloin sitten liftailemaan. Kyytiä ei saanut ja aurinkokin alkoi porottaa, joten lopulta päädyin hyppäämään vain suoraan bussiin. Sinne meni 30 €, mutta ainakin pääsin eteenpäin Kokkolaan.

Kokkolassa kuitenkin alkoi iso väsy iskeä. Auringon alla seisominen ja bussissa hiljaa istuminen ottivat veronsa. Yritin vähän illan mittaan pitää liveä, mutta kännykkä kävi myös kuumana. Ei taida enää kunnolla riittää tämän puhelimen suorituskyky, joten päätin laittaa tilaukseen uuden puhelimen. Fonumin kautta ostin ja tarkoitus noutaa se Turussa. Siihen tosin kului rahaa, mutta toivotaan Ruisrockin tienestien maksavan sijoituksen takaisin.

Täynnä elämä iloisia hetkiä ja leikkiä

Ei tästä eteenpäin haluais ehtiä

Hieman yhteistöiden mietintää, sähköpostin lähettämistä, nuorten fanien kanssa hengailua ja lämpöistä illanviettoa.

Kannettava pitäisi tosiaan hankkia jossain välissä. Taitonetti.fi vaikuttaa otolliselta paikalta siihen, mutta saisko sen hankittua jotenkin edullisemmin. Lähetin sitten sähköpostia, jos onnistuisi yhteistyön muodossa saamaan alennusta tai kaupan päälle hiiren tms. ilmaiseksi. Katsotaan mitä tulee, mutta samalla tyylillä pitäisi alkaa lähettää sähköposteja myös muihin yrityksiin.

Loppupäivän sitten hengailin aikalailla nuorten fanien kanssa. Kävimme heidän kanssaan uimassa ja kuljimme ympäriinsä. Lapsissa on kyllä ihan erilaista energiaa. Aina viattomasti kuplivat aitoja ajatuksia pintaan.

Ilta venyi taas myöhään yöhön. Sain syödä lämpimän iltapalan ja niin hetket kuin iltataivas olivat täynnä runollista kauneutta. Kun tästä joskus kirjan saa aikaiseksi, sitä kyllä tulee nauramaan muodostaessa kaikki vaiheet selkeäksi juoneksi.

Sateen nihkeyttämää kulkua

Inhaa epäluulon tunteita

Nihkeään, sateiseen tunnelmaan herääminen. Aina ei voi olla parasta säätä tarjolla. Saa sen päivän rullaamaan myös huonoissa merkeissä.

En tiedä vaikuttiko sää mielialaan, mutta oli taas vaihteeksi sellaista kyseenalaistavaa pohdiskelua, että saanko nyt mitään kunnollista aikaiseksi. Itse en rahaa nyt tarvitse, mutta tulevaisuus tarvitsee. Nyt rakentaa tätä tarinaa, joten kuinka tähän saisi edes mahdutettua jotain varmempaa tulonlähdettä. Miksi yritän miettiä asioita niin loppuun asti? Eikö olisi hyvä tehdä vain useita askeleita eteenpäin? Ehkä jotkut asiat epäonnistuvat, mutta onhan se parempi kuin täysi epäonnistuminen yrittämättä ollenkaan.

Tuollaisia ajatuksia lähti laukalle. Lopulta päätin kuitenkin lähteä pulahtamaan uimaan, jotta kaikki liialliset ajatukset ja epäluulot huuhtoutuisivat pois. Kävelymatkalla sain myös puhelimessa vähän yhdessä mietittyä asioita ja ratkaisuja. Kyllä se tästä rakentuu, kun uskaltaa ja jaksaa yrittää.

Aina tulee sanomista, että olen rohkea eläessäni näin. Ei se kuitenkaan vaadi rohkeutta, jos tilanteessa ei ole pelkoa. Rohkeus on riippuvainen pelosta eikä sitä voi ilmetä ilman sitä. Tämä somettamisen eteenpäin vieminen kuitenkin herättää epävarmuutta oman tekemisen arvosta ja hyödyllisyydestä, mikä vaatii sitten sitä rohkeutta kulkea kaikesta huolimatta eteenpäin.

Paluu takaisin elämän kouluun

Matka kävi nyt Ouluun

Takaisin kaupunkielämään. Rehellisesti sanottuna tästä suviseurakäynnistä ei jäänyt paljon käteen. On se enemmän vain tavan vuoksi. Sain kyydin pois Ouluun isosiskon ja hänen miehensä kyydissä ja siinä matkalla puhuttiin uskomisesta ja elämästä.

Minun tapa ajatella on niin avoin, että se ei kaikkiin lestadiolaisuuden sääntöihin sovi. Ei pitäisi määritellä itseään mihinkään, kun pohjimmiltaan me kaikki olemme yksilöitä ja uskonkin kuuluisi olla omakohtainen yksilön yhteys Jumalaan.

Ei se ajattelemalla ratkea, joten ei sitä jaksa ajatella. Elää vain itse oikeaksi kokemallaan tavallaan: rehellisesti ja avoimesti; tehdä virheitä, oppia niistä ja korjata ne; kunnioittaa ja rakastaa kaikkea elämää. Eikö kristinuskossa ja Jeesukseen uskomisessa ole pohjimmiltaan kyse tästä? Me teemme inhimillisiä virheitä eikä me voida välttyä niiltä, mutta voimme pyrkiä parempaan ja kantaa vastuun virheistämme. Tämän takia Jeesus on meidän puolesta kuollut ja maksanut kaiken tämän puolestamme. Eikö se mene näin?

Keskitytään kuitenkin tähän maanpäälliseen elämään ja hetkeen. Iankaikkisella elämällä ei ole mitään merkitystä, jos tästäkään sitä ei löydä.

Pientä oli matkassa mutkaa

Kukas nyt olis munkaa

Epäonnistunut kyyti, liftausmatka, suviseurat ja itsensä pohdiskelut.

Tarkoitus oli päästä suviseuroihin ystävän luota, jossa olin kylässä. Valitettavasti auton moottori ei kestänyt hellettä ja alkoi lämpenemään liikaa. Hetken pyörimme kaupungilla, palautimme pulloja, harrastimme aarteenmetsästystä ja vierailimme ystävän mummon luona. Lämpö alkoi jo nousta, mutta lopullinen punainen merkki tuli mittaristoon, kun kävimme ABC:llä tankkaamassa.

Autosta ei tullut kalua, mutta ei hätää. Tein kyltin ja menin tien varteen. Lopulta kyyti saapui määränpäähän asti. Matkalla puhuttiin liftaamisesta, merellä käymisestä, marjastuksesta ja lestadiolaisuudesta. Mukavia ajatuksia tuli vaihdettua.

Perillä suviseuroissa kuljin ympäriinsä. Kävin vanhempien luona jääkaapilla syömässä jämiä ja vaihtamassa kuulumisia. Mitään muita tuttuja ei tullut tavattua. Joitain tuttuja kasvoja, mutta ei tarpeeksi tuttuja, että syntyisi isompaa keskustelua. On vähän hankalaa löytää sellaisia ihmisiä, kun en ole oikein yhteydessä keneenkään. Yhdellä kädellä laskettavissa ovat ne ihmiset, joiden elämä ja kuulumiset aidosti kiinnostavat ja pyörivät mielessäni.

Onko minussa jotain vikaa vai onko se vain osa luonnettani? Hankala sitä on tietää. Suhteellisen paljon kyllä taidan tällaisia asioita pyöritellä mielessäni, mikä ei välttämättä ole hyvä. En kuitenkaan itse näe asiassa ongelmaa, joten siinä ei ole mitään kiireellistä korjattavaa. Tosin ihan hyvä pohdinnan aihe. Joskus voisi ehkä kokeilla terapiaa ja laittaa jonkun ammattilaisenkin ajatukset solmuun.

On se vain toisinaan tyyntä ja myrskyä

Vaikkei elämä ole enää tyhjyyden myrkkyä

Toinen päivä suviseuroja, päämäärätöntä kulkua, myrsky ja lyhyitä kohtaamisia sekä live.

Ei minulla ole täällä loppujen lopuksi mitään kunnollista syytä olla. Uskomiseen en koe mitään vahvaa yhteyttä, joten saarnojen ja puheenvuorojen kuunteleminen ei kosketa mitenkään. Muihin ihmisiinkään en ole sillä tavoin yhteydessä, että haluaisin välttämättä tavata ja vaihtaa syvemmin kuulumisia. Muutaman tutun tapasin ja sitten sukulaisia, mutta ei syntynyt mitään mieleenpainuvia hetkiä.

Pieni ukkosmyrsky iski alueelle. Vetäydyin sitten vain riippumattoon lokoilemaan, hyödyntäen ensin ilmaisen suihkun. Valitettavasti kaikki eivät voineet ottaa niin rennosti. Yksi kuolonuhri syntyi, mutta onneksi ei tapahtunut mitään pahempia tuhoja. Tuollaisessa telttaympäristössä se olisi voinut olla hyvinkin mahdollista.

Illalla livettelin vähän alueelta. Katsojamäärät nousivat aika huippuun ja paljon tuli kyselyä, että mitä teen. Rehellisesti sanottuna en itsekään tiedä; livetän ja höpötän. Kyllä sitä nykyään enemmän tietää, mutta paljon tässä on vielä ratkottavaa.

Lasten paras kaveri leikkii

Varista moni elämään etsii

Yön yli ystävän luona oltu ja päivällä sitten tämän lasten leikkikaluna/-kaverina. Hauskaa oli meno, mutta ei kyllä loputtomasti jaksa lapsia pyörittää ja pomputtaa trampoliinilla. Kyllä sitä pitkiä matkoja jaksaa kävellä nuo 19 kg kantamukset mukanaan, mutta lapset verottavat energiaa enemmän. Hauskaa kuitenkin oli. Mikä onkaan parempaa kuultavaa kuin lasten nauru.

Ei nyt mitään lapsikuumetta tästä synny, mutta kyllä sitä miettii, kuinka mukavaa olisi seurata oman lapsen kasvua. Huolimatta niistä kaikista vaikeuksista, joita siinä pitäisi kohdata ja oppia uusia asioita. Mitenkähän paljon sitä kannattaa suunnitella elämää ja pyrkiä olemaan valmis hallitsemaan asioita? Kuinka paljon kannattaa luottaa vain siihen kykyyn oppia ja sopeutua paineen alla?

Pitkästi kuljettiin tätä päivää

Siitä sai nähdä monenlaista elämää

Matka jatkui eteenpäin. Aamulla mummon valmistaman riisipuuron ja marjakiisselin jälkeen kuljin papan kyydillä keskustaan. Huvittavan huonossa kunnossa se auto on. Yksi sivupeili puuttuu ja toinenkin jouduttiin kiinnittämään erikseen.

Sitten keskustasta kuljin jälleen kerran Palokkaan, josta olen jo useamman kerran aikaisemmin liftannut kohti pohjoista. Kävelymatkalta nappasin jonkun taloyhtiön roskiksesta pahvia kylttiä varten ja sen kanssa asettauduin liftaamaan ensin Palokan ABC:n kohdalla olevalle bussipysäkille.

Päivä oli kuitenkin kuuma ja aurinko porotti suoraan kirkkaalta taivaalta. Ei siinä kauan jaksanut seistä, vaan siirryin itse ABC:n varjoon hankkimaan kyytiä. Siellä sitten pysäyttelin ja kysyin suoraan ihmisiltä, jos heillä olisi kulkua pohjoiseen päin.

Ei heti onnistanut, mutta päättäessäni kulkea takaisin bussipysäkille sain kuitenkin kyydin mieheltä, joka oli koiransa kanssa ollut vain ulkoilemassa ja nyt kulkemassa Hirvaskankaalle. Kaikki matka on eteenpäin. Matkalla juteltiin vähän boulderingista ja kalliokiipeilystä, jotka olisivat kyllä ihan minun tyyppisiä harrastuksia.

Hirvaskankaalla sitten jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä. Lopulta sekin tuli ja pääsin Viitasaareen asti. Pihtiputaalle olisi myös päässyt, mutta Viitasaari vaikutti otollisemmalta paikalta, kun siinä niin moni yleensä pysähtyy. Siinä pidin pienen ruokatauonkin, vaikka hampurilaisateriat eivät kyllä ole hintansa arvoisia.

Viitasaaren ABC:ltä lähdin taas hakemaan kyytiä ja se nappasi lopulta suhteellisen nopeasti. Asuntoauton matkassa lähti suunta sitten Ouluun asti. Tämä matka oli erittäin mukava, kun juteltiin kaikenlaista kuuskymppisen Matin kanssa. Elämästä; näköalattomuudesta, haaveista, kumppanuudesta, muistamisesta ja elämän tarkoituksesta.
“Sinulla on suuri pääoma, jota kadehdin. Sinulla on koko elämä edessä.” Näinhän se on, pitää vain opetella arvostamaan elämää enemmän, kun sitä on tullut opeteltua pitämään kaiken saman tekevänä.

Oulussa sitten yhden seuraajan luokse kylään ja nukkumaan. Huomenna tarkoitus touhuilla sitä sun tätä ja olla lasten kanssa tekemisissä. Katsotaan mitä siitä tulee. Ilta oli ainakin ihan mukava ja myös naurua täynnä, kun puhelimen välityksellä joukkoon saapui kolmaskin varis.

Tapaamisia ja tarjouksia

Höh, pelleilyä, naurahduksia

Keskustassa pyörähdys, seuraajan tapaaminen, livettelyä ja pullojen keräämistä. Liven aikana tuli ehdotusta, että Ouluun olisi kyytiä ja Oulusta taas Pudasjärvelle. Harmi vain, että illalla paljastui, ettei tämä kyyti onnistukaan. Sukulaisen kyydissä olisi ehkä päässyt aikaisemmin Pudasjärvelle, mutta ei sekään onnistunut. Tämä on nyt tällaista.

Illalla touhu oli sitten vähän erilaista. Livessä päätin vähän pelleillä, kun ei enää viitsinyt pyöriä ulkona, kun isovanhemmat menivät jo nukkumaan ja lukitsivat ovet. Kaappasin yhden nallen kaveriksi ja pidettiin kunnon esitys seuraajille. Ilmeisesti minussa olisi näyttelijän vikaa, kun ihmiset nauroivat vedet silmissä.

En kyllä tiedä. Ehkä sitä voisi välillä heittäytyä tuolla tavoin enemmän, vaikka se hieman nololta tuntuukin. Tosin oma asenteeni on, että miksi minun pitäisi välittää muiden mielipiteistä.

Kun tie käy mummon pöytään

Mahan sieltä täyteen löytää

Tänään päätin piipahtaa isovanhempien luokse käymään. Pyykinpesu, sauna, ruokaa ja juttelua. Mukavaa vaihtelua. Pääsee vähän paremmin rentoutumaan välillä. Vanhempien ihmisten kanssa keskusteleminen on myös aina mukavaa, kun voidaan puhua "vanhoista hyvistä ajoista". Antaa vähän enemmän perspektiiviä elämään.

Yövyn nyt ainakin pari yötä täällä ja katson, jos jonkun sukulaisen kyydissä pääsisi Pudasjärvelle. Itse en ole edes kunnolla perillä, missä omat sukulaiset asuvat, mutta ainakin muutama asuu kuulemma täällä Jyväskylässä.

On se mielenkiintoista, kuinka hidasta ja kaunista isovanhempien elämä loppujen lopuksi on: talon arjen pyörittämistä, ikkunasta kadun ja lintujen seuraamista sekä lasten ja lastenlasten vastaanottamista vierailulle. Hieman tasaisempaa menoa kuin meillä nuoremmilla sukupolvilla. Meidän dopamiinitasot ovat aivan sekaisin kännykän räpläämisestä. Harva varmaan jaksaisi seurata oikeaa elämää suoraan ikkunasta.

Oli aamuksi olo hyvän vireen

Mut päivä kuin turhan virheen

Liftausmatka Mikkelistä Jyväskylään, lestadiolaisten seuroissa käynti, nuotiolla olemista, sauna ja paljon ajatuksia.

Matka jatkui taas eteenpäin. Hyppäsin klo 12 aikaan tien varteen liftaamaan kyytiä Mikkelistä Jyväskylään. Kyydin antoi sitten Puumalasta palaava mökkiläinen. Keskustelimme hieman matkan aikana, mutta suurin osa meni hiljaisuudessa. Ei sitä aina tarvitse puhua, joten minulle tuo oli ihan miellyttävä matka.

Jyväskylässä kirjoittelin hieman ajatuksia alas, joita tuli viime yönä mietittyä liittyen dokumenttielokuvaprojektiin. Tässä on kyllä paljon hyviä mahdollisuuksia toteuttaa jotain hienoa. Kokonaisuuden ajatteleminen alkoi kuitenkin uuvuttaa päätä, tai sitten sitä kaipasi vain ruokaa.

Pienen evästyksen jälkeen suuntasin sitten lestadiolaisten seuratilaisuuteen. Siellä tuli bongattua yksi tuttu kasvo: amerikkalainen Josh, jonka kyytiin tuli liftattua viime kesänä. Kävin häntä sitten jututtamassa. Siitä tarjoutui mahdollisuus mennä porukalla viettämään iltaa nuotiolle.

Sinne saapui päälle 20 nuorta lestadiolaista aikuista. Rehellisesti sanottuna syntyi hieman ulkopuolinen olo, kun kaikki keskustelu oli aika "small talkia". Ei tuo nyt ihan minun tyylistä ole. Isommassa porukassa etenkin kaipaa jonkun pohdiskelua herättävän aiheen, jotta siihen voi myös hiljaa osallistua. Tavallaan sitä haluaisi haastaa porukkaa puhumaan joistain enemmän tabu-asioista. Tosin porukka oli enimmäkseen amerikkalaista, joten minun englannillani ei mitään tuollaista saisi aikaiseksi.

Ajatuksia herättävä kokoontuminen kuitenkin. Laittoi kyllä miettimään omaa suhdetta yhteisöön ja mitä itse kaipaa, kun ajattelussa on joitain ristiriitaisia asioita. Ilta päätettiin sitten vielä nopealla saunakäynnillä, jonka jälkeen nukkumaan.

Kaikki päivän touhut kyllä laittoivat vähän kyseenalaistamaan taas itseäni ja elämää. Raamattu Mooseksen 1. kirja 3:19 "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat." Ainakin Joshilla tämä asia korostuu hänen uskossa, mutta ei kyllä ole minun juttu. Tietenkin sitä työtä tehdään, mutta ei onnellisuuden kustannuksella.

Monenlaista uutta ilmettä

Kun ihmisten kohtaamisessa on kiirettä

Dokumenttielokuvasta keskustelut, liftaus Mikkeliin ja paljon katseita katsomassa.

Nyt on dokumenttin idea aika selvillä. Syksyllä selviää vasta saako rahotusta dokumentin toteutumiseksi, mutta nyt pitää olla hereillä oman kameran kanssa silleen, että pyrkii tallettamaan sellaisi dokumenttiin sopivia pätkiä. Odottaa kyllä hieman innolla tämän asian toteutumista, kun tästä elämästä saa kyllä ihan hyvää ja moniulotteista sisältöä herättämään ajatuksia.

Tämän jälkeen hyppäsi sitten suoraan tien varteen liftaamaan kohti Mikkeliä. Kyyti tuli vallan nopeasti ja oli ihan mielenkiintoinen matka. Kuskina Afganistanista Suomeen maahanmuuttanut mies, joka jakoi kokemuksia siitä kulttuurierosta minkä hän on Suomessa saanut nähdä Afganistaniin verrattuna.

Mikkellissä sitten vähän illaksi livetti. Puhui vähän elämästä ja mistä sitä tullaan sekä millaisella matkalla tässä ollaan. Lisäksi kävi sitten jonkun painostuksesta ja yhteisesti rahoitettuna syömässä pizzaa. Naisvuoren pizzerian talon pizza 9/10, pohja voisi olla mehevämpi. Täytti mahan, että kyllä sitä kelpaa mennä nukkumaan näillä eväillä.

Ehkä huomenna jatkuu matka Jyväskylään ehkä ei. Tuli nimittäin tarjous toiselta isommalta TikTokkaajalta "Vili's Kitchen Suomi", että hänellä olisi yöpaikkaa tarjolla. Ei tähän päivään kyllä viitsi uutta tuttavuutta enää lähteä luomaan, joten nyt piti jättää välistä. Henkilönä kuitenkin ihan mielenkiintoinen, että ehkä voisi jäädä Mikkeliin hetkeksi. Tällaiset tarjoukset hyviin tapaamisiin ei tohtisi jättää välistä.

Juhannuksen viettoa 

Ruokakaan ei mietoa

Se on juhannusaatto ja sen kunniaksi mietittiin jotain parempaa syömistä. Tämä kuitenkin vasta illalla. Päivällä sitä kulki vain ympäriinsä pohdiskelemassa, kun Panun tapaaminen siirettiin vasta huomiselle.

Siinä sitä tuli pohdiskeltua vähän omaa elämää ja sitä kuinka joitakin asioita on tosiaan ehkä sulkenut pois itsestään tuossa lapsena/nuoruudessa. Sitä sitten ongelman ratkaisemiseen vaaditaan yhtä pitkä aika kuin sen luomiseen. Ei nyt sentään 20 vuotta tarvitse elää, että tietyt ajattelutavat muuttuisi, mutta kyllä se vaatii jonkin verran aikaa. Mutta tässähän sitä aikaa on. Toki se on eri asia, että mitkä asiat on nyt niitä oikeita ongelmia ja mitkä ihan normaaleja luonteenpiirteisiin liittyviä seikkoja.

Illaksi sitä sitten livettäen kävi ensin 7€ pizzalla ja sitten kävi ostamassa vähän eväitä laavulle, jonka olin aikaisemmin päivällä käynyt tarkistamassa sisältävän puita. Sitä siinä sitten livetteli ja söi itsensä pieneen ähkyyn. Tuli ostettua vaahtokarkkeja ja 1,5l limun, joten kyllä siinä sokeri alkoi lopussa nousemaan vähän päähän, kun liveä lopettaessa alkoi hieman päässä särkemään.

Oli kuitenkin ihan hauskaa menoa. Eipä sitä muuten varmaan viettäisi juhannusta, jos tässä ei olisi tätä somea mukana. Se on kuitenkin surullista, kuinka paljon juhannuksesta huolimatta ihmisiä oli joka tapauksessa seuraamassa minun tohelointia ja juttuja. Miksi yksinäisyys on niin iso ongelma teknologiasta huolimatta vai onko se juuri teknologian takia? Miten paljon yksinäisyys loppujen lopuksi minuun vaikuttaa? Enhän minä nyt ole mitenkään yksin, mutta silloin aikaisemmin kyllä. En sanoisi sen vaikuttaneeni minuun, mutta en kyllä onnellinen ollut. Jospa pääsis sinne Alone ohjelmaa, joten voisi hyvällä syyllä kokeilla sitä yksin olemista kunnolla.

Tuulinen on ollut nyt sää

Helteitäkö se näin edeltää

Varkaudesta sain liftattua kyydin Juvaan. Kahdella kyydillä joutui matkan taittamaan. Varkaudesta ei meinannut kukaan napata kyytiin, mutta sitten pääsi hieman eteenpäin Joroiseen, josta sai aika nopeasti kyydin Juvaan. Juvalle kuljettava kuski sitten tunsi minut. Silloin tällöin on kuulemma seurailut minun livejä. Se on kyllä hauskaa, kun se kylähullun maine vain kasvaa.

Juvassa siis tarkoitus tavata Panu Suuronen. Huomisille sovittiin olevamme tarkemmin yhteyksissä, kun hänkin ehtii tulemaan tänne.

Muuten sitten nautiskellut rauhallisesta kulkemisesta ympäriinsä. Pienessä kylässä ei tölkkejä hirveämmin ole, mutta ahomansikoita on sitten poiminut ja syönyt sieltä täältä. Miestiskellyt vähän kaikkea tulevaisuuden kuvioita ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien määrä on kyllä rajaton, mutta mitä sitä haluaa ja arvostaa eniten?

Maailmat ovat ihmisten erillaiset

Täysin ei varmaa ole mitä kaitset

Yö oli pitkä ja sitä lokoili sitten 12 asti. Omissa ajatuksissa sitten kulkua. Kävi edellisen illan pantit palauttamassa sekä Prismassa kolikot tallettamassa.

Ei nyt erityisemmin viitsinyt olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa tai ainakaan livettämiseen ei ollut fiilistä, vaikka kyllähän minä ehkä ulospäin virien sellaiseksi positiiviseksi. Noh. Kummiskin tuli parin eilisen miehen kanssa törmättyä uudestaan, joten sitä jutteli vähän lisää asioista ja jakoi vähän selkeämmin omaa tarinaani.

Monenlaisia tarinoita tässä elämässä on kyllä. Kylän miehillä myös omansa hyvät ja huonot tarinansa. Jossakin määrin ehkä samankaltaisia näkemyksiä on joihinkin asioihin, mutta en nyt ihan kaikkea hyväksy heidän historiastaan. Sitä ei voi koskaan olla täysin varma, jos ihmiset salaavat tai vähättelevät joitakin asioita. Pitäisi olla enemmän tekemisissä, jotta saisi varmemman kuvan, mutta ei kyllä välttämättä ole tarvetta tutustua tiiviimmin henkilöihin, joilla on historiaanimka arvoja vastaan.

Luottamus on ylipäätään hankala asia. Itse ehkä liian luottavainen, mutta se ehkä johtuu osittain siihen omaan masennuksen kautta syntyneeseen uskotteluun, että ei minulla ole mitään menetettävää. Sitä on helppo luottaa, kun on avoin ottamaan kaikki iskut vastaan. Onko se kuitenkaan hyvä asia? Ehkä sitä pitäisi saada itsensä muistamaan, että mitä kaikkea hienoa ja arvokasta minulla on loppujen lopuksi mahdollista menettää.

Kaikkien asioiden avaaminen tulee viemään sen saman ajan, kun niiden sulkemiseen on myös kulunut. Sitä pitää vain jaksaa tietoisesti pyrkiä yhteen suuntaan, vaikka siellä ei tuntuisi olleen koskaan mitään.

Oli se mukavaa matkan taitto

Varkauden paikalliset syömäänkin laitto

Kuopiosta Varkauteen sai liftattua kyydin. Mikä puolisen tuntia siinä meni odotellessa, mutta sitten kyytiinsä minut nappasi seitekymppinen mukava mies vanhalla Skodallaan. Siinä sitten juteltiin niitä näitä: burnout, masennus, kalastaminen, some, ryssäviha. "Parantumiseen vaaditaan yhtä pitkä aika, kun sairastumiseen", oli ajatus, joka jäi mieleen vuorovaikutuksesta. Tämä koskee siis niin burnouttia, mutta myös jotain kaunaa kuten ryssävihaa. Burnoutti syntyy monen vuoden pakotetusta työskentelystä, joka vaatii monen vuoden pakotetun levon ja itseensä keskittymisen. Kaunat syntyy taas esim sukupolven mittaisesta sotimisesta, joten se vaatii sitten sukupolven mittaisen sopimisen.

Varkauteen saavuttiin turhankin nopeasti. Sitä olisi voinut keskustella vielä lisää. Panttien perässä kiertäessä tuli kuitenkin törmättyä paikallisiin vanhanliiton kylän miehiin, jotka sitten pyytivät illaksi syömään grilliruokaa. Noh ilmainen ruoka on ilmasta ja miehillä ihan mielenkiintoisia juttuja ja tarinoita kerrottavana. Aika intensiivistä touhua se kuitenkin oli, kun osa vähän enemmän päihtyneenä ja sitten kukaan ei osaa antaa toiselle puheenvuoroa. Itse siinä sitten yrittää kuunella ja ymmärtää kaikkia sekä samalla syödä nopeammin kuin ruokaa ahdetaan lautaselle.

Ehkä sitä vähän turhankin paljon ylikuormittu sosiaalisesti tai sitten muuten vaan nukkumaan mentäessä sitä ei saanut sitten nukuttua. Ajatukset murehti ja pyöri tästä päivästä aivan muualla lähes aamu neljään asti. Ei hyvä.

Paikasta toiseen siirtymistä

Rentoa yhdessä viihtymistä

Tarkoitus huomenna lähteä kulkemaan liftaamalla eteenpäin, joten tänään siirtyi rinkan kanssa lähemmäs otollista liftaus paikkaa. Siinähän tuli hiki, joten sitten iltapäivästä tuli käytyä uimassa.

Siinä samalla sitten livetti tyypillisesti ja pohdittiin sitten yhdessä elämää ja kuolemaa. Miten uskotaan? Mitä ihmisen sielu on, kun ei se voi olla energiaa ja materiaalia? Ihmiset syntyy tyhjästä ja sidotaan tähän maallisen energiaan ja materiaaliin. Maallisen osan kuoltua jatkaisimme kuitenkin jotenkin tätä olemassa oloa samalla, kun meidät muodostanut energia ja materia aikanaan muodostaa toisen sielun. Kuinka tämä voi olla mahdollista?

Jotkin asiat ovat meidän käsityskyvyn ulkopuolella kuten tällainen kuoleman jälkeinen olemassa olo. Kuinka se voi olla mahdollista? Kuinka siinä on edes mitään järkeä? Eikö ole joskus mukava vain täysin hävitä? Ajatuksena tyhjyys on pelottava, mutta mitä siinä on pelättävää, kun tyhjyys on myös tyhjä pelosta. 

Keskittyy nyt vain tähän hetkeen ja maallisen elämän selvittämiseen. Elää itselle oikeaksi koetulla tavalla, mutta on valmis hyväksymään ihmisyytensä. Ehkä sitä ei ollakkaan oikeassa. Ei meidän tarvitsekkaan. Meillä tulee olla vain sydämen halu oppia ja ymmärtää tämä maailma paremmin. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, ainoastaan täydellisyyteen pyrkiviä. Meidän ei tarvitse olla itsevarmoja kyvyistämme vaan kyvystämme tulla ja oppia kyvykkäämmäksi. Meidän tulee olla hyvä ihminen, ihminen pyrkimässä hyvyyteen. Pahuus on siinä paikalla pysymisessä ja halussa pysyä muuttumattomana.

Paljon erilaisia ihmisten kohtaamisia

Kaikki monella tavalla opettavaisia

Tuli käytyä One Wayn seurakunnan tilaisuudessa, treffailtua yhden seuraajan kanssa, törmättyä sitten pariin muuhun sekä pyörittyä vaan ympäriinsä omissa tunne/ajatus maisemissa.

One Wayn juhlatilaisuudessa oli saarnaa pitämässä oikein karismaattinen mies. Todella voimakas ja määrätietoinen tapa puhua asioista. Kyllä sillä saa ihmisiä puolelleen, mutta minkä puolelle karisman vai Jumalan ja Jeesuksen. Sitä voi vähän pohtia. Meno oli myös aina hurmoshenkinen, kun ihmiset rukoili mutisten omia asioitaan. Ei siinä nyt mitään väärää välttämättä ole, mutta sitä pohdiskeli asioita vähän psykologian näkökulmasta. Uskon vaikuttamisen sijasta nousi enemmän pintaan sellainen toisen karismaattisuuteen antautuminen ja omaan hurmioitumiseen hukuttautuminen.

Itse tykkään kyllä rauhallisemmasta pohdiskelusta. Käy raskaaksi tuollainen voimakkaasti tunteisiin vetoava käytös. Varmaan kyse siinä siitä, että ei halua muiden käytöksen hallitsevan sitä omaa tunnetta ja mielentilaa.

Sitten tuli yhden seuraajan kanssa treffailtua ihan treffi mielisesti. Toinen teki aloitteen tapaamiselle, joten päätin antaa mahdollisuuden. Ei välttämättä ollut mikään paras idea, kun pettymyksiä tulen vain toiselle tuottamaan. Juteltiin ja sitten tiet erkaantui. Noh. Eipä minun tarvitse muiden tunteista ottaa vastuuta, kun niiden annetaan syntyä ilman mitään vuorovaikutusta minun suuntaan.

Sitä sitten tuli käveltyä ympäriinsä ja kaikki rakkaus, parisuhde jne. asiat mielessä. Mitä minä haluan? Milloin? Olisiko se parempi vain sulkea asia ulos vielä toistaiseksi?

Nyt tuli tilipäivä

Tuli hyvin pantteja näitä

Nyt oli tuottoisaa kiertää, kun päivän aikana tuli kasaan 34€ panteista ja askelia 35k eli melkein 1€ jokaista tuhatta askelta kohden. Lisäksi tuli löydettyä yksi viidesosa karkkipussi naposteltavaksi.

Noilla tuotoilla oli hyvä käydä taas syömässä. Pizzeria Green Housessa käytiin sitten liven yleisön kanssa popsimassa 7,50€ lätty. Ois se kyllä paljon halvempaa itse valmistaa ruokaa, mutta ei sitä kyllä aikaa liikkene, kun kävelee koko päivän. Pitäisi kuitenkin katsoa, jos jostain löytäisi jotain keittolounaita halvalla. Vaikka pizzan kalorit kuluu minulla nopeasti kävelyyn, olisi se parempi hakea kunnon ruokaa.

Livetys oli myös hyvin antoisaa, kun saatiin taas jotain hyviä keskusteluja aikaiseksi. Parisuhteista puhuttiin. Kukapa ei haluaisi vierelleen kumppania, ystävää, jonka kanssa voi rakentaa ja jakaa tulevaisuutta syvemmin. Nykyään deittaileminen on vain todella hankalaa. Moni haluaa vain "kertakäyttää" eikä sitouduta. Jossakin pitäisi olla esillä, mutta ei tietenkään liian epätoivoisena. Monet eivät välttämättä uskalla tehdä aloitetta, mutta silloin ei voi tietenkään saavuttaa mitään.

Haluamansa elämän luomiseksi täytyy se elämä ottaa omiin käsiinsä. Ylempiin tahoihin luottaminen ei yletä loputtomiin. Oman elämän saavuttaminen vaatii vain rohkeutta, avoimuutta ja kärsivää yrittämistä. Vaikka vastaan tulisikin torjuntoja ja epäonnistumisia, ihmisenä me olemme kykeneväisiä oppimaan ja kasvamaan ihmisenä vielä paremmaksi ja kypsemmäksi. Pitkän taivaleen jälkeen se palkkio maistuu myös entistä paremmalta.

Näitä asioita ei ole osannut ennen ajatella. Sitä ei ole kokenut olevan valmis ja riittävän eheä ihminen suhteiden kokeilemiseen. Rakkautta ei ole muutenkaan tullut koettua hirveästi, kun vanhempiin suhde on kehittynyt ainakin omasta puolesta tunteettomaksi. Ehkä sitä joskus herää rakkaus paremmin myös vanhempia ja sisaruksia kohtaan. En tiedä. Tunteena tämä on kuitenkin niin ihana lämpöä tuova sekoituksena kaipausta. 

"Varis on vielä baby", "Varis on vasta tipuna kuoriutumassa" kommentteja on tullut ja kyllähän nuo pitää osittain paikkansa. Ei sitä kyllä haluaisi itseään kakskymppisenä pitää vielä lapsena, mutta on tässä monen asian suhteen paljon koettavaa ja opittavaa. Välillä masentaa se suunnattomuus elämässä, mutta kyllä tästä voi olla kiitollinen millaisen seikkailun elämä loppujen lopuksi tarjoaa.

Perjantaista viikolopun juhlivaa väkeä

Mahdollisuuksia saa ja voi näkeä

Ihmiset nyt viikonlopuksi isommin liikkeellä ja kyllähän se luo hyvät mahdollisuudet pullojen keräämiseen, mutta myös hyviin kohtaamisiin. Yksi seuraaja bongasi minut "Vuolijoen poikana" ja siinä juteltiin sitten hieman elämästä ja ihmisistä. 

Valkeisen lammella pyörähti jossakin välissä ja siinä istuessa seurasi, kun pienillä pojilla pääsi tuulen mukana sellainen vesiruisku ajelehtimaan liian syvälle. Ei poikien äiti ehtinyt tilannetta pelastaa ja pojat alkoivat itkemään vahinkoaan. Hetken sitä siinä katsoin, mutta sitten päätin tehdä pienen arjen sankarin teon ja pulahtaa hakemassa vesiruisku pojille. Rehellisesti sanottuna voisi kyllä pyrkiä tekemään tuollaisia asioita enemmän, kun ei se nyt joutilaasta ajasta ole mitenkään pois saada jonkun hymyilemään auttamalla.

Illasta sitä tuli myös katusaarnaaja One Way seurakunnasta vastaan. Ei senkään kohtaamisen vastaanottamisessa ole mitään menetettävää, joten miksi ei pysähtyisi kuuntelemaan, jos toinen kokee lähetystyön tekemisen tärkeäksi. Siinä syntyi sitten mukavan rauhallinen ja avoin lyhyt keskustelu. Ehkä sitä voisi pyörähtää sunnuntaina heidän tilaisuudessaan.

Vaikka ei minua suoranaisesti häiritse olla alkoholia tai muiden päihteiden käyttäjien seurassa juttelemassa, on se kyllä mukavempaa olla kanssa ihmisten, joilla on tietyn arvot pitämässä elämää paremassa tasapainossa. Kaikilla ihmisillä ei alkoholikaan näy päälle päin, mutta he saattavat silti olla pienessä usvassa, jonka takia he eivät ole niin läsnä itse hetkessä. Se ei tietenkään ole kovinkaan mukavaa keskustella ihmisille, jotka eivät ole läsnä keskustelussa ja unohtavat sen sisällön jälkeenpäin.

Lahjana repolaisen pukua

Pitkästi taas jalan kulkua

Sitä somettamisen kautta vain tavoittaa ja inspiroi joitain ihmisiä, vaikka ei tässä touhussa mitään erikoista ole. Tulikin sitten tarjous RepoExtreme liikkeestä, että he voivat tarjota vähän vaatetusta ilman mitään vastapalvelusta. Kamppeiden saaminen on aina vähän kysymysmerkki, kun niille ei välttämättä tila riitä. Kyllä se pitää kuitenkin jokaiseen hyvään tarjoukseen lähteä eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Sitä tuli saatua siistin näköinen flannelipaita sekä mukaan otettiin myös mukavan joustavat ulkoiluhousut. Olisi ollut tarjolla myös enemmän, mutta ei kaikkea voi ottaa tähän väliin. Vaatisi kyllä jonkun matkailuauton, että vaatteita voisi organisoida kätevämmin ja käyttää monipuolisemmin sekä tyylikkäämmin. Ehkä sitä joskus.

Repon liikkeeseen piti aamusta kävellä jonkin matkaa keskustasta, joten sitä piti tietenkin kävellä myös takaisin. Sää hieman ikävän sadekuuroinen. Aamulla tuli kastuttua enemmän, mutta päivällä sitä tuli matkan varrella hylätty autokorjaamo vastaan, jota live katsojien kanssa tuli tutkittua. Ei nyt mikään mielenkiintoisin paikka, kun kaikki lasit ja vastaavat hajoitettuina pitkin lattiaa. Täytyy kuitenkin jossain välissä käydä kuvailemassa myös ihan videolle paikka.

Päivä kääntyi siitä sitten kulkiessa iltaan. Sitä tuli pizzalla käytyä vähän pakotettuna, kun ei sitä oikein muuten pysähdy syömään lämmintä ruokaa. Onhan se tärkeää syödä kunnolla, kun 20km kilometriä tulee käveltyä päivän aikana. Ei sitä kuitenkaan tule tienattua päivässä rahaa silleen, että koen ansaitsevani kunnon aterian. Omapaahan tämä on valinta. Kyllähän sitä "rappiolivettäjät" tienaavat mobilepay lippaalla kerjäten ihan hyvin, mutta en halua olla kerjäläisenä. Omalla työskentelyllä se raha/elanto tulisi ansaita. Kyllähän se useamman tunnin livessä oleminen, välillä puhuminen ja paikkojen näyttäminen 100 ihmiselle voidaan laskea työksi ja sitähän ihmiset voivat ja ovat osa ehkä ihan valmiita tukemaan.

Tuntuu kuitenkin välillä siltä, että ei minulla ole oikeasti mitään antamisen arvoista. Ihmiset vain ystävällisyyden vuoksi mielistelee ja kehuu. En nyt itseäni mitenkään arvottomana pidä, mutta ehkä välillä hankala nähdä se oma arvo.

Tuli sitä taas talsittua

Uusia katsojia seuraamaan haalittua

Jos ei tässä elämässä mitään muuta, ainakin noita kilometrejä tulee käveltyä. Päivän päätteeksi kerty 40k askelta eli 26,7km. Kaipa sitä pullojakin tuli kerättyä lähemmäs 10€ edestä. Oishan sitä tehokkaampia tapoja olemassa rahan tienaamisen suhteen, mutta ensin pitäisi se tavoite selkeentyä, että mihin sitä rahaa tarvitsee. Toki se on ihan hyvä väite, että hankkii ensin rahat sitten käyttökohteen rahalle, mutta tuo järjestys ei motivoi minua liikkeelle.

Joka tapauksessa tässä elämässä tavoitellaan myös tulevaisuudessa jonkin tasoista kulkurimaista elämää, joten vaikkei sitä rahaa suoranaisesti nyt tulekkaan, sitä somessa kokoajan rakentaa pohjaa tulevaisuudelle. Nyt taas hitaasti, mutta ehkä se piikki ja trendaava idea nousee taas jossain välissä.

Livettämisessä on kuitenkin tullut huomattua, että parisuhdemaiset kuviot tuntuu ihmisiä kiinnostavan eniten. Tämä kyllä käy järkeen, että jokin nuoren parin seikkailut varmasti aktivoi katsojia tavalla ja toisella. Onko se kuitenkaan hyvä idea? Noh se riippuu osapuolista, kuinka paljon haluaa yksityiselämää jakaa muille. Minulle se ei sinällään ole ongelma, mutta en kyllä itse haluaisi altistaa ketään julkisuuden haitoille.

Onhan asia kuitenkin aiheena mukava ja myös tavallaan ajankohtainen. Sitä kuitenkin mietii välillä, että millä tarkoituksella ihmiset kyselee minun suhdetta naisiin, seurusteluun ja parisuhteisiin. Jossain määrin varmaan olen ihan hauskan kiusoittelun kohde tällaisena viattomana "söpönä" miehen alkuna, jolla ei mitenkään kummemmin ole asiaan liittyen kokemusta. Onhan tuo hauskaa, mutta kuinka tervettä/turvallista vihjailu ja vitsailu on. Sitä voi miettiä. Naiselle nyt varsinkin, kun heille kyllä dm:t lähtee varmaan helposti laulamaan. Onhan minullekin tullut ehdotuksia, että voisi tavata ja tutustua. Noista ei sitten voi kuitenkaan olla varma, että millaisella mielellä toinen haluaa tutustua. Tähän mennessä ei kukaan ole kuitenkaan suoraan lähestynyt seurustelu ajatuksella. Tai mistä sitä tietää. Naiset kuulemma käyttäytyvät aika vihjailevasti, jotka sitten tietenkin sivuttaa, jos itsellä ei ole herännyt kiinnostus mitenkään syvemmin. 😅

Aurinkoa, tihkua ja maisemia

Rauhallisia tapaamisia

Hieman huonosti tuli nukuttua ensimmäinen yö Kuopiossa. Yöllinen tuuli ravisteli riippumattoa turhan äänekkäästi, mutta kyllä sitä sai hieman silmiä ummistettua, kun riittävän väsynyt oli. Aamulla kävi sitten pulahtamassa peseytymään järvessä.

Päivällä tuli tavattua yhden paikallisen seuraajan kanssa. Rentoa ja kevyttä jutusteltua. Aika spontaansti sovittiin tapaaminen, joten siinä oli sitten hieman päätöntä ympäriinsä kävelyä. Kuopion keskustassa ei isommin vaikuta olevan nähtävää tai sitten paikalliset on niin tottuneita, että eivät näe joissain asioissa mitään ihmeellistä, vaikka vierailijoille se sitä saattaa olla. Vähän niinkuin tämä minun elämä, joka on aikalailla minulle tylsää ja normaalia arkea, mutta muille todella mielenkiintoista.

Kyllä sitä kuitenkin joitakin nähtävyyksiä löysi sitten illemmalla kulkiessa ja livettäessä. Puijon huipulta oli ihan nätit näköalat. Jotkin vanhemmat rakennukset on ihan komeita. Lisäksi löydettiin kalliossa oleva kellari tai vastaava, jossa on lukottomat ovet. Ehkä sitä jossain välissä menee yöpymään sinne.

Päivä vierähti aika nopeasti, vaikka aika tavoiteetonta kulkemista harrastettiin. Eipä sitä tavotteita aina tarvitsekkaan olla, mutta antaishan ne päivään ja tulevaan enemmän selkeyttä. Hetkestä nauttiminen on myös ihan hyväksi, mutta sitä herää kysymys: Kuinka ja miten hyvästä/kauniista hetkestä tulisi nauttia? Kaunko sitä voi antaa itselleen aikaa vain nauttia paikallaan olosta maisemaa, tunnetta, musiikkia tms. ihaillen? Otatko asian muistoksi kuvana tai päiväkirjamerkintänä vai pelkkänä mentaalisena muistona? 

Näistä herää vain näitä kysymyksiä, kun asiat synnyttää vaihoehtoja, jotka vaativat valintoja. Tarvitseeko sitä kuitenkaan valita mitään vai valitseeko itse elämä ne oikeat hetket sinulle? Ainakin huomisen näkeminen on aina hyvä valinta.

Niin matka taas kulkurina jatkuu

Siihen aika mukavia yllätyksiä mahtuu

Hiemaan epäilytti lähteä taas kulkemaan vanhempien luota. Ei se paikalla pysyminenkään toimi, mutta tuntemattomaan kulkeminen ei myöskään vedä tietenkään puoleensa, kun ei voi siltä odottaa ja haluta mitään.

Vanhempien kyydissä hyppäsi isomman tien varteen, josta puolen tunnin odottelun jälkeen löytyi kyyti. Samalla kyydillä olisi Kajaanista päässyt jopa Espooseen asti, mutta tällä kertaa jäätiin Kuopioon. Sopivan iso kaupunki oleskella, kun tarkoitus on myös Juvassa poiketa juhannuksen aikana tapamaan dokumenttielokuvaohjaaja Panu Suuronen.

Liftimatkan aikana tuli taas perinteisesti keskusteltua niitä ja näitä. Elämän tarkoituksesta puhuttiin ja sen isommin löytämisen harvinaisuudesta. Pienempiä tarkoituksia ja suuntia elämälle kyllä usein löytää, mikä on ihan riittävää monille. Sitä kadehtiikin luontaisesti spontaaneja ihmisiä, jotka osaa kulkea kuin tuulen mukana ideasta toiseen. Itsekkin tällaiseen spontaanimpaan tyyliin yrittää antautua, mutta siinä on sellainen mietiskelevä ja harkitseva persoona rajoittamassa asioita.

Sen on kuitenkin tässä kulkiessa todennut, että elämässä parhaimpia asioita ovat yllätykset. Tästä olen joskus aikaisemminkin maininnut, että positiiviset yllätykset tuovat ainakin omasta mielestä elämään eniten sitä iloa ja onnellisuutta. Yllätyksien saaminen kuitenkin vaatii vain sen, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan. Tutusta ja turvallisesta harvemmin niitä yllätyksiä löytyy.

On se kuitenkin pelottava tie kulkea. Olisiko se parempi vain hankkiutua johonkin helppoon työhön kuten kaupan kassalle? Tarviiko sitä elämässä kokea positiivisten ja negatiivisten yllätyksien ihanaa vuoristorataa? Mikä on loppujen lopuksi se paras valinta? Onko parasta vaihtoehtoa olemassa?

Kesän ensi purjehdukset

Perheen kesken viimeiset kujeilukset

Oli sopivasti tuulta tarjolla, joten päätin laittaa purjelaudan vesille kesän ensimmäistä kertaa ja ennen muun kulkuroinnin jatkamista. Olosuhteet olivat muuten mainiot, mutta tuulen suunta oli rannasta pois päin. Keskelle järveä pääsi siis menemään mukavaa vauhtia, mutta rantaan palaaminen oli hidasta ja työlästä.

Purjehtiminen on kuitenkin metkaa puuhaa, kun se vaatii sitä hetkessä olemista purjeen pitämiseksi oikeassa asennossa, mutta silti voi rentoutua ja antaa tuulen viedä vain mukanaan. Hyvällä säällä sitä ikäänkuin lentää veden päällä ja siinä kyllä saa päästettyä irti turhista huolista.

Sai ihan hyvän videon kuvattua touhuilusta, mutta mikrofonin suhteen hieman hankala saada ääntä tallennettua selkeästi tuulen ja veden tunkeutuessa mikin sisälle.

Joka tapauksessa mukava päivä, kun sitä tuli myös perheen kesken pelailtua lautapelejä, höpöteltyä mukavia ja valmistettua pizzaa. Tästä on hyvä lähteä huomenna liikkeelle, vaikka se takaisin tien päälle hyppääminen aina jännittää.

Juhlat on tympeitä joka kerta

Mutta ainakin siinä on uutta verta

Pikkusiskon rippijuhlat. En kyllä edelleenkään ymmärrä isommin juhlimisen päälle, jos järjestelyyn joutuu käyttämään paljon aikaa ja vaivaa. Kyllä se kuitenkin mieltä piristi, kun paikalle tuli pyörimään myös muita vanhempiea sisaruksia, joiden kanssa voi asioista keskustella. Kyllä se vaikuttaa olevan niin, että pelkästään vanhempien ja nuorempien sisaruksien seurassa oleminen jotenkin laittaa mielen passivoitumaan.

Jotakin negatiivista sitä on kyllä lapsuudessa kertynyt, mutta sen on vain sivuttanut niin, että sitä ei voi tiedostaa tietoisesti. Eipä se nyt isommin haittaa, kun muistaa pitää itsensä liikkeessä niin, että ei jumitu liian pitkäksi vanhempien luokse käymään. 😅 Nyt sitä tässä on oltu taas hetki, vaikka olihan tuossa väliseä kertausharjoitus.

Millaiseksi sen oman hahmonsa tarkentaa

Ehkä silloin sen tukevamaksi rakentaa

Eipä siitä pohdiskelusta pääse yli eikä ympäri. Yhdeltä seuraajalta tuli hyvä ehdotus, että minun kohdalla kyse voisi olla eristäytyvästä persoonallisuudesta, joka on kyllä aika kuvaava verrattuna siihen, että laittaisi asiat vain introverttisyyden piikkiin. Joka tapauksessa oishan tässä ainesta käsitellä asioita myös ammattilaisen kanssa. Se on vain hieman monkmutkaista tähän elämäntyyliin. Tavallaan haluaisi myös tuoda tällaisten asioiden käsittelyä esille samalla tavoin, kun HealthyGamerGG youtube kanava on haastatellut isomman maailman kontentin tuottajia. Loppujen lopuksi kaikilla on joitain ongelmia, joten olisi siisti nähdä jokin kanava, jossa suomalaiset ulkoisesti menestyvät ihmiset avautuisivat omista haasteistaan.

Ehkä sitä itse pyrkii joskus luomaan tuollaiseen liittyvän podcastin, mutta en ole kyllä varma. Vähän miettinyt itse omaa roolia tässä maailmassa ja miettinyt, mikä itselle on luontaisinta. Minulla ei löydy sitä tiettyä kunnianhimoa, joten isompien asioiden tavoitteleminen on haastavaa, vaikka niihin ehkä löytyis oikein mainioita ideoita. Ehkä sitä vain pitää hio omaa Nuuskamuikkunen roolia. Mitä selkeämmän hahmon itsestään saa aikaiseksi, sitä paremmin sitä voi lähtä myymään muille. Pohdiskeleva, melankolinen, yksin viihtyvä ja kulkuri. Jos miettii joitain ohjelmia, jossa pyritään työntämään monenlaisia ihmisiä samaan tilaan, sitä olisi ehkä mielenkiintoinen lisä enemmän ulospäinsuuntautuneiden seassa.

Nämä asiat on vain harmi vain loogisesti hyväksi todettuja mahdollisuuksia. Mitä minä oikeasti haluan? Sitä ei nyt ainakaan tässä mielentilassa oikein saa keksittyä/nähtyä. Toisille se on siinä mielessä selkeää. Halutaan koira tai ulkomaan matka. Minä en kuitenkaan halua. Voin nähdä asian hyödyt ja todeta sen hyväksi vaihtoehdoksi, mutta haluaisin sen "himon" vetovoiman viemään elämää eteenpäin.

Hyviä ideoita kyllä on

Toteuttamishalu vain mahdoton

Ei se pääkoppa nyt innostu mistään. Ajankuluksi sitä nyt keksii jotain hyödyllistä tekemistä: haravointia, lautapelejä ja treenailua. Ei se kuitenkaan muuta niitä syvempiä fiiliksiä. Se on vain joku tässä kotona käymisessä, että nousee jotkin alitajuiset masentelu fiilikset pintaan. Ainakin vaikuttaa siltä. 

Kyllä sen tässä on huomannut, että itselle toimii paremmin ns. jatkuvasti liikkeellä oleminen. Asioiden aloittaminen on hankalaa, joten on parempi, että kokoajan olisi liikkeessä ja tekemässä. Siinähän se oma laiskuus piilee. Aloittaminen ja lähteminen on laiskaa ja hidasta.

Yrittänyt sitten pohdiskella tässä, että mistä kaikki johtuu. Vanhemmilta kysellyt paljon millainen olen ollut lapsena ja sitä rataa. Kyllä se sieltäkin näkyy tietty itsenäiseksi eristäytyminen ja omissa maailmoissa oleminen. Varsinaiseen syntymään olin myös aika laiska, kun ensimmäinen laskettu aika minulle oli 6.12., mutta se venyi sitten 23.12. asti. 🤣

Jotkut, kuten oma isä, kokee tällaisen menneen miettimisen turhana, mutta itseä kyllä kiinnostaa selvittää, että mistä asiat nykyisyydessä voisi johtua. Ei se tietenkään korjaa tilannetta, mutta ongelman tarkka selvittäminen on puolet ratkaisusta. Ongelmana taas on tässä aika selkeästi: Oma synnynnäinen persoonallisuus. Varhaisten kiintymissuhteiden heikko muodostuminen. 

Sellaisia ajatuksia tähän väliin. Eiköhän ne elämän mysteerit tästä aukea joku päivä. Kyllähän nämä mielialan vaihtelut on myös täysin normaaleja, mutta onhan se minun perustaso aika matalalla. Inspiraatio saattaa kuitenkin hypätä innostamaan milloin tahansa, että ei tässä mitään hätää ole.

Polttavan auringon alla takaisin soutelua

Oman mielenkiinnottumuuden voivottelua

Tuli vietettyä yö söpössä pienessä saaressa. Auringon paiste ja linnut kuitenkin herättivät ylös aika varhain, mutta sitä jäi nauttimaan aamu auringonsta pariksi tunniksi ennen takaisin soutamista. Taivas oli pilvetön ja aurinko porotti samalla, kun joutui mutkittelemaan hieman huonosti aseteltujen airojen kanssa. Airot eivät olleet samalla tasalla eikä minulla ollut työkaluja asian korjaamiseen, joten joutui vähän väliä tekemään korjausliike oikean suunnan pitämiseksi, mikä tietenkin hidastaa matkaa ja kuluttaa enemmän energiaa.

Kyllä sieltä sitten takaisin oikealle rannalle pääsi ja sitä rataa. Päivä kuitenkin loppujen lopuksi oli taas vaihteeksi hieman masentava. Ei tunnu mikään motivoivan eteenpäin eikä löydy inspiraatiota tekemiseen. Sitä kyllä miettii tällaisina päivinä, että olisi kyllä mielenkiintoista tutkituttaa omia aivoja vähän enemmän. Itseltä tuntuu puuttuvan sellainen tietynlainen dopamiini herkkyys ja halu, mikä sitten hankaloittaa sitä oman elämän viemistä eteenpäin. Sen kyllä tiedostaa, että tällaidet päivät on ohi meneviä. Sitä kuitenkin toivoisi, että itsessä olisi enemmän sellaista kunnianhimoa ja halua saavuttaa suuria.

Noh. Joku toinen päivä se sitten kaivetaan pinnalle. Tuli käytettyä loput päivästä Webtoonien lukemiseen sekä siinä sivussa vähän kaiken tämän elämisen pohdiskeluun.

Hieman pihatöitä

Soutaen saareen öitä

Päätin sitten pyörähtää soutamalla saareen yöksi nukkumaan. 5 kilometriä soutamista ja hieman huonoilla airoilla. Laittoi vähän miettimään, että oliko tämä hyvä idea, mutta parempi se on tehdä ilman liiallista harkitsemista kuin jättää tekemättä liiallisen harkitsemisen takia. Joku voi sanoa, että asiat olisi hyvä suunnitella asiat etukäteen pitkälle ennen toteutusta, mutta se ei ole minun juttu. Elämässä pitää liikkua eteenpäin ja ei sitä edetä, jos jäädään vain suunnittelupöydän ääreen.

Pientä laiskottelua

Sämpylöiden leivoskelua

Ei tälle päivää inspiroitunut tekemään mitään erikoista. Sämpylät pyöräytti ja heitti sekaan hieman kuivattuja ja jauhottuja voikukan juuria. Ei mitään ihmeellisempää siis. Illasta taas sai vähän aivoja viriteltyä sekä suunniteltua seuraavan päivän reissu paremmin. Ei mennäkkään purjelautalla, kun tuulet eivät ole niin suotuisat. Soutamalla se on parempi ja sitä touhua voi myös helpommin livettää.

Arkista palautumista

Sometus moodin latautumista

Pitkään tuli nukuttua. Nukahti joskus 22 aikoihin ja heräsi 10:30. Aamupäivästä sitten pyöräytti sämpylät, kun pikkusisko oli lähtemässä rippikouluun. Päivällä muille sisaruksille makaronilaatikkoa. Illasta taas saunan lämmitykseen.

Ei mitään erikoisempaa. Mökillä vähän keräili voikukan juuria, jos niitä saisi hyödynnettyä jotenkin. Vähän yritti ideoida seuraavia kuvioita, mutta katsoo mitä kaikkea toteuttaa, kun vanhemmat haluisivat omilla askareillaan vetää yhteen suuntaa.

Viimeiset varuste hikoilut

Sit sotasaaliin iloilut

Kertausharjoituksen päätös, pullosaaliin palautus, livessä tilanne päivitys ja lepoon käyminen.

Viimeistä päivää viedään, joka meinaa hikoilua kaluston ja varusteiden palautuksessa. Helteisiä päiviä on nämä kaikki ollut, mutta vielä piti vetää viimeinen veto. Yksi hanska oli harjoituksessa kadonnut ympäriin juostessa, mutta ei siinä mitään.

Sotasaalista pääsi hyvin kertymään. 27,40€ edestä kävi palauttamass pulloja Lidliin ja palkkaa/päivärahaa kertyi 760€. Lisäksi nappasi mukaan pari muonapussia siviiliin, kun muille ei ne kelvannut eväänä bussimatkoilla. Yksi ryhmän jäsen onnistui löytämään myös Glock FM 78 puukon metsästä, jonka sain ottaa matkaani. Joku 52€ arvoinen puukko. Toisin sanoen ihan mukava reissu, kun otti kaiken mahdollisen irti. 

Eikä harjoitus ollut mitenkään fyysisesyi tai henkisesti rankka. Illalla uni kuitenkin lähti nappamaan aika aikaisin. 😴

Metsään me mentiin

Siellä ruokaa viikko tehtiin

Rovajärvelle kuljettiin 25.5. päivä taisteluharjoitukseen. Kokonaisuudessaan aika rento harjoitus, kun sai keskittyä omaan hommaan ilman taisteluja. Sinällään olisi toivunut vähän enemmän säpinää, mutta sää oli sen verran nätti, että sitä kelpasi olla johtamassa muonitusryhmää ja syödä kunnolla.

Välillä joutui vähän valvomaan, mutta harjoituksen lopussa oli ryhmitys pienen järven rannalla, jossa pystyi käymään virkistäytymässä, vaikka se olikin kielettyä.

Paljon kuitenkin joutui välillä odottelemaan paikasta toiseen siirtymistä, mutta sitä se on. Paljon tuli myös asioita kerrattua ja myös parempia taitoja opittua. 

Kiirettä ja sit odottelua

Ainaista vuoron odottelua

Toista päivää. Öiden nukkuminen sisätiloissa on kyllä tympeää, mutta onneksi alku vain sisätiloissa ja pakkailua, minkä jälkeen pääsee takaisin raikkaaseen ulkoilmaan metsän keskelle.

Metsässä pääsee myös vihdoinkin kunnolla hommiin. Kasarmilla joutuu jatkuvasti odottelemaan ja sitten taas yhtäkkiä on hirveä kiire. Käytiin aseet kohdistamassa ampumaradalla, jossa myös piti taas odotella varmaan 3 tuntia yhteensä. Kyllä se tauluun osui, mutta aika huonosti. No tärkeämpää on, että saa ainekset tähdättyä keittimeen näin sotilaskeittäjäAUna. 😅

Kertaamaan mä astuin

Kalustomankelissa hikeen kastuin

Sitten aivot ja oma ajattelu saa mennä. Kertausharjoitukset alko ja perinteinen "kiire odottamaan". Tiukka ja selkee rytmi on mukavaa vaihtelua, mutta kaluston laskemista ja pakkaamista ei kukaan jaksa. Kun pääsee metsään, tämä alkaa olemaan mukavempaa. Ei tarvitse odotella joka toinen vartti uutta käskyä vaan ottaa ensimmäisen käskyn ja tekee sitten vain hommaansa.

Taimen maahan mä istutin

On se pieni askel isokin

Porukoiden apuna puiden istuttamisessa. Tylsää ja pitkästyttävää puuhaa, mutta sehän on minun tyyliini. Tehdään pientä asiaa kerralla, joka kyllä oikeaan maaperään iskettynä kasvaa vielä joksikin vahvaksi ja suureksi. 
Nyt onkin tullut istutettua monia ajatuksia ja ideoita omaan mieleen, katsoo jos jotain lähtisi kasvamaan kertausharjoituksen aikana. Huomenna sinne ja se on sitten pitkälti omat aivot narikkaan ja vain käskyjen perään taipumista.

Ainoastaan paljon kiireistä touhua

Kulkurille tämä ehkä aika outoa

Pihatöitä, postipakettien vastaanottoa, sämpylöiden tekoa ja saunan lämmitystä.

Työn ja touhun täytteistä päivää taas, kun tähän on nyt vähän innostunut "rentoutumaan". Pihatöiden parissa tuli umpeen kasvaneesta kivikkoisesta kukkapenkistä raivattua ainakin 4 tuntia kiveä, maata ja kasveja pois. Siinä samalla vastaanotti myös postipaketin, jossa nyt tähän väliin isoin upgrade välineistön: Hohem iSteady Pro 4 Kit. Jatkossa voi sitten saada tallennettua kuvaa uudista kulmista ilman isompaa improvisointia.

Päivällä pyöritteli sitten pihatöiden jälkeen sämpylät, jonka jälkeen polkasi kaupan postiautomastin kautta saunan lämmitykseen. Postissa oli tullut 4 USB porttinen laturi. Proakku oli myös laittanut pakettiin lakupatukan. 😋 Oli mukava yllätys. Pitäisi jatkossa muistaa kuvata myös kaikki itse tilaamat asiat, kun niissä on muutenkin kontenttia, mutta pienet liikkeet voivat laittaa myös sekaan mukavia yllätyksiä.

Saunomisen jälkeen polkaisi sitten takaisin vanhempien varsinaiseen kotiin. Tosiaan isän työsuhdepyörällä oli liikkeellä. Sähköpyörä avustaa helposti siihen 25km/h, mutta itse vähän kokeili huippunopeutta alamäkeen ja saavutin 40km/h. 

Vanhemmilla taas vielä iltaa venyttääkseen pyöräytti toisen sämpylä annoksen, kun seuraavana päivänä on tarkoitus istuttaa puita. Aikaisemmin oli tullut leivottua jo 23 sämpylää, mutta ne kuluu todella nopeasti. Sitä siis pyöräytti toisenkin erän, jonka jälkeen nukkumaan hyvillä mielin.

Pientä some taukoilua

Isompaa ulkona talkoilua

Pihatöitä, viileitä öitä ja hyvät keskustelut myötä. Siinä tiivistettynä taas päivän meininkin. Somen työstäminen ei niin hirveästi nyt ole motivoinut, joten sitten on keskittynyt muuhun tekemiseen eli pihatöissä ahkeroimiseen. Se onkin puuhana todella hyvää, kun voi olla ulkona, saada jotain aikaiseksi, antaa ajatusten vain kulkea ja myös käydä hyviä keskusteluja.

Keskittyy siis nyt tähän. Sitten kertausharjoitus on tulossa kohta, joten antaa kaikkien omien ajatuksien hautua. Tullut nyt ihan hyviä ideoita mietittyä, mutta ne tosiaan pitää saada vielä hyvään ja selkeään järjestykseen, jotta asioita voi lähteä toteuttamaan askel kerrallaan ilman liian isoa kynnystä.

Lisää vain laiskottelua

Elämän ja itsensä aivoittelua

Ei mitään ihmeellisempää. Toinen päivä vain laiskaa tekemistä, mutta vilkasta ajattelua ja rentoa riippumatto roikuntaa.

Lauantai laiskottelua

Rauhallista ideoiden aivoittelua

Pihalla pyörimistä, pyykkäämistä, rentoa riippumatossa köllimistä ja uusien ideoiden syntymistä.

Ei sitä jaksa joka päivä viedä yhtä asiaa eteenpäin. Tietenkään sitä ei halua myöskään laiskotella, joten käyttin aikani tänään enemmän tai vähemmän hyödyllisesti pieneen treenailuun ja pyykkien pesemiseen.

Sitä tuli myös vähän selattua myös kännykkää päättömästi, mikä ei tietenkään ole hyvä. Jos haluaa levätä, sitä pitää levätä kunnolla eikä syöttää itselleen mitään pieniä dopamiinipiikkejä, jotka laittaa olon vain entistä turtuneemmaksi. Se kyllä vaatii itsekuria, jos haluaa jokaisen tunnin päivästä kuluvan hyödyllisesti ja jotain rakentavsti. Keskittyy tärkeisiin asioihin: oli se asia sitten ihmissuhteet, ura, harrastus tai jonkin taidon/tiedon opettelu.

Sitä sitten torkku illasta pienet päiväunet. Ajatuksena oli mennä taas johonkin uuteen hauskaa paikkaan nukkumaan, mutta sitä päätti sitten laiskotella kunnolla. Illasta sai kuitenkin ideoitua taas hieman virkistäviä ajatuksia ja selkeempää kuvaa siitä, että mitä asioita pitäisi saada tässä aikaiseksi seuraavana.

Kulku se vesille käy

Koko tarina ei vain näy

Puheluita, leipomista, pyörällä liikkumista, saunan lämmittämistä, auringonlasku ja saareen soutamista.

Kiireinen päivä. Illaksi oli matka saareen nukkumaan ja ajattelin yrittää tehdä siitä pidemmän videon. Aamusta kuitenkin oli ensin muita asioita hoidettavana kuten dokumenttielokuvaohjaaja Panu Suurosen kanssa puhelu ja pienen projektin käyntiin paneminen. Sitten pieni juoksulenkki.

Tämän jälkeen sitten lähdin leipomaan sämpylöitä iltaa varten ja kuvasin vähän prosessia. Sämpylät valmistuivat rutiininomaisesti ja taikinan kohotessa ehti soittaa toisen puhelun. Sitten taas alkoi yöpymisvarusteiden nopea pakkaaminen.

Tämän jälkeen pyörällä 8km matka mökille, jossa saunan lämmitys. Siinä kohdin kuitenkin into isomman videon kuvaamisen lopahti. Turhan kiireistä päivää vetää, että energia riittäisi myös kameran säättämiseen jokaisessa välissä.

Illalla kuitenkin livetteli auringonlaskun ja yöpaikkaa soutamisen. Lehtosaareen sitten rantauduttiin ja ainakin siitä jaksoi lyhyemmän pätkän kuvata. Pitää ainakin nämä lyhyiden videoiden sarjat pyörimässä, mutta myös pidemmille videoille olisi kysyntää. Kuinka ne saisi kuitenkin toteutettua, kun tekeminen perustuu aika spontaaneihin energiapiikkeihin?

Kuljen vain eteenpäin randomisti

Ideat ja suunnat syntyy spontaanisti

Puhelin soittoa, pyöräilyä, videoeditointia, uusien nukkumapaikkojen löytämistä, tylsää tuijottelu livettelyä ja parempien ideoiden oivaltamista.

Välillä asioista ei saa kiinni niin, että tietäisi mitä ja kuinka asioita toteuttaa. Sitä pitää vain muistaa kulkea eteenpäin. Jos pysyy samassa paikassa ja tilassa miettien, että miksi en nyt keksi mitään inspiroivaa, ei se inspiraatio tule sinun luokse vaan sinun pitää löytää se. Löytämisen prosessi taas tapahtuu kulkemalla tai olemalla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Sen takia sitä voi olla erityisen kiitollinen, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi olla avoimesti vuorovaikutuksessa. Joissakin asioissa on erilaisia näkemyksiä, mutta kukaan ei tuomitse suuresti vaan asioista voi keskustella ja sopia. 

Elämä kyllä sykkii ihanalla tavalla kohti tätä kesää. Välillä on epäluuloa omista kyvyistä, mutta sitten inspiroitunut intoa ja keskittynyttä kulkemista rauhallisessa mielentilassa. Sitä rakentaa, korjaa ja parantaa. Kyllä joskus jotain suurta aikaiseksi saa. Sen näkee sitten aikanaan.

Mahdollisuuksien valmistelua

Välineistön ostelua

Yhteydenottoja ihmisiin, jotka ovat ottaneet aikaisemmin kontaktia, heidän projektien edes auttamista, videokuvaus varustuksen ostamista, saunomista sekä muuta keskustelua.

Tietokoneella häärääminen vain jatkuu. Kalevan sanomien jutun kävi läpi ja teki pienet korjaukset suurimpien väärinkäsityksien välttämiseksi. Tämän jälkeen kirjoitteli sähköpostia myös eräälle henkilölle, joka oli lopputalvesta ottanut yhteyttä mobiilipelin luomisen merkeissä. Olin silloin lytännyt asian, kun olin lähdössä muualle eikä tapaamisen sopiminen asian keskustelusta sopinut enää aikatauluuni. Nyt kuitenkin asia palasi mieleen, joten laittoi sähköpostia, jos henkilöä kiinnostaa keskustella asiaa eteenpäin etänä. Otin myös yhteyttä toiseen henkilöön, dokumenttielokuvaohjaajaan, joka oli myös ottanut tammikuussa yhteyttä ensimmäisten uutisjuttujeni jälkeen. Olin sivuttanut asian kokonaan, kun dokumenttielokuva on aika pelottavan iso sana. En ollut vastannut hänen yhteenottoonsa mitenkään. Nyt kuitenkin myös se palasi mieleen, joten miksi sitä ei keskustelisi asiaa eteenpäin. Eihän se keskusteleminen sido minua mihinkään, joten miksi en lähde kaikkiin tällaisiin tarjouksiin mukaan miettimään asioita tarkemmin.

Näiden asioiden järjestelemisen lisäksi laittoi nyt tilaukseen välineitä videokuvaamista varten: Gopro vakautin, langaton mikrofoni ja 4-USB porttinen laturi. Katsoo missä välissä nuo saapuu, että voi asioita kuvailla vähän paremmin ja latailemaan laitteet myös tehokkaammin, kun yleensä tulee oltua vain yhden pistorasian äärellä, mutta laitteita sekä varavirtalähteitä on useampi.

Illalla sitten saunan lämmitystä ja saunomista. Yritti hieman livettää sitä touhua, mutta harmittavasti mobiiliyhteydet ei pelaa tuonne mökille. Hyvät live aiheet meni siinä sitten ohi. Illemmalla taas yritti livettää vain rennosti joku höpöttely live riippumatossa, mutta ei se toimi. Sitä on aikaisemminkin miettinyt, että ei pitäisi livettää ilman mitään isompaa ajatusta tai aihetta. Kyllähän sitä saadaan aina jotain "hauskaa" aikaiseksi, jos lähdetään puhumaan seksuaalissävytteisesti, mutta ei siitä tule mitenkään fulfilling fiilis. Pitää näitä livejäkin jaksaa suunnitella paremmin ja olla livettämättä, jos ei ole oikeasti jotain mitä haluan jakaa ja näyttää. Kyllähän meillä löytyy myös parempaa tekemistä, joten keskitytään sellaisiin asioihin, jotka saavat oikeasti jotain aikaiseksi tai ylläpitävät oikeita ihmissuhteita.

Epäröivät on välillä tunteet

Valheellisia monet kuteet

Ideointia, asioiden työstöä, epäröintiä ja yksinkertaista nautintoa.

Tänään vähän alkoi työstämään tietokoneella kaikkia asioita, jotka haluaisi saada parempaan kuntoon ja toimintaan. Patreon ja Discord ovat nyt alustoja, joihin pyrkii saamaan asiat toimimaan. Niistä ei kuitenkaan ole täysin varma, että miten asioita lähtisi työstämään. Mieleen hiipii sitten sellainen epävarmuus, että onko minusta loppujen lopuksi tähän, ei minulla ole kuitenkaan mitään hyödyllistä tarjottavaa ja sitä rataa. Kyllä sitä osaa tiedostaa, että noita tunteita ei tarvitse kuunnella. Ne on tunteita, jotka eivät kuitenkaan pidä paikkansa. Muut sen päättävät, että mikä kelpaa ja minkä arvoista kaikki tekemiseni on. Onhan tässä sitä positiivista palautetta siis pinnalla. Toki itse on niin sisältäpäin liikkeelle lähtevä ihminen, että ulkoiset kannustukset eivät ole kovinkaan tehokkaita. Toisaalta sitä on myös ulkoiselle negatiiviselle palautteelle myös aika neutraali. 

Asia kuitenkin kerrallaan. Sitä pitää sietää sokeana kulkemista, jos haluaa luoda jotain omaa uraa. Jatkuvaa ajatusten pyörittelyä ja idean vahvistamista tämä on. Kuinka paljon ja kuinka pitkälle nyt haluan pyrkiä? Heittäytyäkö täysin tähän, vaikka sitä voi epäonnistua? Miksi epäonnistuminen haittaisi, kun turvaverkko löytyy perheestä? Ihmisiähän on minun puolella varmaan reilusti enemmänkin, kun voin käsittää.

Joka tapauksessa vähän kävi livettelemässä ja pyöräilemässä Vuolijokea ympäriinsä. Ei täällä ole paljon nähtävää, mutta tosiaan se yksinkertaisuus on toisinaan hyvästä. Ei kaiken tarvitse olla niin pitkälle mietittyä. Ehkä sitä pitäisi välillä toteuttaa asioita toisen ajatusten pohjalta, kun itsellä tulee vastaan se ajatus, että tämähän on ihan tylsää katsottavaa. Se ei ole kuitenkaan minun tehtävä katsoa sisältöäni. 🤣 Kyllä osittain dokumentoin asioita myös itseäni varten, mutta muita saattaa juuri miellyttää asiat, jotka itse koen tylsänä.

Eiköhän tämä tästä. Mielentila on nyt vähän sellainen epäluuloinen omiin kykyihin, mutta se muuttuu kuten aina. Kevät saattaa olla osittain vaikuttamassa, kun siitepölyt iskee ja myös hormonitoiminta taitaa pyöriä eri tavalla.

Monta ois hyvää ostosta

Monet ideat nyt nostossa

Suunnittelua, ideointia ja pientä talkoo työskentelyä.

Päivä aika täynnä monenlaista ideointia. On nyt miettinyt sijottavansa vähän parempaan kalustoon somettamista varten. Tässä on sitten kuluttanut päivää sopivien välineiden etsintään ja hintojen vertailuun. Kannettavaa tietokonetta on katsellut, mutta siinä on riskinsä kantaa sitä mukana, kun kallis ostos ja helposti voi hajota, jos reppu tippuu tms. Mikrofoni ja vakautin goprolle ja puhelimelle on kuitenkin sellaiset, jotka tässä nyt pitää ainakin hankkia.

Äiti ehdotti, että lähtisin mukaan läheiselle Riihipihan museolle auttamaan ikkunan puitteiden ehostamisessa. Kyllähän sitä aikaa multa löytyy, joten siellä kävi sitten hieman ahertamassa. Siinä sitten mietti, että kuinka tärkeitä tällaiset paikat on. Talkoovoimilla asiat pyörii, mutta tuollainen talkoiden tekeminen ja yhteisöllinen toiminta on surullisen vähäistä. Siellä on tekemässä vain vanhemmat ikäpolvet. Nuorempi väki on kyllä ajautunut niin kauas kaikesta tästä, että nyt olisi hiljalleen aika löytää uudestaan yhteisöllisyys ja talkoovoimalla toiminen.

Illalla sitten tuli ideoita vähän kaikenlaista. Tässä loppujen lopuksi haluaisi saada elämällään jotakin hyödyllistä aikaiseksi, joten nyt on tullut pohdiskeltua erilaisia yritysmäisiä ideoita. Pitää montaa rautaa tulessa, jotta jostain valmistuu jotain hyödyllistä.

Äitienpäivä terkut

Oli hyvät herkut

Äitienpäivä, kirkossa käynti, herkuttelua, lautapelejä, keskusteluja ja pohdintoja.

Aamusta herättiin sisaruksien kanssa aikaisin, jotta äidille voitaisiin järjestää äitienpäivä yllätys sänkyyn. Siitä äitienpäivän vietto lähti käyntiin.

Kirkossa käytiin messussa. Ei hetken ole tullut käytyä kunnolla kirkossa ja alkoi miettimään toimituksen kaavamaisuutta. Kyllähän siinä pääsee sellaiseen hartaaseen mielentilaan, mutta jotenkin en tykkää, kun asiat tehdään tavallaan teennäisesti. Kukin tietenkin tyylillään eikä asia minulta mitenkään pois ole. Uskomisen suhteen en kuitenkaan halua pyrkiä mihinkään, koska en halua itse synnyttää teennäisesti kaikkia tunteita. Niiden kuuluisi tulla jostain syvältä. Ehkä?

Kirkon jälkeen oli sitten äitienpäivä kakkua tarjolla niin seurakunnan puolesta, mutta myös perheen kesken. Ruokapöydässä keskustelu meni sitten kristillisiin perinteisiin, uskomiseen, väittelyjen harrastamiseen ja väärinkäsityksiin liittyen. Meillä on perheessä loppujen lopuksi todella monia erilaisia näkökulmia ja on todella hauska käydä keskustelua asioista. Ehkä toisinaan saattaa mennä perusteluiden hakeminen liian pitkälle, mutta samaa perhettä ollaan, joten kaikki hyväksytään eri mielipideistä huolimatta.

Pitkin päivään tuli sitten pelailtua lautapelejä. Mikä onkaan parempi tapa viettää aikaa yhdessä? Pientä aivojumppaa, kun yritetään keksiä strategioita ja parasta tapaa voittaa. Samalla myös vain olla yhdessä.

Mielessä myös paljon pyörinyt kaikenlaista nyt tulevaisuuteen liittyen. Mihin suuntaan asioita lähtee nyt viemään eteenpäin? Mitä tarkalleen haluan nyt tavoitella? Mihin asetetaan joku isompi tavoite?

Rauhallista koti menoa

Kotoisen hälyistä lepoa

Askareita, juttelua, yhdessä oloa ja sauna.

Kun täällä on näin jälleen kerran, sitä lähtee miettimään ja haaveilemaan asioista eri tavalla. Ois se kyllä ihana mielikuva, että vanhemmilla, sisaruksilla tai muuten vain läheisillä ihmisillä löytyisi joku isompi koti, maatila tai vastaava. Paikka, josta löytyy majoitustilaa ja ovet olisi aina auki. Pystyisi elämään sellaista klassista kulkurielämään vuodenaikojen mukaan. Talvella kulkemassa maailmalla ja kesäksi palaisi asumaan ja avustamaan isomman yhteisöllisen pesäpuun ylläpidossa.

Tälle matkalle lähti mahdollisimman pienellä kynnyksellä ja ilman isompia ostoksia. Nyt on kuitenkin alkanut harkitsemaan isommin, jos hankkisi vähintään sen pyörän. Purjeveneessä asumisesta on jo hetken haaveillut sitten jossain välissä, mutta joku van life ois kyllä myös ihan siisti mahdollisuus. Kyllä tuollaisen asian voi saavuttaa myös yksin, mutta on se helpompaa, jos saisi rakennettua asian yhteisenä haaveena.

Näiden toteuttaminen kuitenkin vaatii sitä rahaa, että se tässä on nyt työnä, että saa tämän kaiken sellaiseen tuottavaan muotoon. Julkisuutta/näkyvyyttä on tässä nyt tullut kasvatettua. Seuraavaksi täytyy vain keksiä, kuinka tästä voidaan itselle sopivalla tavalla ja omaa sielua muille myymättä tuottamaan rahaa suhteellisen tasaisesti. Patreon on se yksinkertaisin tapa, mutta pitää alkaa perehtymään myös yhteystöiden tekemiseen ja sitä kautta kevyt yrittäjänä olemiseen. Aloittaa pienestä.

Siinä on vain pientä epämukavaa kynnystä, mutta kaikesta löytyy aina portaat, joten otetaan pieniä askeleita kerralla.

Matka nyt taas jatkuu

Kuulumiset perillä ja varrella vaihtuu

Liftaus matkojen keskustelut, kotona perheelliset väittelyt ja väsymys.

Aamulla tien varteen klo 9 aikaan, josta ensimmäinen kyyti Oulu-Muhos kahden miehen kanssa. Muhokselta kyyti Vaalaan 65 vuotiaan miehen kyydissä, jonka kanssa tuli keskusteltua aika laajasti politiikasta, ihmisissuhteista ja luonnosta. Vaalasta kyyti Kontiomäen risteykseen miehen kyydissä, jonka kanssa tuli sitten keskusteltua paljon elämäntyylini ruokapuolesta. Kontiomäestä sitten Kajaaniin naisen kyydistä. Kajaanista pikku siskon kyydillä vanhempien luokse.

Monenlaista sitä tuli matkalla keskusteltua ja tietenkin vähän itseään mainostettua, jos ihmisiä jäi kiinnostamaan. Toki keskustelut aikalailla yksipuolisia, että minä vain kerron itsestäni, mutta niinhän se menee noissa tilanteissa. Vähän itsekkin jotakin palaisia saa kyseltyä, mutta useampi kohtaaminen minulle, joten ei sitä tietenkään voi itse niin paljon oppia näkemään uusia ihmisiä.

Vanhempien luokse päästyään sitten kasvoille levähti ison perheen vilkkaus ja meluisuus. Sitä aina hetken poissa ollessaan unohtaa, että kuinka paljon ääntä täältä löytyy. Pienessä keittiö/ruokasalissa useampi ihminen keskustelemassa ja välillä pitää ääntä korottaa, kun keskustelut hukkuu tai on vain muuta sanottavaa niin, että temperamentit tulee pintaan. Fiilis kuitenkin kotoisa.

Aika varhain sitä illasta alkoi sitten väsyttämään. Ehkä vähän turhan sosiaalisesti aktiivinen päivä ollut taas. Tuli edellisenä yönä valvottua myös myöhään. Ehkä keho myös lähtee rentoutumaan enemmän, kun tietää vanhempien kodin olevan sellainen levähdyspaikka. 

Täällä nyt rentoutuu hetken äitienpäiväksi, jonka jälkeen keksii jotakin seikkailua täällä Kainuun maisemissa. ❤️

Sitä vähän järjestää pientä sätinää

Käsistä karkaamista ei meinaa käsittää

Pyörän palautus, makkaroiden paisto, pieni meet&greet, aarteenmetsästys ja vitsien karkaaminen.

Viimeistä päivää Oulussa, joten kävi ensin pyörällä viemässä rinkan otolliseen paikkaan, josta huomenna liftatessa ei tarvi hirveästi kävellä. Sitten kävi palauttamassa pyörän seuraajalle, jolta se oli lainassa.

Päivän mittaan kulkiessa tuli kuunneltua Narsistin Ympärilläni kirja loppuun, joka herätti ihan osuvia ajatuksia. Vähän tullut joltain randomilta sanomista, että olisi narsisti ja itse kokee sen aika naurettavaksi väitteeksi, kun en käytöksessäni ei ole mitään, että pyrkisin toiselta saamaan jotain. Kirjassa tuli kuitenkin osuvasti kuvattua, että millä tavoin narsistit pyrkii minun kaltaista ihmistä hallitsemaan. Olen siis itse enimmäkseen sinistä ja vihreä tyyppiä DISC analyysiin perustuen, ja kirjassa näihin tyyppeihin kohdistuneet esimerkit olivat aika osuvia. Ihan mielenkiintoisa sisältöä ja tykkään näistä Thomas Erikson kirjoista, vaikka tuollainen ihmisten kategorisointi eri tyyppeihin on vain yleistyksiä eikä niitä tulisi liikaa seurata.

Sitten illasta meni vähän paistamaan makkaraa, polttamaan loppuun polttopuut, jotka oli saanut yhdeltä seuraajalta. Oli ilmoittanut etukäteen, että ihmiset voivat tulla halutessaa tapamaan minua ja paistamaan makkaraa, mutta lopulta paikalle saapui vain yksi seuraaja sekä kaksi sukulaista pyörähtämään. Oli se ihan hauskaa ja siinä tuli aikaiseksi ihan hyvää keskustelua. Ensi kerralla pitää vain promota tuollaista meet&greettiä isommin, jotta ihmiset huomaa ajoissa suunnitella tulonsa.

Siinä tuli sitten irl keskustelujen aikana pidettyä liveä päällä ja kyllähän se aina vähän rajoittaa keskustelua, jos siellä on ylimääräisiä kuuntelijoita tavallaan. Meni sitten pää vähän sekasin, kun alkoi miettimään liven sulkemista, jotta se ei olisi mahdollisesti rajoittavana tekijänä sen oikean irl vuorovaikutuksen rentoudelle. Minullehan se ei ole ongelma eikä myöskään monelle muulle, mutta on se parempi, jos ottaisin tiukan linjan sen suhteen, että en livetä, jos on muiden ihmisten seurassa. Se on tietenkin hyvää viihdettä, mutta tavallaan sitä ei voi olla aidosti ehkä läsnä oikeassa keskustelussa.

Sitten mulle järjestettiin pieni yllätys. Ei mikään isoin aarteenmetsästys, mutta joka tapauksessa ihanasti ajateltu lahja toimitettiin minulle paikkaan X ja sitten lähdin sitä sieltä noutamaan. Aika spontaani juttu, mutta tuollaisia ois kyllä kiva saada/tehdä lisää. Pitää kyllä ehkä harkita jotakin aarteenmetsästyksien järjestämistä ja vihjeiden rakentamista. Varsinkin kesällä sillä voisi pyrkiä aktivoimaan kulloisinkin kaupungin seuraajia vähän liikkumaan sekä ehkä jakamaan juttua somessa, jolloin näin markkinointi mielessä ajateltuna saisi ehkä lisää näkyvyyttä.

Näitä kaikkia asioita hoiti siis livettäen ja livetystä jatkoi sitten iltaan vähän yli klo 23, ja kyllähän se meno alkoi lähtemään vähän villiksi. Ihmiset kehuu aika usein minun hymyä ja sitten annetaan sellainen vaikutelma, että moni nainen saattaisi olla minusta kiinnostunut jne. sitä rataa. Hommat sitten lähti ehkä vähän turhan vitsille, että minähän voisin halutessani käyttää tuollaista kiinnostusta hyödyksi. Pienessä porukassa tuollaiset on helppo ottaa vitsinä, kun ymmärtää toisia paremmin, mutta isommassa yleisön edessä kyllä voi antaa vääränlaisen kuvan itsestään. On tässä livettämisessä kyllä vaaransa. Pitää opetella hidastamaan välillä tahtia ja tiedostamaan, että missä mennään. 

Mielenkiintoisesti opettavaista kuitenkin tämä kaikki. Itsevarmuutta ei ole virhettömyyteen, mutta niistä oppimiseen kyllä löytyy. Tämä kaikki kyllä opettaa jatkuvasti enemmän ja enemmän asioita, että kuinka voisi itse käyttäytyä paremmin ja pysymään tietoisena siitä, että millainen tilanne on, onko minun tyylistä, mihin se on menossa ja onko kontrolli liikaa muilla ihmisillä.

🤯 Paljon tekstiä, mutta paljon syntyi päivässä ajatuksia ja tunteita sellaisesta itsereflektoinnista, että miten voisi edelleen hio paremmaksi omaa toimintaa.

Paljon lintuja

Näistä haastatteluja

Haaststtelu Kalevaan, aarteenmetsästystä, ihmisten parissa olemista, keskustelua ja lempeää auringon valoa.

Nyt vähän uudenlaista lentoa

Ku pyörällä kulkeminen on rentoa

Pyörän lainaus, suurempaa Oulun pyörimistä, pizzan herkuttelua ja auringonlasku. ❤️

Sai seuraajalta nyt pyörän lainaan. Rehellisesti sanottuna olisi pitänyt heti alusta asti kysellä aktiivisesti pyörän lainaamista tai vuokraamista. Ainakin jatkossa sitten kyselee ääneen, jos tulee pysymään yhdessä kaupungissa useamman päivän. Helpouttaa kulkemista huomattavasti niin, että aikaa jää muuhunkin tekemiseen.

Sitä sitten tuli pyöräiltyä vähän ympärinsä. En tiedä innostuinkon pyörästä liikaa vai mikä, mutta verenlasku tuntui olevan tavallista alhaisempi. En ollut muistannut aamun patonkeja käydä ostamassa ja syömässä, joten ei ihme. Tämän takia päätin sitten käydä Pizzeria Lilassa, jossa sain itselleni 12€ valtavan ison pizzan ja hintaan kuului myös salatti ja jälkiruoka tee/kahvi. En ihan kaikkea jaksanut kerralla syödä, mutta ainakin rahalle sai reilusti vastinetta. Tähän menessä varmaan paras ja edullisin paikka, jossa on käynyt syömässä. 

Sitten tuli vähän pyöräiltyä lisää, käytyä saunassa, jonka jälkeen illaksi meni ihastelemaan auringonlaskua livettäen jälleen kerran. Nykyään katsojat pyörii 100 ympärillä ja vaikka sisältö onkin pelkkää auringonlaskun katselua, porukka pysyy linjoilla. Ilmeisesti sitä saa ihmisille tarjottua vain jotain hyvää, mikä saa tietenkin oman mielen paremmaksi, kun ei koe edes antavan mitään.

Maanantaista lokoilua

Myöhään hereillä makoilu

Kolikoiden tilille tallettaminen, kevyempien kenkien hankkiminen, nuorten fanien tapaaminen, väärinkäsityksien avaaminen ja myöhäiseen yöhön ajan valuminen.

Nyt on päivärytmi venenyt aika myöhään valvomiseen. Nukkumaan oli mennyt joskus puoli kahden aikaan yöllä, joten tuli herättyä myös myöhemmin. 
Sitten tallusteli vain Limingantullin Prismaan tallettamaan taskuihin kertyneet kolikot 77,05€. Siinä asioita hoitaessa tuli Kalevan sanomista soitto ja sitä sopi sitten tapaamisen keskiviikolle.

Sen jälkeen teki hieman ostoksia. Uudet bluetooth kuulokkeet meni nyt lopulta ostamaan, kun vanhat oli onnistunut jonnekin kadottamaan. Suoraan Prismasta osti, kun ei jaksa kaikkeen aina etsiä sitä parhainta tarjousta. Kirpputorilta kuitenkin kävi ostamassa halvat 9€ lenkkarit, että voi välillä kävellä kevyemmin kuin kumisaappailla.

Sitten tuli vähän nuoria faneja tavattua. Näyttelivät vähän paikkoja ja kertoivat vähän kaikesta rikoksista mitä Kaukovainion suunnilla on tapahtunut.

Pitkin iltaa sitten keskusteli/yritti keskutella erilaisista asioista eri ihmisten kanssa. On se vain iso muutos aikaisempaan elämään tämä päivittäisen sosiaalisen kanssakäymisen määrä. Vaikka toisinaan asia saattaa muodostua raskaaksi, on se tässä asiassa ollut parasta ja opettavaisinta.

Sunnuntai kulkua

Ei mitään suurempaa huvia

Tuli vain rennosti käppäiltyä vähän ympäriinsä. Elämän ja ihmissuhteiden pohdiskelua jne. Makkaraa kävi illasta paistamassa. Menin jo valmiin nuotion ääreen, jossa oli ympärillä nuoriso porukka. Vaihdoin siinä istuessa pari sanaa udellakseni, että millainen joukko tässä on, kun vaikuttivat lestaadiolaisilta. "Kaveri porukalla tässä" oli aikalailla vastaus, joten en sitten udellut enempään. Söin vain makkarani ja kuuntelin sivusta heidän keskusteluaan. Kyllähän sieltä sitten löytyi avainsanana "suvikset", joten sitten nuotiolta lähtiessäni kiittelin tulesta ja toivotin "Jumalan rauhaa". Porukka vastasi siihen sitten automaattisesti ja jäivät varmaan ihmettelemään minun menoa, kun istuin, söin makkarat ja lähdin.

Illalla sitten tuli taas salilla käytyä. On se hyvä rutiini.

Lauantai lataamisia

Hyviä tapaamisia

Hernekeittoa avotulella, videoiden julkaisua, livetystä, panttien metsästystä, tapaamisia ja öinen sali.

Oli aamulla sellainen fiilis, että jaksaako sitä nyt taas livettää jne. Nyt ollut aika aktiivisesti tosiaan pyörittämässä asioita ja välillä olo on sellainen, että kaipaa lepoa. Ei siinä kuitenkaan mitään. Livetteli pienen herneikeiton keittämisen ja kyllähän se loppujen lopuksi ihan mukavasti pyörii. Sitä pääsee tuollaisessa vuorovaikutuksessa erilaiseen mielentilaan.

Joka tapauksessa nyt paljon erilaisia ihmisiä nähnyt ja ollut tekemisissä. Kohtaamiset ovat olleet aina ihan positiivisia, mutta monella ihmisellä tuntuu löytyvän myös sellaisia hankalia puolia, jonka takia on alkanut kyseenalaistamaan sitä omaa ensi vaikutelmaa, jonka ihmisistä saa. Sitä itse olettaa ihmisistä hyvää, mutta kuulemma ihmiset on pohjimmiltaan pahoja. Tässä kuitenkin ehkä vallitsee sellainen vetovoiman laki: Jos olettaa ihmisen olevan pahoja, se luo vuorovaikutukseen energiaa, joka toteuttaa tämän oletuksen. Käänteisesti tämä toimii sitten samoin ja ehkä siksi itsellä kaikki vuorovaikutukset on juuri positiivisiä, kun oletan ihmisiltä sellaista positiivista energiaa ja vuorovaikutusta.

Eipä sitä voi koskaan tietää. Onhan niitä paljon uhkia tässä, että olen avoin tapamaan kaikenlaisia ihmisiä. Pelossa elämisessä ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Asiat kyllä järjestyy ja luottaa vain omiin vaistoihin, että perääntyy, jos tilanne lähtee liian huonoon suuntaan.

Oman kuvan kannalta sillä voi olla kuitenkin negatiivistä vaikutusta, että millaisten ihmisten seurassa on. Pitää ehkä siis opettela olemaan tietoinen siitä, jotta ei sitten sulje joitain hyviä mahdollisuuksia itseltään ulos vain sen takia, että on hetken sattunut viettämään huonon maineen omaavan ihmisen kanssa. Tietenkin se on typerää, jos ihmiset lähtevät sen ensimmäisen olettamuksen mukaan muodostamaan mielikuvan minusta. Ei kyllä kiinnostaisi olla tekemisissä tuollaisissa olettamuksissa pysyvien ihmisten kanssa, mutta joo. Onhan tämäkin sitten ajatuksena aika paha olettamus, että joidenkin ihmisten olettamukset eivät muutu. Hankala se on korjata väärinkäsityksiä, kun ei ne tule esille, jos ihminen luulee käsittävänsä oikein. Muiden tekemisiin ja ajatteluun ei voi tietenkään täysin vaikuttaa, mutta ainakin itse pyrkii keskustelemaan ja tarkistamaan faktat, jos toisesta on tullut negatiivinen kuva tai positiivinen kuva vaikuttaa epävarmalta.

Elämässä on kyllä paljon opittavaa. Tämä elämäntyyli ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on kyllä parasta koulua tähän mennessä.

Perjantainen kehon rentoutus

Kunnollinen mahan venytys

Aamuinen sauna, aurinkoa, buffet ruokaa, herkuttelua ja illalla sali treeniä.

Nyt lähtee ottamaan tavaksi, että perjantaina syö vähän paremmin. Sitä käytiin sitten Hailongissa kokeilemassa sushia ja kiinalaista buffet ruokaa. Kyllähän nuo sushit menee, mutta lämmin ruoka on kyllä itsellä enemmän mieleen. Hyvin sai mahan täyteen, mutta ehkä olisi voinut ahtaa vielä yhden lautasellisen ruokaa. Onhan nuo buffetit hintavia, mutta minun kalorien kulutuksella periaatteessa olisi ihan hyvä sijoitus. Sitä vetää koko päivän energian saantisuosituksen mukaisesti mahan täyteen niin ei tarvitse ostaa usempia aterioita.

Tänään taas aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Vielä on pipo ollut käytössä, mutta nyt siitä pitää alkaa luopumaan. Sitä alkaa hikoilemaan tuolla, kun kävelee kumisaappaat jalassa ja reppu selässä. Lenkkarit pitäisi saada nyt hankittua, että voi kulkea vähän keveämmin ja silloin tällöin lenkkeillä.

Kävi tälle kesää ostamassa myös jäätelöä, mutta on kyllä nykyään kallista. 3€ pieni jäätelö, josta ei saa oikein mitään. Mikä järki? Pitää kyllä olla ostamatta enempää tämän kesän aikana, kun voi sitä nauttia halvemmalla ja enemmän. Pelkkä appelsiini on jo maukkaampi.

Tosiaan aamusta heräsin käymään kuntosalin saunassa kello 5. Illalla yömyöhään kello 1 oltiin taas salilla. Veti nyt vähän isomman treenin yläkropalle, kun sitä tuli syötyä myös kaloreita tavallista enemmän. On se kyllä mukavaa treenata noin ja varsinkin hierontatuoli on mahtava kapistus Fressissä. Tässä elämäntyylissä paikat kyllä menee jäykäksi, joten hieronta avaa hyvin paikkoja ja rentouttaa nukahtamiseen. Meinasi kyllä myös tuoliin nukahtaa, kun tuli vedettyä vähän ylipitkää päivää.

Paljon on tekemistä,

mut onko mitään etenemistä?

Tuli vinkki, että Suomessa olisi tulossa kuvattavaksi Alone ohjelma, ja siihen voi vapaasti hakea. Se olisi selviytymisohjelma, jossa pitäisi mahdollisimman pitkään selviytyä jossain erämaassa yksin ruokaa hankkien. Sellainen haaste, että ei sitä voi jättää välistä. Itse vähän suunnitellut toteuttavansa jossain välissä samaa, mutta ohjelmaan osallistuminen saattaisi olla kokemuksena vielä antoisampi. 

Päivä sitten väsäsi hakemuksen ja kuvasi nopean esittelyvideon itsestäni. Nyt odotetaan miten käy. Varsinainen ohjelman kuvaus tulee olemaan joskus syksyllä. Suunnitelmat lähteä liftaamaan Etelä-Eurooppaan voivat siis viivästyä. Katsoo nyt.

Välillä kyllä nousee sellainen pieni epävarmuus, että mitä oikein olen tekemässä. Mitä tarkalleen ottaen saan tästä kaikesta tekemisestäni? Kaikki tulokset/palkinnot tälle tekemisille ja varsinkin somettamiselle on niin näkymättömiä, että se laittaa epäilemään. Toisaalta en kyllä ymmärrä omaa pääkoppaani, kun ei missään muussakaan loppujen lopuksi ole hirveästi järkeä. Ehkä vielä jotain flunssan jälkeistä pientä mielialan alhaisuutta tämä kaikki, joka saa kyseenalaistamaan asioita turhaan. Luota prosessiin. Ole tietoinen tekemisistäsi, jotta jälkeen päin voit huomata mitä kaikkea voit oppia ja olet jo saavuttanut.

Tähän asti tämä matka on myös opettanut paljon. Todella paljon loppujen lopuksi ja erityisesti ihmissuhteisiin liittyen on saanut paljon parempaa ymmärrystä; minkälainen itse on, millaisten ihmisten seurassa haluaa olla tiiviimmin tekemisissä. Joku päivä pitää vetäytyä muistelemaan ja listaamaan, että mitä kaikkea tässä on nyt oivaltanut.

Tien päällä työskentely on vain harmillisen suboptimaalista, että pitää seuraava vanhempien luonna vierailu varata tuohon ja muuhunkin kirjoittelemiseen. Päivä kerralla ruuan hankkiminen, nukkuma- ja pesupaikan etsiminen vie lopulta ajatuksia niin hajalle, että ei siinä voi täysin keskittyä yhteen asiaan.

Kyläily

Suihkun lämmössä myhäilyä

Aktiivinen päivä. Muutamat videon pätkät kuvaili, luki kirjan edelliseltä päivältä loppuun ja sitten meni tutun luo käymään.

Suihku puhtaalla vedellä ja kuulumisien vaihtamista. Kyllähän se kelpaa. Illemmalla sitten taas seuroissa pyörähtämässä, jossa sitten tuli kutsu käymään kylässä toisessa paikassa. Mikäs siinä. En nyt paras ihminen ole verkostoitumaan, mutta siistiä miten ainakin täällä Oulussa tämä lestaadiolaisten yhteisön kyläilykulttuuri on näin aktiivista.

Onkohan sitä missään muissa yhteisöissä, uskonnollisissa tai ei-uskonnollisissa, samanlaista aktiivista kyläilykulttuuria? Enemmän taitaa olla normina se, että kokoonnutaan baariin "kylään". Olisi varmaan aika siisti elää utopisessa maailmassa, jossa ihmiset kokoontuu viikottain vierailemaan tuttujen ja ystävien luona pienellä porukalla.

Illaksi palasi sitten tästä "iltakylästä" takaisin aikaisemman tutun luokse yöksi. Hänen asunnostaan löytyi nimittäin parveke, jossa läpän vuoksi piti päästä yksi yö nukkumaan.

Kun olo nyt piristyy

Aivotkin virittyy

Nyt lähtee taas hommat pyörimään. Parit videot lataili someen ja piti liveä sekä ajatteli niitä näitä. Vaikka ajattelu lisää yleensä tuskaa, se kyllä tuottaa itselle omanlaista mielihyvää. Tuli päivällä luettua kirjaa: "Kuinka ideat syntyvät? Luovan ajattelun käsikirja" Saku Tuominen & Jussi T. Koski.

Kirja käsitteli luovutta ja kuinka omaa luovuttaan voi kehittää. Luovuus ei ole täysin synnynnäinen ominaisuus, mutta se vaatii tietyt asiat kuten kiinnostus ajatella ja löytää asioihin uusia ratkaisuja. Sitähän minulta löytyy, kun on myös aikaa miettiä. Tosin ongelmana on usein se, että minulla ei ole mitään omakohtaisia ongelmia, joiden ratkaisuun tarvisin luovuutta. Tai tavallaan minä pyrin kokoajan tehdä itselleni lisää ongelmia, kun pyrin elämää erilaista ja "vaikeampaa" kaavaa pitkin. Tässäkö tässä on kysymys: Haluan tehdä haasteita itselleni, jotta voin harjoittaa luovaa ajattelua?

En tiedä. Loppujen lopuksi suurin osa asioista, joita tulee päivän mittaan ajateltua saattaa olla aika turhia. Kaikilla asioilla on kuitenkin vaikutuksensa. Ehkä ei tässä hetkessä aukea näistä ajatuksista mitään suurempaa, mutta näiden kirjoittaminen alas voi jälkeen päin luettuna avata jotain. Sillä ei olekkaan mitään väliä miten elää. Täytyy vain elää tietoisesti, jotta aika ei mene hukkaan.

Tietoisesti pitää myös hallita omaa ympäristöään. Pitänyt nyt pitkään TikTokissa livejä ja antanut aktiivisille seuraajille moderaattori oikeuksia. Tämän on kuitenkin mennyt siihen, että vain he ovat äänessä ja uusille seuraajille tulee helposti ulkopuolinen olo. Se ei tietenkään ole hyvä, vaikka onhan se hauskaa ja rentoa. Kaikki pitää kuitenkin olla sillä alustalla samalla tasolla ja moderaattoreina vain henkilöitä, jotka pyrkii aktiivisesti edes auttamaan kaikkien osallistumista keskusteluun liittyen minun elämäntapaan sekä kaikkiin asioihin sen ympärillä.

Tietoisuus, yhteisöllisyys ja kestävyys. Näistä se parempi tulevaisuus rakentuu. Jos asioita haluaa parantaa, sitä ei voi vain pitää hauskaa. Ainoastaan yhdessä me voidaan tiedostaa nykytilanne kokonaisuudessaan ja keksiä kestäviä ratkaisuja asioiden parantamiseen.

Hiljalleen sitä tervehtyy

Ja randomit kadulla tervehtii

Pikku hiljaa olo alkanut kohenemaan. Päivitteli vähän video sisältöä eteenpäin, mutta pitää osittain ottaa rennosti myös jalan takia. Ei ole tullut käveltyä pullojen perässä siis hirveästi, kun välillä askellus vihlasee, koska tuli käveltyä liikaa kaikkien kantamuksien kanssa. Ehkä pitäisi hankkia paremmin tukevat pohjalliset saappaisiin. 

Hauskasti tuli tänään vastaan myös joku seuraaja. Ihan vaan pari sanaa vaihdettiin, mutta kaveri tunnusti olevansa henkilö, joka oli vastikään ollut Oulun uutisissa: "Kaljavaras palasi rikospaikalleen ja kävi myyjään käsiksi Oulun keskustassa." Jännä minkälaisiin kohtaamisiin tällainen julkisuudessa oleminen mahdollistaa. Huvittavaa myös kuinka toinen lähettää noin tunnustamaan nopeasti törmätessä. Ihan katuvana oli kaveri, mutta tuollaisiin tapahtumiin se alkoholin käyttäminen harmillisen usein johtaa.

Päivät ne vain ohi vierii

Kun Varis pussissa kierii

Taas yksi päivä tylsää sairastelua takana. Yrittää enimmäkseen vain levätä, mutta loppujen lopuksi ehkä turhan paljon tulee kännykällä selattua turhaa sisältöä ja aivoja turrutettua. Pitäisi antaa kehon ja mielen keskittyä täysin lepoon. Ehkä jotain musiikin kuuntelua ja makoilua pelkästään. Antaa raittiin ilman virrata kehoon, jotta immuunijärjestelmä saa keskittyä täysin työhönsä.

Olo hiljalleen koti parempaa

Muut aina oloa varmentaa

Tulee varmaan kestämään vielä pari päivää, että olo on täysin virkeä. Se on kuitenkin mukavaa, kun ihmiset voinnin perään kyselee, vaikka ei sitä tarvitsisi olla huolissaan. 
Päivä taas kulu aikaa kuluttaessa ja hieman miestiskellessä. Asioita katsoo aina hieman eri perspektiivistä sairaana, mikä on siisti asia ja mahdollisuus.

Toinen päivä lörväilyä

Seurattu teinien törväilyä

Vielä kipeenä. Sitä vaan seuraa kännykkää tai sitten ihmisten menoa kadulla. Teinejä varsinkin on hauska seurata, kun välillä syntyy sellaista draamaa, että pitäisi olla aina poppareita mukana. On tässä yhteiskunnassa parannettavaa. Ihan järkeviä aikuisia heistä ehkä joskus kasvaa, mutta harmi, kun eivät osaa riitoja hoitaa ilman vartijoiden väliin tuloa. Kertoo paljon miten puutteellisia roolihahmoja ihmisiltä löytyy.

Päivä vain makoilua

Tylsyydessä hapuilua

Sitä sitten vaihteeksi kipeänä, joten vietti päivän makoilen makuupussissa sillan alla samalla etsien kännykällä jotain viihdykettä netistä. Ehkä sitä voisi silti yrittää aina tehdä jotain hyödyllistä, vaikka on kipeä. Sairaana sitä kuitenkin retkahtaa työntämään omille aivoille halpaa dopamiiniä somesta yms. Sitä se kuitenkin välillä on. Raittiissa ilmassa lepäessä varmaan taas parantuu suhteellisen nopeasti.

Jalka kävelystä alkaa uupua

Hyvä se on johonkin kuulua

Hieman liian kovalla kädellä työntänyt nyt itseään eteenpäin, kun vasen jalkapöytä mennyt kipeäksi ja myös jokin pieni kevät nuha puhkeamassa. Sitä se on välillä, mutta eiköhän mene ohitse, kun ottaa rennosti.

Sitä sitten tuli aika jouten vietettyä päivää. Risukeittimellä kävi vähän hernekeittoa keittämässä ja sitten päätin piipahtamaan taas lestadiolaisten piireissä.

Matkalla tuli törmättyä Korppiin, jonka kanssa juteltiin sitten tulevista viileämmistä öistä ja millaiseen suuntaan maailma on mennyt. Ollaan liian mukavuudenhaluisina pehmennetty niin paljon, että se näkyy meissä monenlaisina ongelmina. Tilataan myös ruuat kotiin, jotta voidaan rapistua sisätiloissa entistä enemmän niin sosiaalisesti ja fyysisesti. Ei haasteta itseämme. Emme tee mitään epämukavia asioita, jotka vahvistaisi ja tekemisi meidät terveemmiksi.

Siitä jatkoin sitten seuroihin, jossa tällä kertaa tapasi tuttuja. Vaihtoi muutamia sanoja heidän kanssaan ja sitten vähän tutustui myös uusiin ihmisiin. Tuli sitten kutsu myös kylään ja sitähän sitten tartuttiin tarjoukseen ja oltiin juttelemassa ja hengaamassa 14 nuoren aikuisen kanssa myöhään iltaan asti. Oli ihan hauskaa, mutta omasta mielestäni turhan iso porukka, kun moni joutui olemaan vain hiljaa. Ei sitä tietenkään koskaan tiedä, jos muut nauttivat ihan vain kuuntelemisesta. Itsekkin tykkään kuunnella, mutta vähän erikoisempaa elämää elävänä henkilönä olin aikalailla päätähti.

Puoli yhden ja parin lautapelin pelailun jälkeen oma matka jatkui sillan alle nukkumaan, kun muut siirtyivät omiin normaaleihin asuntoihin. Elämästä saa kyllä todella hauskan koomista, jos miettii. Tulee varmaan myös jatkossa hengattua samassa porukassa silloin tällöin. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja tuollainen yhteisöllisyys on kyllä todella mukavaa, vaikka joskus ujompana ehkä on muuta väittänyt.

Tärkeää on se perspektivisyys

Muista löytyy se oma erehtyväisyys

Kävi tänään paikallisen kolmekymppisen kanssa lohikeitolla ja vaihdettiin vähän ajatuksia. Kaverilta löytyy taustaa päihteiden ja rikollisuuden osalta, mutta nykyään meno vaikuttaa aivan järkevältä. Monet tuntuu vetävän tämmöisistä ihmisistä hirveän negatiivisia johtopäätöksiä, mutta itse pyrkii aina kohtaamaan ihmiset ennakkoluulottomasti. Tähän asti se on toiminut. Ihmiset yksilöinä vaikuttaa olevan pohjimmiltaan ihan hyviä, vaikka enemmistö on toista mieltä. Tiedä sitten kuka on oikeassa, mutta pyrkii etenmään myös jatkossa näin. Sitä voi sanoa ja on myös hyvä kertoa, että älä tee tuota tai älä ole tuon ihmisen kanssa tekemisissä. Me kaikki olemme kuitenkin erehtyväisiä. Ehkä sinun päätelmä on väärässä tai sitten minun oletus hyvään. Joka tapauksessa kykenen katsomaan tätä maailmaa omin silmin ja selviytymään asioista omin voimin. 

Sitä kävi sitten iltapäivästä vähän "peseytymässä" Tuiran uimarannalla. Olihan se kylmää eikä nyt mitenkään täysin puhdistavaa joen vetenä. Siitä kuitenkin virkistyi olo ihan mukavasti.

Yöksi suunnattiin sitten Toppilaan, josta minulle oltiin vinkattu tutkimisen arvoinen hylätty laiva. Olihan se sitten tutkimisen arvoinen. Kyytiin kiipeäiminen oli hieman työlästä, mutta pääsin sisään tutkimaan. Aika pahasti sotkettu paikka ja sisätiloissa varsinkin oli ikävä öljyinen lemu. Päätin kuitenkin yöpyä laivalla ja pystytin kannelle riippumaton. Yöllä sai kuitenkin kärsiä tuulesta ja kylmyydestä, joten ei jatkoon mene.

Elämä on ainaista kehistystä

Tuli se sitten pahasta tai hyvästä

Ahkeraa pullojen keräämistä. Tuli päivän aikana otettya 38k askelta. 12€ sitä loppujen lopuksi vain tienattiin, mutta onhan se yhdelle päivälle riittävästi. Eikä se ole pelkkää ajan tuhlaamista pullojen ja tölkkien metsästykseen, se on liikuntaa ja aikaa ajatella. Tänään ajatukset on sitten pyörinyt persoonallisen kasvun ympärillä.

Elämässä kuuluu olla suunta. Sen kuuluu olla eläväistä, joten paikallaan jämähtäminen ei ole hyvä ratkaisu. Se on ok levätä ja mennä välillä alamäkeen, mutta paras suunta elämässä on ylöspäin. Elämä on parhaimmillaan, kun tavoittelee jatkuvasti itsestään sitä parhainta versiota. Omaan persoonalliseen kehitykseen ja kasvuun keskittyminen on siis tärkeää.

Miten tätä sitten itse lähestyy? Pyrin nyt jatkuvasti reflektoimaan ja pohtimaan, että mitä haluan loppujen lopuksi ja mitkä asiat on haluamisen arvoisia. Pyrin kehittämään omia taitojani pikku hiljaa. Oli se sitten huuliharpun soittamista tai ymmärrystäni psykologisista asioista. Se on pitkä matka mihinkään ihailtavaan lopputulokseen, mutta luotetaan prosessiin. Pidetään suunta eteenpäin, jotta oltaisiin elossa/liikkeellä.

Pitää vain muistaa, ettei yritä liikaa. Täytyy keskittyä myös muihin asioihin ja ihmisiin kuin itseensä.

Pitää keskittyä nauttimaan hetkestä, koska joskus sinulla voi olla vain ne jäljellä. Tuli Pekurissa illalla kuunneltua sivusta, kun dementoitunut ihminen oli päättänyt lähteä kotoaan ja eksynyt Pekuriin ajatuksella, että joku tulisi noutamaan hänet. Se kyllä laittaa ajattelemaan, kun muistisairaudet voi iskeä kenen tahansa kohdalle. Mitä meistä jää jäljelle, kun muistomme katoavat?

Tämä maailma on kyllä loppujen lopuksi pelottava paikka. Itse en tietenkään anna pelolle valtaa, mutta kyllä sitä välillä miettii. Jos tunteet on ristissä ja mielentila heikkona, synkkien totuuksien muistaminen voi kyllä viedä huonoihin ratkaisuihin.

Se vaatii rohkeutta taistella maailma vastaan, mutta todellinen vahvuus löytyy, kun saat voitettua taistelut itseäsi vastaan.

Kadulla monenlaista kohtaamista

Ajatukset vaatii pientä ohjaamista

Tämän Oulun katujen meno on kyllä hauskaa seurattavaa. Enemmistö tietenkin on jotain nuoriso porukkaa tai puliukkoja, mutta kyllä seasta löytyy myös ihan mielenkiintoisempia ihmisiä. Ei sitä tarvitse edes itse lähestyä ketään, kun on itse tarpeeksi mielenkiintoisena hahmons kadulla. Tuli yksi "kaupunkimaisema ihmisinä" valokuvaava herra juttelemaan ja siinä vaihto parit sanat. Myös Korppi pyörähti sitten paikalle hetkeksi.

Mitään ihmeellisempää en päivän aikana tehnyt. Selvitteli vähän asioita ja kirjoitteli ideoita ylös, jotta tulevalle viikolle on ohjelma mietittynä. Korppi tokaisi suunnittelemiseeni, että ei niitä kuuluisi tehdä vaan pitäisi elää vain töysin hetkessä ja spontaanisti. Tämä käy tietenkin järkeen, mutta elämän pyöriessä muidenkin ihmisten ympärillä se vaatii vähän isompaa mietintää, jotta ei synny mitään liiallista kitkaa. Vain yksin sitä voi antaa elämän viedä täysin spontaanisti tai ehkä myös jonkun sielunkumppanin kanssa.

Illalla sitten ihailin taas auringonlaskua, kun säät on nyt suosinut mukavasti. Oulu on kyllä kaunis kaupunki, sitä ei voi kieltää.

Myöhemmin nukkumaan menessä valittiin taas erikoisempi paikka. Isolaatio nimisen taideteoksen sisään kiipeilin, kun ajattelin hieman haastaa itseäni ja nukkua vähän erikoisimmissa paikoissa. Ehkä joutuu pieniin ongelmiin tästä, mutta se on sen ajan murhe. En minä mitään paikkoja ole vahingoittamassa enkä aiheuta häiriötä muutenkaan

Tuli nyt uudesta ideasta koppi

Vastaan kadulla tuli myös Korppi

Päivä eteenpäin taas vierähti. Aamulla löi pään ideat vielä tyhjää, mutta sitten tuli mieleen, että voisi ChatGPT:n kautta herätellä jotakin ideoita. Kyllähän siitä sitten jotakin heräsi hyviä ajatuksia. Ei ollut ennen aikaisemmin käyttänyt tuota hyväksi, mutta pitää kyllä jatkossa käyttää tuota enemmän kaikessa ideoinnissa ja erilaisten ajatusten tiivistämisessä.

Päivemmällä sitten keräili pulloja ja sattumalta paikallinen metsässä eläjä pysähtyi juttelemaan. Korppi nimellä päätyi sitten esittäytymään, kun minä esittäydyin Variksena. Korppi tätä 31 vuotiasta miestä kuvaakin vallan mainiosti. Hieman syvemmässä metsässä elävä ihminen, jolle sisällä nukkuminen ja kaikki nykyteknologian säteily yms. saaste on liikaa. Tuli juteltua pari tuntia kaikkeen tällaiseen eri tavalla elämiseen. Jutut myös tulee vielä tästä jatkumaan, kun Oulun keskustan ja torin alueella pyöritään molemmat.

Illasta päätti sitten piipahtaa. Oulun ry:llä, lestaadiolaisten piireissä, kun myös itse siihen on tavallaan yhteydessä. Toki maanpäällisiä kysymyksiä suurempia asioita en ole enää pitkään jaksanut miettiä, kun ne menee oman käsityskyvyn ulkopuolelle. Yhteisönä tuo on kuitenkin sellainen kotoisa paikka, että siellä silloin tällöin pyörii. Myös tuttuja löytyy enimmäkseen lestaadiolaisten joukosta, joten tavoitteena oli löytää joku, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Tällä kertaa ei kuitenkaan ketään sellaista näkynyt lukuunottamatta yhtä samaan aikaan rippikoulussa ollutta.

Myöhään illasta sitten nukkumaan. Päätin käydä vähän pesemässä naamaa joessa sillan alla, mikä johti yllättävän hyvän nukkumapaikan löytämiseen. Kyseisen sillan alla nimittäin sattuu olemaan mukavan sopiva kolo, johon voi laittaa pedin pystyyn. Siellä sitten unet nyt ja ehkä silloin tällöin myös jatkossa.

Hiljaa se hyvä tulee

Mut hitautta välillä suree

Ajatukset ovat olleet viime päivinä aivan muualla. Ihmissuhde asioita, jotka vaatii vain kärsivällisyyttä, mutta omia ajatuksia ei voi täysin keskittää nykyhetkeen. Pitäisi yrittää keksiä tekemistä, mutta ei nyt omat aivot mitään keksi.

Yhtä seuraajaa tuli tavattua, mikä oli mukavaa. Pitäisi kuitenkin löytää jotakin kunnolla aivoja haastavaa. Tai sitten vain ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Se on aina hyvä kysymys kumpi on parempi.

Riippumatossa alkanut nyt nukkumaan. Hieman viileästi meni ensimmäinen yö, kun kylmä ilma pääsee kiertämään liian hyvin. Kyllä sitä unta lopulta kertyi riittävästi, mutta myös parempi uni kelpaisi.

On se elämä yksi koulu

Määränpää nyt oli Oulu

Seuraavaan oleskulu kaupunkiin nyt liftailtu. Matkassa kesti sellaiset 6 tuntia, mutta kyllähän se ihan nopeasti sujahti. Yhdessä välissä joutu odottaa tien varressa 3 tuntia, kun noilla pienillä teillä ei autot kulje ja ihmiset eivät ota kyytiin. Kaikki kyydit kuitenkin lopulta löytyi ja olivat mukavia ihmisiä kaikki. Harvoin ne epäsosiaaliset ihmiset ottavat ihmisiä seurakseen.

Nyt kuitenkin perillä Oulussa. 5 kilometriä tuli tuossa käveltyä keskustaan ja kaikki kantamukset sekä samalla livettäen. Olo onkin nyt nääntynyt, mutta vielä pitää jotakin asioita tähän päivään vääntää. Tässä nyt klo 19 asti lepäilyä ja suunnittelua.

Illalla vielä pienet livettelyt ja lepakkojen seuraan pedin levittelyt. Hieman vetää nyt itseään kierroksilla, mutta eiköhän se siitä rauhoitu. Pitää vain varoa, että en sairastuta itseäni. Täälläkin ihan nätti auringonlasku ja kuu.

Se on hyväksi kyläily

Vaikka ei ole tuttua hyväily

Päivän teemana oli vierailu kirpputorilla. Löytyhän sieltä kaikenlaista mielenkiintoista, mutta oma reppu ei ole kyllä mikään tilavin taivas. Ei tarttunut siis tällä kertaa mitään matkaan, mutta jatkossa kyllä yrittää silloin tällöin käydä pyörimässä kirpputoreilla. Siitä saa ihan hauskaa live sisältöä, kun tutkitaan esineitä ja toisinaan huonosti hinnoiteltuja tuotteita. Tämä maailma kyllä tarvitsee aina muistutusta kirpputorien tärkeydestä. Tavaran ei tarvitse aina olla uutta ja olemukseltaan kirpputorien tilat on kyllä mukavan rentoja.

Iltapäivästä päätti uskaltautua tapamaan äidin hyvää ystävää, joka on muodostunut meidän perheelle mummoksi. Hirveämmin ei ole esikouluiän jälkeen käynyt tapaamassa, kun jäänyt vähän sellainen ujous päälle, että kuinka lähestyisi ihmistä. Päätin kuitenkin haastaa itseäni ja mennä juttelemaan yksin kasvotusten, koska oma äiti aina sitä ehdottelee ja itsekkin tiedostaa sen, että kyseinen henkilö on ihmisenä sellainen, joka tulee todella iloisensi, jos käy kyläilemässä. Sitä sitten kyläiltiin 4 ja puol tuntia. Oli hyvät jutut. Se on aina mukava keskustella asioista reilusti itseään vanhempien henkilöiden kanssa, kun ilmapiiri ei ole mitenkään tuomitseva ja kapeakatseinen. Antaa omanlaistaan perspektiiviä kuulla vanhemman ihmisen elämää ja näkemystä nykyaikaan.

Illalla sitten vielä valmistelut huomista matkaa varten.

On se täynnä vain ajatuksia

Niistä voi kuunnella pajatuksia

Vaihteeksi päivä, jolloin tullut taas haaveiltua, murehdittua ja ajateltua kaikenlaista. Todella harvinaista.

Aamusta väänsi pari asiaa pois alta sekä vähän kirjotteli luovia ideoita alas, jos niistä joskus tekee jotain.

Iltapäivästä kävi livettelemässä pienen autiotalon tutkinta seikkailun ja sitten vähän juttelua psykologiaan ja yhteiskuntaa kytkeytyvistä aiheista.

Illan päätteeksi sitten sauna mökillä ja sieltä pyöräily nukkumaan. Auringonlasku oli ihan nätti.

Tapahtui jälleentapaaminen

Pieni menneiden tavaaminen

Päätin käydä vierailemassa Kajaanin lukiota ja lukioajan ropoa. Nimeä en muistanut, mutta sain sen tunnistettua lukion henkilöstöluettelosta. Nimet painuu aina itsellä ajan myötä unohduksiin. Pitäisi tehdä itselle joku ajatuskartta, että missä yhteyksissä on kohdannut minkäkin nimisiä ihmisiä. Kyllä kasvot ja persoonallisuuden muistaa, mutta nimet ne eivät vain jää mieleen.

Tämänkin ryhmänohjaaja opettajan persoonallisuus on sellainen sydämällinen kaikki oppilaansa muistava, joten ajattelin jälleentapaamisen olevan hyvä idea. Olihan se ja siinä tuli sitten monenlaista sanaa vaihdettua. Eikä kehuiltakaan voinut välttyä, vaikka opettajalle huvittavaa kehua sen älykkyyttä, joka on koulun jättänyt kesken. :D

Kajaanissa ollessa tuli myös vähän kirpparia kurkistettua. Voisi kyllä ottaa osaksi omaa elämäntyyliä tuollaiseen kirpputori toimintaan liittymisen.

Sitten loppupäivä kirjastossa jonkin aikaa lukemista. Käteen tarttui kirja parisuhteista, jota sitten vähän lueskeli ja mietiskeli. Se sisälsi aika seksi keskeisiä parisuhde tarinoita. Onko ne suhteet nykyään enimmäkseen vain sitä, kun sellaista kuvaa tuntuu työntyvän jokaisesta lähteestä. Itselle se on vain toissijainen mauste, jota ei tarvitse olla aina saatavilla. Toki en sitten tiedä kuinka se vaikuttaa, että sen makuun ei ole mitenkään isommin päässyt.

Sitten tuli vain käveltyä ympäri Kajaania ja kerättyä sieltä täältä tölkkejä ja pulloja. Aloin irroittelemaan tölkkien avausrinkuloita talteen, koska ajattelin kokeilla ketjuttaa ja askarella niistä jotain. Katsoo mitä siitä tulee, mutta ideana aika siisti, jos pystyisin työstämään tässä kulkurina kulkemisen aikana käsitöitä.

Ajattelen ajattelun ajattelemista

Siinä on sitten valittamista

Mietiskeli tänään vähän omia persoonallisuuspiirteitä ja sitä kuinka analyyttisesti ajatteleva ihminen olen. Kaikessa on yleensä se kausaliteetti ja minusta se on todella kiehtovaa paneutua asioihin syvällisesti. Tämä voi kuitenkin syntyä herkästi ongelmaksi ihmissuhteissa, jos toinen haluaa kulkea vain tunteen perusteella sanomatta asioista sen enempään. Kyllähän itse sellaisen ymmärtää, mutta tavallaan hauska miettiä, että tuo analyyttisyys voi joissain tilanteissa syntyä ongelmalliseksi. Etenkin, jos toisen mielen päällä on muitakin asioita ja tältä pyytää kausaliteettista perustelua johonkin asiaan. Perusteluiden muotoileminen vaatii energiaa ja sitähän ei stressaantuneena yleensä löydy.

Samalla tavoin itselläkin on nyt energiat matalalla. Väänsi ainakin 4 tuntia 36 minuutin videon editointia ja sitten joutuu vielä odottamaan sen latailuja joku 3 tuntia. Aivot raksuttanut koko päivän yhden asian parissa, joten ei ihme, että alkaa uuvuttamaan. Välillä kyllä kävi syömässä ja pelaamassa lautapelejä, mutta ei ne täysin saa aivoja lepoon.

Iltaa vielä jäljellä pari tuntia, joten ehkä vetää jonkin hikisen treenin. Aivoja on jumpattu koko päivän, joten loogisesti ajateltuna se kehon jumppaamiseen keskittyminen voisi virkistää. Vetää siihen kylmän suihkun vielä perään. :)

Ajatukset kiertää kehää

Ei kait se talvi jatku enää

Takatalvi tuli yllättämään. Eipä se minua hirveästi paina, mutta kyllähän sitä kevään kunnollista puhkeamista odottaa.

Päivän askareet yksinkertaiset koirien ulkoiluttamista, somen selailua, treenailua, podcastien kuuntelua ja illalla saunominen.

Somea selatessa huomasi jälleen kuinka sieltä on todella vaikea löytää mitään asiallista sisältöä. Myös itse on tullut julkaistua välillä jotain turhempaa ja livettäminen on ollut turhan randomia TikTokissa. Sitä yrittää jatkuvasti miettimään, kuinka omaa toimintaa voisi parantaa. Jos somettamisessa ei ole mitään aikatauluja, se altistaa somen epäterveelle kuluttamiselle. Varsinkin epäsäännölliset livet voivat saada aikaan ihmisissä fomoa, jos heitä kiinnostaa ajatukseni eivätkä halua missata mitään. Sinällään liveiden siirtäminen Youtubeen ratkaisisi tämän ongelman, koska ne muuttuisivat suoraan tallenteiksi, jotka voi jättää julkisiksi. TikTok vetää tällä hetkellä vain seuraaja määrien puolesta paremmin puoleensa.

Toki matalimman aidan yli kulkeminen ei kehitä mitenkään. Ehkä sitä pitää vain hypätä ja lähteä kokeilemaan Youtubea enemmän. Näitä ajatuksia tulee vain pyöritettyä vähän väliä, kun TikTokissa on omat plussansa.

Oli se pizza perjantai

Mut illalle se nukumatti vei

Aamulla kuljettiin pyörällä mökiltä takaisin vanhempien varsinaiseen kotiin, jossa sitten päivä vierähti vaihtaessa ajatuksia äidin kanssa, illalla pizzan teko/syönti ja lautapelien pelaamista. Illalla oli sitten niin väsynyt, että meni aikaisin jo puoli kymmeneltä nukkumaan.

Tänään puita poikki haloiksi

Ehkä joskus asettuis taloksi

Tosiaan tänään vietti mökillä arkisen ahertamisen päivää. Puiden pilkkomista haloiksi kertyi joku 6 tuntia ja sitten temmellystä koiran kanssa, ruuanlaittoa sekä päivän kuvaamista videota varten.

Kyllähän tällainen yksinkertainen elämä täynnä "tylsiä" askareita voisi toimia itsellä. Toki ei nyt. Nyt nuorempana pitää tutkia ja nähdä maailmaa niin paljon, kun haluaa. Vanhempana ehtii asettua sitten isommin aloilleen. Tämä porukoiden mökki on kuitenkin siitä hyvä, että tänne voi aina hetkeksi asettua. Tekee vain vähän töitä sen eteen, jotta olo ei muuttuisi liian loismaiseksi. Se on mahtavaa, kun omalla perheellä on tällainen yhteinen paikka. Etenkin kesällä tämä on mahtava, jos kaikki pienet remontit saa hoidettua pois ja tavaroita järjestettyä sänkyjen tieltä. :D

Tuossa puita pilkkoessa oli myös aikaa ajatella monenlaista. Aika paljon nyt miettinyt ihmissuhde kuvioita, mitä sitä itse haluaa elämältään ja kuinka paljon kannattaa vain heittäytyä sekä katsoa mihin elämä vie.

Yritin olla myös koko päivän ilman puhelinta. Sinälläänhän se onnistu aamu 7 ilta 7, mutta kyllä tämä on niin hyödyllinen kapistus, että ei sen käyttöä kannata vain saavutuksien takia rajoittaa. Pitää vain muistaa olla tietoinen mihin aikansa käyttää ja onko se hyvin käytettyä aikaa. Pitäisi joku viikko kirjata ylös tarkasti oma ruutuaika. Kyllähän puhelin osaa sen itsekkin katsoa, mutta se ei osaa erotella päätöntä somen selaamista asiallisten videoiden katsomisesta.

Kun pysyy vain touhukkaana

Mikään ei temppuile oikukkaana

Tänään taas vetänyt aktiivista päivää. Pysyy oma mieli aina tyytyväisenä, kun on tekemässä jotain. Aamusta livetti sämpylöiden tekoa sekä pientä imurointia. Sämpylä aamupalan jälkeen meni sitten lenkittämään koiria, mikä oli sellainen 3,7km lenkki. Toki kumisaappaat jalassa juoksua, että pientä hikeä syntyi.

Sitten teki pienen treenin yläkropalle, jonka jälkeen suihku, päivällinen ja päiväunet.

Iltapäivästä sitten editoi videon sämpylöiden teosta sekä kulki pyörällä mökille saunan lämmitykseen. Sellainen 10km matka, mutta sähköpyörällä nopea ja kevyt.

Hieman puiden pilkontaan, jonka jälkeen saunomista sekä videon editointia treenaamisesta.

Illalla sitten valokuvailua auringonlaskusta sekä videon julkaisu. Tämän jälkeen sitten nukkumaan. Huomenna tarkoitus asustella täällä mökillä ja kuvailla isompi video. Samalla haasteena yrittää olla päivän ilman puhelinta.

Millainen onkaan tämä elämän kaista

Ku välillä asiat hankalan tunteikaista

Tänään vihdoinkin pääsi tarttumaan itseään niskasta kiinni ja tietokoneella muokkaamaan tämänkin sivun ulkoasua ja sisältöä paremmaksi. Hieman epäilee tämän riittävyys, mutta on se parempi kuin aikaisemmin. Tyytyväisenä voi kuitenkin sanoa, että sai asioita aikaiseksi. 

Sellaisia positiivisia onnistumisia tänään, mutta sitten vähän lannistumisia, kun uutisia kuulee näistä lapsista, jotka on kaaoksen vallassa. Nykyään meno on kyllä vähän toivotonta, kun some ja netti hallitsee niin monen elämää eikä me osata hallita sitä riittävästi. Se on isompi ongelma, mutta ei sitä itse ainakaan tällä hetkellä voi mitenkään isosti vaikuttaa ilman, että lähtee maksamaan siitä omaa vapautta ja onnellisuutta. Keskittyy vain miettimään omaa lähipiiriä sekä olemaan tietoinen asiasta ja vaihtamaan ajatuksia. Tiedostamisesta ne ratkaisut lähtee muutenkin liikkeelle, että pitää vain jaksaa olla hereillä, vaikka uutiset vaikuttaakin negatiivisesti mielialaan.

Illasta sitä siirryttiin taas musiikkien maailmaan, jossa mieliala muutettiin romanttiseksi haaveiluksi ja ajatuksiksi. Se on kuitenkin hyvä, kun saa inspiraatiota pieneen taiteelliseen runouteen. Vaikka tänne pieni riimin pätkiä on aina merkintöjen alkuun laittanut, lisätäänpä tällä kertaan myös kokonainen runo:

Yksin se elämä on toisinaan onneton

Silloin tarve toiselle ois mahdoton

Kun oma mieli onnea kaventaa

Toiselle sitä haluais rakentaa

Siitä itselleen energiaa saisi peilata

Ei eksyneenä päättäisi kokonaan delata

Ois se hyvä pieni karvatassu

Sylissä lämmitäisi se hassu nassu

Aina olisi joku tervehtimässä

Se korttina olisi elämäniloon ässä

Vetämässä olisi ulkona eteenpäin

Suunta löytyisi aina johonkin näin

Taikka rinnalla se sielunkumppani aito

Olisi aina tarjolla rento ajatuksien vaihto

Huolensa saisi tasapainottavasti keventää

Tylsyydestä toiselle työskentelyä leventää

Aina välillä yhdessä saisi työskennellä

Toista palvella ja onnellisesti myönnellä

Olisi se paikka oma kotoisa turvana

Purjevene kantamassa aina vahvana

Sitäkin saisi hoitaa ja itse rakentaa

Omaa tulevaisuuttaan noin varmentaa

Projekteille aina se tarve löytyy

Niillä elämä eteenpäin työntyy

Lammasta syötiin pari paunaa

Käytiin lämmittämässä taas saunaa

Tälle päivää valmistui sitten vähän tukevampaa ruokaa. Meidän perheellä on aikaisemmin ollut lampaita, mutta ne syksyn/alkutalven aikana ollaan laitettu lihoiksi. Nyt sitä pääsi maistamaan ja olihan se hyvää. Lammas on lihana aika mautonta, mutta mausteet olivat hyvät. Suolaa toki olisi ollut hyvä saada enemmän lihan sisälle. Kotona olemisessa on myös se hyvä puoli, että muut on aika nirsoja syömään, joten minä voin aina santsata mahani aivan täyteen.

Iltapäivästä sitten mentiin nämä kalorit taas kuluttamaan. Hieman treenailua. Sitten saunan lämmitykseen mökille. Siellä sitten tuli 2 tuntia pilkottua hieman polttopuita sekä mietiskeltyä monenlaista siinä samalla. Polttopuiden pilkkominen ei mitään huvia ole, mutta eihän elämän tarvitse olla aina huvia. Kunhan on tekemässä ajallaan jotain järkevää. Ennen sitä ei noin vain menisi ajankuluksi pilkkomaan polttopuita, mutta nykyään on tietokone-/kännykkäpeleistä päässyt silleen irti, että ei tarvitse kamppailla niiden pariin vievän motivaation kanssa. Meillähän on yleensä joku motivaatio tehdä tärkeitä asioita, mutta niistä ei ole apua, jos viihteen kuluttamisen motivaatio vetää toiseen suuntaan. Olisi siis tärkeä ymmärtää ja päästä eroon tällaisista tavoista ja tekemisistä, jotka vie motivaation tärkeämpien asioiden tekemisestä.

Sinällään sillä ei ole väliä mitä elämällään tekee, kun kaikki katoaa sitten aikanaan. Kyllä sitä itse nyt kuitenkin pyrkii enemmän ja enemmän siihen, että kaikki oma tekeminen on tietoisesti valittua. En anna itseni vain ajelehtia tässä maailmassa vaan yritän rakentaa itseäni ja tulevaisuuttani, vaikka en olekkaan 100% mikä on se lopullinen määränpääni. Nyt kuitenkin se on tämä: Määränpääni on itse matka.

Aikaasi sun hallitse

Siinä merkitys valitse

Ensimmäinen pääsiäispäivä. Rauhallista seurustelua, lautapelien pelaamista ja pientä treenailua. Vanhempien luona saa hyvin syödäkseen, joten sen mukaan on sitten pyrkinyt myös kuluttamaan enemmän. Sitä voisi hankkiutua kesäkuntoon paremmin, koska miksi ei. Se treenaaminen on paljon parempaa ajanvietettä kuin päätön kännykän räplääminen.

Hetkiä tyyniä, rauhallisia

Saunassa vettä kauhallisia

Se on kyllä elo erilaista, kun voi hartaudella ja rauhassa laittaa ruokaa, pelata lautapelejä, seurustella ja saunoa. Paljon sisältöä, mutta kaikkea ei ehkä tarvitse ylös kirjoittaa. ;D

Matka vei sitten perille

Perhe tuntuu nyt erille

Kello 6 herääminen Jyväskylän pusikosta. Kävely ABC Palokkaan, jossa vessassa käynti ja pahvin palasen kysyminen. 8 nappaa kyyti kohti Kärsämäkeä. Matkalla juttelua ja etenkin erakkoudesta. Itse koen itseni aika introverttiseksi, mutta kyydin keskustelussa olin kyllä puheliaisuuden puolesta se ekstroverttinen.

Kärsämäelle lopulta saavuttiin. Sieltä sitten kahden nuoren naisen kyydissä sopivasti Vuolijoen lähettyville. Heidän kanssaan ei tullut juteltua, kun kaveruksilla tuntui olevan omissa keskusteluissa riittämiin. Jonkun matkan joutu jalkapatikassa kulkemaan pienempää tietä. Tunti kävelyä, mutta loppu päässä ohikulkija nappasi vielä kyytiin.

Vanhempien luokse sitten saavuttiin. Ihan uudenlainen ja mukavempi henki, kun alkoi sitten keskustelemaan asioista liittyen moneen asiaan. Etenkin lapsuuden vaikutuksiin meihin ja miten vanhempien tavassa kasvattaa meitä on sitten vaikuttanut heidän hankalat lapsuutensa. Moni asia jää tietenkin kysymysmerkiksi, kun ei voi tietää tarkalleen mitä silloin nuorempana on päässä liikkunut ja asiat vaikuttanut. Todella mukava kuitenkin huomata, että vanhempien kanssa voi todellakin keskustella asioista, vaikka sitä ei ole aikaisemmin osannut tehdä. Liikaa annettu sitä tilaa loppujen lopuksi, mutta eteenpäin mennään. Tärkeintä on pyrkiä tiedostamaan näitä syy-seuraussuhteita. Kaikesta selviää, kun kommunikointi kanavat ja ymmärtäväinen rakkaus pidetään avoimena.

Ku aurinkoisena on sää

Hyvyyttä saan vain mää

Aamulla herääminen hieman ennen kello 8. 8:salta tien varteen liftailemaan. 2 tuntia siinä joutui seisomaan, mutta sitten jälleen kerran kohdalleni pysähtyi vanhempi herrasmies. Matkalla sitten juttua luisti, kun puhuttiin paljon elämän elämisestä. Jatkut tyytyy sisällöttömään alkoholin juomiseen ja vanhassa pysymiseen, kun toiset pyrkii terveellisyyteen ja uuden oppimiseen. Kumpi on parempi? Siitä voi olla montaa mieltä, mutta mitä me ollaan toistemme valintoja tuomitsemaan. Makeksi herra esittäytyi ja oli niin inspiroitunut minun elämästä, että tarjosi sitten 20€ lounaan ostamiseen. Eihän sitä tietenkään voi kieltäytyä, jos toinen haluaa hyvää tarjota. Ilmainen matka ja juttelut on muutenkin jo paljon annettuna.

Noh. Jämsään saavuttua ensin kirjastoon hengailemaan. Lueskeli hieman temperamenteista laitteiden latautuessa. Mielenkiintoinen aihe, jota on aina mukava tutkia ja luokitella itseään aina noihin lokeroihin. Sininen ja vihreä minussa taitaa vahvinten olla esillä, että turkoosi temperamentti minulla. :D

Sitten päivemmällä mentiin kuluttamaan ruokarahat pizzaan kuten oli Maken kanssa sovittu. Jämsän Kebab-pizzeria oli kyllä hintansa arvoinen. 15,50€ maha täyteen hauskojen yrittäjien toimesta sekä viihtyisässä liikkeessä. Suosittelen asioimaan, jos Jämsässä kulkee.

Ruokailun jälkeen oli sitten tapaaminen inttikaverin kanssa. Vaihdettiin kuulumiset ja käytiin katsommassa läheistä vesiputousta Juveninkoskella.

Tapaamisen jälkeen oli valoisaa aikaa jäljellä, joten päätin kokeilla onneani Jyväskylään liftaamisessa. Onni suosi ja sain kyydin suhteellisen nopeasti. Äiti ja tytär olivat palaamassa Jyväskylään. Eivät ehkä muuten olisi ottaneet kyytiin, mutta kyseinen äiti oli nähnyt minut jo aamulla kulkemassa Jämsän torilla ja olin antanut matkalaisen kuvan. Illalla uudestaan nähdessä se oli sitten nopeampi päätös ottaa kyytiin ja pysähtyä. Matkalla juteltiin sitten liftaamisesta, rohkeudesta kokeilla erilaista ja minun suunnitelmista jne.

Jyväskylässä sitten yövyttiin taas taivasalla. Päivällä oli ollut niin monen ihmisen kanssa tekemisissä, että uni maistui nopeasti. Ensin peseydettiin lumihangessa ja laitettiin vaatteet tuulettumaan puiden oksille. Reput selässä kulkiessa alkaa kyllä hiljalleen hikoilemaan, joten pitää vähän yrittää tuulettua, ettei hajut ala käymään mahdottomaksi.

Meinasin matkani askeltaa

Mut on se auto nopeampaa

Aamulla heräsin hieman ikävään yllätykseen. Yöllä oli satanut lunta, joka etenkin makuupussin oli laittanut vähän turhan kosteaksi. Ei nyt lämmittävyyteen vaikuttanut negatiivisesti, mutta se on aina mukavempaa kuljettaa kuvia varusteita. Asikkalaan oli tarkoitus kulkea ja koska matka oli vähäiset 20km, joten päätin kulkea matkan jalan. Noh. Tien varressa ja lumisateessa kulkiessa joku kuitenkin katselee hieman säälien, joten auto pysähty ja kyytiin hyppäsin.

Ohjelma Asikkalassa vasta 16 jälkeen ja saavuin jo autolla aikaisin 10 aikaan, joten aikaa joutui käyttämään sitten ajatteluun, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Alkoi sitten miettimään, että voisi alkaa tutkimaan enemmän kaikkia Suomessa löytyviä syötyviä kasveja. Ruokavalio on tärkeä asia terveyden kannalta. Toki se ei ole koskaan mitenkään isommin tökkinyt, mutta ehkä siihen monipuolisuuteen ja laatuun voisi alkaa pyrkiä parantamaan. Onhan se myös enemmän sisältöä, kun asioiden eteen pyrkii työskentelemään enemmän kuitenkin samalla pitäen sen spontaanin ja sopeutuvaisen kulkuriuuden ulottuvuuden.

Ilta venyi sitten klo 16 aina klo 21 Praedoria pelatessa. Oli kyllä antoisa kokemus. Tämä on kyllä lautaroolipeli maailma, johon pitää syventyä jatkossa enemmänkin. Siitä on luotu niin paljon sisältöä: sarjakuvia, kirjoja ja muita tuotteita. Asikkalan kirjasto muutenkin yllätti kulttuurisisällöllään. Pienestä paikkakunnastaan huolimatta toimintaa ja etenkin sen laatu on ensiluokkaista. Muuttaisin asumaan, jos haluaisin asua paikallani ja pienessä kylässä.

Matkan taittumista ei tarvi kauan oottaa

Heti aamusta uusia ihmisiä jotenkin kohtaa

Tänään lähdettiin sitten liikkeelle. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä jää taakse. Odotellessa lähijunaa Lahdentien puolelle tuli yllättäen seuraaja vastaan. Sitä on kyllä aina mukava kuulla pelkkiä tervehdyksiäkin, mutta kyllä sitä itseäkin kiinnostaisi aina vaihtaa ajatuksia myös syvemmin. Itse en loppujen lopuksi pidä elämääni mitenkään erityisen ihmeellisenä. Toki ymmärrän osittain miksi jotkut seuraa jne., mutta se olisi aina mielenkiintoista kuulla toisen ajatuksia syvemmin: Mitä ajatuksia minun elämäntyylistäni herää? Miksi toinen ei voisi elää samoin? Mihin tämä maailma on menossa? Jne.

Saavuin sitten aika kevyesti Lahdentien varteen. Matkalla tuli vastaan myös pahvin palanen, josta sai aikaiseksi kyltin. Sen kanssa sitten odottelua 15 minuuttia ja kyyti löytyi yllättävän nopeasti. +60 mies oli aikalailla ajamisen ilosta vain liikkeellä ja valmis heittämään kyydissään Lahteen asti, vaikka varsinainen suunta oli vain Orimattilaan. Mikäs siinä. Matkalla puhuttiin sitten mukavia. Nykyisen maailman tilan kestävyydestä, liiallisesta tavaroiden määrästä ja uutisissa keskusteluun nousseista aiheista. Kuski ei mitenkään minua tunnistanut, mitä en myöskään lähtenyt mainostamaan mitenkään erityisesti. Se on myös hyvä. Näiden matkojen tarkoitus on olla kahden tuntemattoman ihmisen kohtaamisia. Toki yritän miettiä, jos saisin rakennettua näistä jotakin sometettavaa sisältöä jatkossa. Kamera kuitenkin rajoittaa aina kohtaamisia jne. Minulla on kuitenkin rakenteilla idea, josta toivottavasti muodostuu pidempi sarja kesän mittaan.

Lahteen tuli tosiaan päästyä nopeasti ja tarkoitus ei ole vielä ehtiä pidemmälle. Huomenna Asikkalassa on 16-17 aikaan Praedor-yleisöpeli, johon halusin mukaan. Täällä nyt siis vain hengailee. Istuskelee Lahden pääkirjastossa, lukee kirjaa "12 uutta elämänohjetta" Jordan B. Peterson ja kirjoittelee alas ajatuksia, joita herää kirjaa lukiessa ja myös sen ulkopuolelta. Se on kyllä paras fiilis, kun aivot hyrräilee ideoita ja tarkempia kuvia omista suunnitelmista. Kaikki ei tietenkään tule toteutumaan, mutta kirjoittaa mahdollisimman paljon alas, jotta niistä tarkentuu asiat entisestään myöhemmin.

Rauhallista on arkinen meno

Positiivistä häviäjänkin elo

Viimeinen päivä ja ilta ennen matkan aloittamista kohti pohjoista. Päivä pyörähti rennosti kiirettömyydestä nauttiessa. Illalla tuli taas lautapelit pelailtua, mutta ei se voitto napannut, vaikka omasta asemastaan luuli olevan itsevarma. Lautapelien pelaaminen on kyllä sellainen harrastus, johon kyllä pyrkii tarttumaan aina jatkossakin.

Illalla tuli vielä uudet sämpylät pyöräytettyä, jotta huomiselle olisi leipiä evääksi.

Aurinko kauniisti ulkona paisto

Varis omia sämpylöitä maisto

Rento päivä. Isäntäväen poissa ollessa kävi virpojia ovella. Heille tietenkin namuset ja vitsat pöytää koristamaan. Sitten muuten rennosti tuli ulkoiltua auringossa sekä leivottua sämpylöitä, jotka maistuivat herkullisilta kuten aina.

Päivät nyt vain vilisee

Hiljaisuus, rauha helisee

Talven aikana oli Varis päässyt yhdenkin taiteilijan sydämeen ja Varikselta löytyy myös silmää taiteelle. Tuli sitten tilattua taideteos "Variksen matka" kuvastamaan mennyttä talvea ja tulevaisuutta. Tämä hoidettiin mukaan muistoksi päivällä.

Illalla sitten siskon luona lautapelien pelaamista ja yhteistä aikaa. Terraforming Mars oli pelinä, mutta ei tullut tällä kertaa voittoa. Iltoja on kuitenkin vielä muutama jäljellä ennen matkan suuntaamista kohti pohjoista. Katsotaan siis kuinka rökitän siskon ja tämän miehen tulevina iltoina.

On se seinien piiri

Siel lepoon hiipi

26. päivä on suunnitelmana lähteä liftailemaan vanhempien luokse. Nyt siihen valmistautuakseen siirtyi isosiskon luokse loppuajaksi. Onhan tässä muutenkin pientä väsymystä alkanut kertymään, joten on hyvä levähtää kunnolla ennen kuin lähtee tien varteen seikkailemaan, kun siinä astuu isommin sattuman varaan. Onhan se myös mukava viettää vähän pidemmin aikaa ja sitoutua yhteen läheisten ihmisten kanssa. Viettää nyt hetken sellaista kaikkien talven tapahtumien kertaamista. Mitä on kokenut? Mihin seuraavaksi? Millä tavalla tullaan toimimaan jatkossa? Suunnittelee asioita, mutta ottaa myös pientä lomaa, kun siihen on mahdollisuus. Ei tämä mitään kurjuutta ole eikä myöskään kuulu olla, joten nautitaan näistä "loma" hetkistä.

Isommin se elämä täst avautuu

Kun puhumattomuus kaventuu

Tuli tänään ystävänä luona vierailtua, saunottua ja juteltua. Sai keskusteltuja sellaisista aiheista, joita on ollut mielenpäällä ja toivonut juttelua, mutta ei ole aikaisemmin osannut/uskaltanut aloittaa keskusteluja. Tuollaista ystävyyttä on varmaan aina kaivannut. Ystävyyttä, jossa voi olla täysin avoin ja peloton siitä, että kaikki pitäisi olla loppuun asti mietittyjä ajatuksia. Kyllähän sitä kaikkien kanssa tulee toimeen, mutta joidenkin kanssa ei vain kemiat kohtaa täysin ja tulee sellainen olo, että ei voi aivan avoimesti keskutella.

Hieman oli tosin maha vielä sekaisin. Edellinen päivä oli joutunut olemaan varovainen syömisen, juomisen ja liikkumisen suhteen, joka sitten pientä ummetusta vaivasi mahassa. Sinällään hauskaa ja opettavaista. Asioiden ja ruokavalion tasapainoista huolehtiminen olisi kyllä tärkempää, koska sen horjahtaessa rajan yli, palautuminen siihen normaaliin voi kestää hetkiä ja rajoittaa jaksamista ja tekemistä.

Kuljetaan välillä asioiden rajalla

Sitten onkin tasapaino hajalla

Varmaan rankin päivä tähän mennessä. Oma syöminen on välillä turhan tasapainotonta, kun syö päivässä vain muutamia kertoja ja yleensä iltaisin eniten. Kunnon rasvainen iltapala on siitä hyvä, että se pitää yön yli sitten kehon lämpimänä, mutta se on silloin tällöin aiheuttanut pientä närästystä. Tänään se oli kuitenkin liikaa. Heräsi 5 aamulta närästykseen, johon sitten yritti juoda vähän vettä. Eipä se auttanut vaan maha meni entistä enemmän sekaisin, mikä sitten lopulta johti oksentamiseen. Sitä sitten oksenti koko mahan tyhjäksi. 
Siinä meni sitten aamulla mahan tasapaino täysin pieleen ja koko loppupäivä oli sitten tuskallista odottelua, että tilanne rauhottuisi. Tuli torkuttua varmaan puolet päivästä paikallaan. Illaksi olo alkoi tuntumaan jo paremmalta ja Sellossa oli ilmaisia ruokanäytteitä. Menin sitten ottamaan ilmaista jogurttia, mutta maha ei siitä vielä tykännyt vaan se sitten iski ulos. Onneksi selvisi asioista niin, että sai ulos oksennettua sisätilojen sotkemisen sijasta.

Kyllä sitä ehkä pitäisi muistaa kiinnittää enemmän huomiota tuohon ruoka puoleen. Aika paljonhan se maha voi kestää, mutta ehkei pitäisi niin usein vetää tuollaista ruokaa, joka alkaa tökkiä. Noh. Ainakin oli mieltä/mahaa avartava kokemus, kun ei ole vuosiin oksennellut. :D

Eilen ilta väsymykseen levähti

Tämä ilta virtaan kilahti

Välillä on kyllä niitä päiviä, että mieli on vähän maassa. Tänään on ollut sellainen. Se alkoi tavallaan edellisestä illasta, kun ajatteluun otti omia huolia ja pelkoja. Ei nyt mitään isoja ole, mutta aamulla oli hieman masentunut fiilis. "Onko tästä nyt mihinkään? Miksi en voi vain luottaa täysin, kun kaikki vaikuttaa hyvältä?" tällaisia ajatuksia sitten pyöritteli aamusta.

Nyt iltaan kuitenkin saanut virran takaisin. Se on luvassa iltapala ja sitten makuupussiin rauhoittumaan yötä vasten.

Uusien asioiden alku

On se kevättalven polku

Varusteet vielä hieman räsyiset

Liialliseen valmistautumiseen väsyisit

Sitä tulee monenlaista pohdittua päivän aikana, mutta ehkä isoimpana asiana on asioiden saaminen siihen lopulliseen muotoon. Tässä on vielä kuitenkin hetki matkaa. Olen pyöritellyt läppärin hankintaa pitkään mielessä. Talvella se olisi ollut turhan alttiina särkymiselle pakkasessa, mutta ehkä jatkoa varten tulisi se hommata. Läppärillä työskentely ja etenkin tällaisten päiväkirjamerkintöiden kirjottaminen olisi paljon nopeampaa ja taidokkaampaa verrattuna puhelimeen. Läppärille sopiva pienempi reppu olisi sitten toinen hankinta sekä kannettava aurinkopaneeli. Onneksi tässä ei kuitenkaan ole mitään kiirettä. Nykyään ehkä isoimpana ongelma ihmisillä on asioiden aloittamisessa se, että ei suoda itsellemme aikaa oppia ja hiotua paremmaksi matkan varrella. Kaikki pitäisi olla aivan alusta asti täydellistä ja viimeisen päälle hiottua. Ei ihme, jos ihmiset eivät uskalla kokeilla mitään uutta, kun sitä kasvun ja kehittymisen prosessia ei näytetä. Toki ehkä näytetään, mutta surullisesti sosiaalisessa mediassa nousee esille se huippu, kun ihminen on saavuttanut pitkän työskentelyn jälkeen sen oman huippunsa ja selkeän tyylinsä tehdä asioita.

Sitä on nykyään kyllä niin onnellinen ja täynnä ideoita tulevaisuutta varten, että ei sitä edes voi kuvitella ja verrata siihen mielentilaan, joka on ollut päässä vuosia sitten. "Tunnelin päässä on valoa", on kyllä kliseinen sanonta, mutta pitäähän se paikkansa. Sen sanominen ei kuitenkaan auta mitään. Ei ainakaan itseään auttanut. Sitä nykyään yrittääkin miettiä: "Kuinka olisin voinut saada itseni aloittamaan tämän oikean elämisen aikaisemmin? Mitkä ovat olleet ne isoimmat tekijät, jotka on tähän onnellisuuteen johtanut?" En tiedä, mutta eiköhän se joku päivä valkene. Käsittelee näitä ajatuksia ja ehkä joskus voi jakaa muille jotain, jolla pystyy auttamaan muita.

Huuliharppua kolossa lurittelin

Sillan peikoksi itseni kuvittelin

Mukavia päiviä on nyt miettinyt. Suunnitellut pään sisällä ja paperille asioita sekä vain fiilistellyt omaa olotilaa. Tulevaa kevättä ja kesää. Kaikkia seikkailuita ja kohtaamisia.

Hauskasti jotkut pikku pojat sattuivat paikalle, kun olin tuollaisen kuvan mukaisen rakennelman alla soittelemassa harppua. Ei mitään isompia sanoja vaihtanut, mutta joka tapauksessa hämmennystä ehkä aiheutan välillä ihmisille. "Miksi se elää noin iloisesti?" 

Nyt makoillaan vaan

Tukevasti päällä maan

Tosiaan loman tarpeessa sitä alkaa ehkä olemaan, mutta se on sitten kyllä myös tulossa, kun menee piipahtamaan vanhempien luonna kuun lopussa. Kyllähän sitä välillä miettii, että tuleeko tästä mitään, mutta päivä kerrallaan rakentaa asiaa eteenpäin. Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottua. Se onkin nykypäivänä aika monelle iso ongelma, että pitäisi olla täydellisesti mietittynä kaikki ennen kuin aloittaa mitään. Ei tarvitse olla. Joka päivä ei myöskään tarvitse työskennellä samalla tavalla asioiden eteen, mutta jonkun eteen kannattaa aina työskennellä. Jos lepää oikein kunnolla, sekin on parempi kuin randomi somen selaaminen. Itselläkin tulee silloin tällöin turhaan asioita selattua, vaikka voisi nautiskella ja rentoutua muutenkin kuten roskiksia kaivamalla musiikkia kuunnellen. :D

Siitä nyt stressit laukes

Mut pien päänsärky pääs aukes

En tiedä mikä tässä nyt on. Liikaa pyöritellyt sellaisia stressaavia asioita, jossa pitää odotella muiden vastauksia ja aikatauluihin sopeutumista. Vai onko se vaan kevät pöpöt liikkeellä tai nukkumapaikoissa on alkanut homeet tms. elämään. Oli syy nyt mikä tahansa. Pientä päänsärkyä nyt päällä. Eiköhän se mene taas ohitse aikanaan, mutta kyllähän sitä aina miettii, jos onkin puhkeamassa jotain pahempaa. Intuitioon luottaen mennään. Kehoa on sekoittamassa vain nämä kaikki pienemmät ja isommat asiat, jotka tapahtuu elämässä.

Alkaa hiljalleen puhaltaa uudet tuulet

Sulkeutuu vanhat, avautuu uudet huulet

Tänään sai hoidettua valokuvauksen. Seuraavaksi odotetaan, että millaiset parhaat otokset on. Näiden pohjalta rakennetaan visuaalisesti kaunis, mutta myös itsestäni kertova "about me" sivu.

Ei enää paljoa aikaa jäljellä pk-seudulla oleskelua. Muutamia asioita hoidettavana ja sitten matka jatkuu. Kaikki kohtaamiset on kyllä omia ajatuksia avartavasti jääneet mieleen, mutta mukavatkin ihmiset pitää jättää aikanaan taakse. Kyllä sitä vielä palaa, mutta tulevaisuudesta ei tiedä.

Vielä vetää asioita samalla random tyylillä, mutta tässä on aika hiljalleen vakinnuttaan kuvioita johonkin selvempään suuntaan. Nostaa esille selkeästi erilaisia teemoja: ihmiskohtaamiset, urbex, halvasti selviytyminen ja pohdinnat.

Kaaoksesta kuljetaan tässä rauhaan

Ei kiirettä ole mitenkään hautaan

Oli menoa päivällä. Aamulla heräsi aikasin ja mielen päällä alkoi pyörimään asiat. Päätti sitten pitää pienen meditaatio tuokion ja kyllähän se rauhoitti ja antoi aikaa tasotella sitä tahtia, kuinka vauhdikkaasti aivot yleensä aamulla aktivoituu.

Päivällä nautittiin sitten auringosta. Teki risukeittimellä ihan mukavan lihapulla, peruna ja porkkana keiton. Se kyllä lämmitti mieltä ja mahaa.

Illalla hommat lähti vähän laukalle. Pientä turhautumista itsellä on ollut pinnassa joidenkin epävarmojen asioiden suhteen, mutta niistä sai sitten lopulta mielenrauhan. Pystyi käymään nukkumaan.

On maailma kaunis

Vaikka paikalla vain yks kauris

Mtv3 haastattelu huomisen viiden jälkeen ohjelmaan ja saunomista. Päivä siinä tiivistetysti. Asiat työn alla.

Hetki on hyvä tää

Miks siihen ei tyydy mää

Meni yöunet, kun mielin päällä liikaa asioita ja nukkumisalusta ei ollut riittävän tasainen. No sunnuntai on muutenkin hyvä päivä laiskotteluun. Koska unentarvetta ei saatu täytettyä, päätin hemmotella itseni Kotipizzan L lihamestarilla. Ei se ollut kyllä ihan hintansa vertoinen. 29,90€. Puolella hinnalla saisi varmasti jostain samanlailla mahan täyteen. Ei kuitenkaan aina jaksa miettiä hintoja, kun sitä normaalisti miettii riittävästi. Maha täytty ja heikosta unesta huolimatta loppu päivä piristyi, joten kyllä se oli rahan arvoista. Vaikka hetkessä on hyvä elää, pakko sitä on myös tulevaisuutta välillä suunnitella. Pitää vain varoa, että se ei laita unta sekaisin.

Katson näitä kommunikaation saloja

Siitä taidosta aina uupuu paloja

Tässä elämäntyylissä se isoin tavoite on ihmisistä oppiminen. Se onkin sellaista avaruusmatkailua tähtijoukosta toiseen, että ei ihme, kun sosiaallinen vuorovaikutus on ahdistavaa ja toisille täysin sietämätöntä. Se on kyllä sellainen asia, jonka opettelua ei voi koskaan lopettaa, koska siinä ei voi olla täydellinen. Eri ihmiset ja tilanteet tarvitsee aina erilaista lähestymistä, jonka voi ainoastaan siinä hetkessä nähdä ja opetella. Tietenkin taito kuunnella ja rohkeus kysyä tarkentavia kysymyksiä olettamisen sijaan auttaa jo pitkälle. Joskus kuitenkin olettamuksen seuraaminen voi olla se parempi ratkaisu, sillä kysymyksien esittäminen voi viedä harhaan tai aina ei ole aikaa edes niille.

En minä tiedä. Tässä kuitenkin aiheesta yrittää opiskella.

Uuteen asuun se nyt vaihtaa

Huuliharppukin nyt raikaa

Varustelekasta sai lahjoituksena uudet varusteet ja kunnolliset vaatteet kyllä muuttaa miestä. On sitä muutenkin itsevarma, mutta maiharit jalassa olo on vielä tukevampi. Joitakin rääsyjä pitää toki olla yllä, että ihmiset säälii- eikun pysyy lowkey kadulla kulkiessa.

Tänään tuli otettua ensi kosketus myös huuliharppuun. Siitä kyllä saa myös ihan osaamattomana hyviä ääniä aikaiseksi, mutta jossain välissä oppii vielä eristämään yksittäiset nuotit, jotta voi soittaa oikeita Nuuskamuikkusen biisejä.

Hauskaa tämä elämä, mutta päivät loppuu nopeasti ja väsymys iskee.

Syntyi tästä ystävyyden miitti

Sanon siitä nyt, että kiitti

Nuorempana on ollut ujo, mutta nykyään se ei ole ongelma. Minulla ei ole varsinaista tarvetta hengailla ihmisten kanssa, mutta se on todella mukavaa ja ajattelua avartavaa tekemistä. Ihmisten käytös on todella ihmeellistä. Minulla on usein TikTok-live päällä ihmisiä tavattaessa, mutta kysyn tietenkin onko tämä ok. Ihmiset vastaa tietenkin myöntävästi, mutta tähän asti ihmiset on valehdellut. Heti liven päättäessä heille tulee aivan uudenlainen energia ja avoimuus puhua asioista. Tätä muutosta on todella mielenkiintoista seurata, mutta minun pitää opetella pitämään se live poissa avoimen keskustelun tieltä, koska hyviä ja avoimia keskusteluja tässä haetaan eniten.

Olen kyllä todella kiitollinen siitä, millaisia ihmisiä tähän ympärilleni on nyt kertynyt. Parasta on se, kun ihmiset uskaltaa osoittaa minusta jotain negatiivisiä huomioita. Esimerkiksi nyt haju. Metsässä nukkuessa ja harvemmin pesulla käydessä eläminen ei ole tietenkään hajutonta. Omaan nenään se ei tietenkään vaivaa, kun siihen tottuu. Muita se voi kuitenkin häiritä. Sinällään ei siinä mitään pahaa ole, kun aika moni ihminen kulkee tupakan hajussa tai ihmeellisissä hajuvesissä. Asiaan voisi kuitenkin nyt kesää kohden mentäessä panostaa, kun moni asia muuttuu helpommaksi.

Nuuskamuikkusen kaltaista tarinaahan tässä on tarkoitus luoda. Ei Haisulin.

Päivä vierähti nopeasti iltaan

Saatiin asiat yhdistettyä moneen siltaan

Toinen ihanan aurinkoinen päivä taas. Sai monia asioita hoidettua eteenpäin: Valokuvaus kuviot isompaa introa ja esittelyä varten tuonne about me sivulle. Varuste lahjoituksien vastaanottaminen, vaikka lahjottajien kanssa keskusteleminen ja ajatuksien vaihtaminen ei onnistukkaan sairaussyistä siinä samalla. Sekä muita pieniä asioita ja ohjelmaa tuleville päiville.

Ei sitä koskaan olisi pystynyt kuvittelemaan, että olisin joskus tällaisessa mielentilassa. Tyyliin voisi vetää ihan onnellisena yhden kokonaisen päivätyön ilman palkkaa, kun on niin paljon mukavia asioita, joiden tekemistä odottaa ja niihin jaksaa valmistella asioita.

Päivät ei nyt vain kuitenkaan riitä kaikkeen. Ehkä jossain välissä riittää enemmän aikaa kirjoitella päivän tapahtumia ylös.

Keväistä tää on nyt aikaa

Ei se tarvi sanojen taikaa

Moni asia sujuu mukavasti ja myös sää suosii. Elämä on tälleen parasta. Nauttii tästä päivästä. Pohtii asioita, jos on pohtiakseen, mutta ei liikaa työskentele asioiden eteen. Kevään ensimmäiset auringoiset päivät on vain kerran.

Me yhdessä toisiamme kuunnellaan

Elämäämme paremmaksi muunnellaan

Elämässä on parasta, kun pystyy vaihtamaan ihmisten kanssa ajatuksia. Se opettaa niin monenlaista. Se auttaa myös pohtimaan omaa itseään uusilla tavoilla. Siksi tätä ollaan myös näin näkyvillä julkisena henkilönä. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea positiivista muut ihmiset voi antaa, mutta koskaan sitä ei myöskään tapahdu, jos on piillossa kaikilta katseilta. Ottaa tästä elämästä kaiken irti näin, kun ei sitä ole järkeä tyytyä vähempäänkään. 

Mielenkiintoisinta tässä on se, kuinka on huomannut yhteisöllisyyden tärkeyden. Sitä ei tässä lähdetty edes hakemaan, mutta näköjään lahjana nyt sen saan. Ennen oli hankala kuulua mihinkään joukkoon, kun ei ollut sitä ymmärrystä omasta itsestään. Näinhän se loppujen lopuksi menee. Sinun pitää oppia ymmärtämään itseäsi ja mitä sinä haluat ennen kuin voit olla yhdessä muiden kanssa. Kuinka voisitkaan olla yhdessä, jos et ole edes itsesi kanssa yhtä?

On se mieli synkkä möykky

Kun ei ole mahan täytteenä töykky

Pienoinen mietiskely päivä oli. Viikonloppusin ei ole tarjolla ResQ:n kautta samoja ruokia kuin arkisin, joten tulee turhan huonosti syötyä. Jossakin välissä saa kuitenkin lahjoituksena pakin, joten voi laittaa risukeittimen vihdoinkin testiin ja ostaa/valmistaa monipuolisempaa ruokaa.

Sunnuntai on muutenkin hyvä päivä ottaa rennosti. Toki en halua laiminlyödä tätä somettamista ja päiväkirjan kirjoittamista varsinkin, mutta joinakin päivinä hyvä tehdä vähemmän tai siirtää työt huomiselle. Ei ne ajatukset minnekkään katoa.

Tälleen aikuisena myös ymmärtää, että välillä vireystaso käy alempana. Se on täysin okei. Huomenna on aina uusi päivä ja erilainen olo. Ja se olo muuttuu, kun antaa asian olla. Ei takerru siihen liikaa, mutta ei myöskään taistele sitä vastaan, mikä vain vahvistaisi tunteen pysymistä.

Kiinnitä huomio niihin asioihin, joita haluat. Negatiivinenkin huomiointi on huomiointia ja se pitää negatiiviset tunteet elossa. Päästä irti. Keskity positiiviseen.

Päivät täs näin kuluu

Vaik kiireettömyys uupuu

Edellinen päivä oli ollut hieman raskas. Suunnitteli liikaa tulevaisuuteen asioita ja seurasi muiden ihmisten ongelmia. Niistä kuitenkin yritettiin päästä eroon aamulla pienellä meditaatio tuokiolla.

Siitähän se päivä sitten lähti vierimään ihan hyvin. Tuli hieman treenailtua ja höpöteltyä livessä ihmisten kanssa. Mukaan tuli vain otettua liikaa muita ihmisiä, joten vaivuin vain kuuntelemaan taustalle. Se ei itselle mikään huono juttu ole, mutta oma TikTok live, joten ehkä minun pitäisi olla siellä päätähtenä. Ehkei minun pitäisi ottaa muita ihmisiä keskustelemaan vapaasti aiheista, jos minulla ei ole mitään tavoitetta, johon halun keskustelua viedä. Miettii ja harkitsee vielä näitä kuvioita. Kuinka minun olisi järkevintä tehdä asioita?

Tuli käytyä saunassa ja pestyä myös hiukset kunnolla shampoolla. Puhtaista hiuksista ihmiset tuntuivat liven toisessa päässä tykkäävän. Ehkä sitä voisi panostaa asioihin enemmän, vaikka itseä rasvaisuus yms. ei häiritse.

Saunan jälkeen tuli sitten pelailtua rennosti biljardia paikallisen tutun "urbaaniluontoeräoppaan" kanssa. Rentoa meininkiä, mutta lauantai päivästä huolimatta iltaa ei lähtenyt venyttämään pitkälle. Saunominen saa ihmisen aina väsyneeksi. Varsinkin, kun siitä on taas useampi viikko, kunnon viimeksi mahdollisuus tarjoutunut.

Ensi askelia ottamassa,

tästä alkua tarinalle noutamassa.

Tänään kaiken normaalin pullojen keräämisen lisäksi lähdin vihdoin julkaisemaan tämän sivuston. Vielä pitää hioa monia asioita, mutta kaikki hyvä tulee aikanaan. Yhden valokuvaajan kanssa olen sopinut ajan, jossa suunnitellaan kuvat kertomaan visuaalisesti minun luonteestani ja siitä, millaisen hahmon tarinaan tässä lähdetään mukaan. Muutamia muitakin asioita tässä on tullut sovittua. Ensi viikolle luvassa kaksi juttua valtamedioihin MTV ja YLE. Olen alkanut miettimään, että täytyy alkaa käyttämään kalenteria, jotta tähän kulkuriuteen saa myös soviteltua tuollaisia isompia mahdollisuuksia avaavia asioita.

Tänään tuli myös kirjastossa puhuttua laidasta laitaan kirjallisuudesta. Käteen jäi erityisesti kaksi ajatusta: Ihmisiä voi rakastaa, vaikka heidän arvomaailmaansa ei voi. Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen vaatii mielikuvitusta, sillä et voi kuvitella seurauksia ilman sitä. Mielikuvitus kehittyy lukemalla, joten lue.